Kiitos niille, ketkä osaavat

Meillä täällä kalakukkokaupungissa on uusi kirppari, Kirpparilla.fi. Tai ei se oikeastaan kovin uusi ole, sillä se taisi aueta jo joskus vuodenvaihteen tienoilla. Minulle, laiskalle ihmiselle, se kuitenkin on uusi, sillä kävin siellä tänä viikonloppuna ensimmäisen kerran.

Syy siihen, miksi sivistyksessäni on tähän mennessä ollut aukko kyseisen kirpputorin suhteen on se, että Kirpparilla.fi sijaitsee Leväsellä (Leväsentie 2 B), ja minulle on yksinkertaisesti ollut liian vaikeaa raahata itseni keskustasta niinkin kauas. Nyt otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja ihan PYÖRÄILIN Leväselle. Aika kreisiä. Ja kyllähän se kannatti, vaikka hiki tulikin, sillä löysin yhden aivan ihastuttavan asian.

Punainen paholainen

Okei, kuvassa se ei ehkä näytä mitenkään ihmeelliseltä, mutta itse olen aivan in love. Mekko on vähän 50-luvun henkinen, istuu loistavasti ja helma on hauskan pituinen, eli ulottuu hieman polven alle. Mekko on myös ilmeisesti itse tehty, koska lappuja siitä ei löydy. Pakko arvostaa ihmisiä, jotka osaavat ommella tällaisia ihanuuksia ja sitten vielä myyvät niitä edullisesti (2,5 euroa) kirpputorilla meidän ompelutaidottomien iloksi. Tässä tulee varmasti istuttua piknikillä useampaankin kertaan tänä kesänä.

Kirpparilla.fi on itsepalvelukirpputori ja tavaraa siellä oli aika paljon, sillä kirpparin tilat ovat todella isot. Hinnoissa on samanlaista vaihtelua kuin muillakin itsepalvelukirpputoreilla, eli siellä on mahdollisuus tehdä edullisia löytöjä, mutta halutessaan myös maksaa 10 euroa Marimekon 20 vuotta vanhasta raitapaidasta, joka on kulahtanut, reikäinen ja likainen. Ja kuten edellä mainitusta voi päätellä, myös tavaran kunto vaihtelee laidasta laitaan.

Kirpputori on mielestäni erittäin kiva lisä Kuopion kirpparitarjontaan ja uskoisin, että tulen itsekin vierailemaan siellä tästä eteenpäin tasaisen epäsäännöllisesti. Kirpparilla.fi on myös omat verkkosivut, joiden kautta voi tehdä esim. pöytävarauksia.
  
Leväsen reissulta tarttuivat mukaan myös nämä.

"We are in Paris, love!", shouted the flowers

Siis nuo kukat. Eikö näytä melkein ovelasti siltä, kuin oltaisiin Pariisissa?

Tässä yhteydessä voisi muuten mainita, että Kuopion torin suurkirppikset järjestetään tänä kesänä sunnuntaina vielä 30.6. ja 11.8. Eka meni jo.

Peace man,

Helmi


Translation:

Kuopio has a fairly new second hand market (i.e. flee market) located in Levänen (Leväsentie 2 B) which I visited for the first time this weekend. Must say that I respect people who know the art of sewing and sell their masterpieces with a low price to us who cannot sew at all. 

The flowers were picked on way home, not bought.

Kirjalöytöjä

Olen tainnut joskus mainita, että Citypörssi on aarreaitta? No se ei pettänyt tälläkään kertaa. Onnistuin löytämään sieltä erään teoksen, joten olen kaipaillut kirjahyllyni täytteeksi jo pidemmän aikaa. Sydän oikein hyppäsi, kun näin sen nököttävän hyllyssä.

Edgar Allan Poen Korppi ja Kultakuoriainen sisältää kokoelman herran kauhukertomuksia. Jouduin lukemaan tämän joskus lukiossa jollekin kurssille ja ihastuin ikihyviksi.

Suosikkitarinani teoksessa on Tohtori Tarrin ja Professori Fetherin menetelmä. Ja kyllähän se nimensäkin mukaisesti sisältää Poen todennäkköisesti tunnetuimman tarinan eli Korpin. Nevermore.

Toinen kirjallinen löytöni oli Jules Vernen Tsaarin kuriiri. Kuuntelimme tätä siskoni kanssa aina pieninä kasettikirjana ja se oli niin jännä! Pakko kokeilla nyt aikuisiällä uudestaan, nostaako Ivan Ogarevin tarina vielä kylmiä väreitä selkäpiihin.

Yhteensä nämä taisivat kustantaa kolme euroa. Kirpparilla ollessa unohtaa monesti tarkastaa myös kirjavalikoiman, mutta näköjään se kannattaa. Olen vakuuttunut, että jonain päivänä minä vielä löydän myös Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaakin jostain hyllyn rakosesta....

Peace man,

Helmi


Translation:

Found two books at Citypörssi which I've desired for some time. Me very happy.

Apiloita ja muita kukkia

Pyörähdin eilen Citypörssissä ja tein hieman löytöjä. Sattuneesta syystä kahvikuppikokoelmani hupeni jokunen aika sitten huomattavasti, joten olen etsiskellyt siihen täytettä. Ja sellaista löysinkin.

Pieni kahviastiasto maksoi kokonaisuudessaan 20 euroa. Siihen kuului yksi kuppi ja asetti lisää, mutta onnistuin heittämään kupin Citypörssin lattialle astiota pakatessani, joten asetillekaan ei ole enää suuremmin tarvetta. Tai ehkä sitä voi käyttää kannun alusena. Ylimääräinen leipälautanen kelpaa onneksi vaikka tarjoiluun. 

Kupin rikkoutuminen kismitti toki hieman, mutta yritän ajatella positiivisesti niin, että onpahan vähemmän tiskattavaa.

Ihastuin astiaston väriin ja kuviointiin, eikä hintakaan tuntunut pahalta. Kukkaseppele, jonka sain lahjaksi viikonloppuna, istui myös kauniisti kattaukseen.

I heart kirpputorit.

Peace man,

Helmi


Translation:

I bought this crockery set yesterday from Citypörssi and simply love it, even though I already broke one of the cups. Oh well, now there's one less item to be washed.

Ravintolapäivän antia

Ravintolapäivä koitti sunnuntaina 19.8. hieman uhkaavissa merkeissä, sillä Kuopiossa sataa ropisteli aamupäivällä. Ilmeisesti ilmojen isä päätti kuitenkin viime hetkellä olla myötämielinen kulinaristisia makunautintoja halajaville, sillä kahdentoista aikoihin paistoi jo aurinko.

Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.

Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.

Kerrankin museolta saa myös ruokaa

Sisäänohjaus tapahtui näin viehättävästi:

Nuoli ohjaa eteenpäin

Food Campin olivat laittaneet pystyyn kaksi siskosta, jotka olivat keksineet kysyä Taidemuseon pihaa pop-up-ravintolansa käyttöön. Meillä oli asiaankuuluvasti mukana oma piknik-viltti, jonka päällä nautiskelimme Food Campin herkuista, mutta pihalla oli myös pöytiä ja tuoleja ruokailijoiden käyttöön.

Tarjolla oli seuraavaa:

Päivän menu

Ruokalistalla oli siis tarjolla vaikka mitä ihanuuksia ja hinnat eivät todellakaan päätä huimanneet. Koska olimme nälkäisiä ja innoissamme, otimme seuralaiseni kanssa molemmat koko menun, jolle tuli hintaa yhteensä vain 9,5 euroa.

Koko setti ja vähän päälle

Itse ruoka-annosten lisäksi olimme aivan ihastuksissamme siitä, että ravintolanpitäjät olivat todellakin nähneet vaivaa ruokien esillepanon ja tarjoilun kanssa.

We ate our greens

Annoskoot olivat myös reippaat, joten koko menullä lähti nälkä erittäin tehokkaasti. "Pääruokana" oli siis couscous-feta-salaattia ja täytettyä patonkia.

Herkkuja kupeissa

Väli- tai alkupalan virkaa toimittivat dipattavat kasvikset ja jälkiruoaksi oli marinoituja appelsiineja kookosmaljassa, amerikkalaisia suklaamuffinsseja ja Hillary Clintonin cookieita.

Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!

Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.

Mene oikealle

 Ruokahalu kasvoi kummasti, kun kömmimme pyörinemme ylös alla näkyvää mäkeä.

Ruokansa eteen joutuu joskus rehkimään

Kiipeäminen maksoi vaivan, sillä ylhäällä odotti lisää herkkuja. Idyllisen puutalon pihalta löytyi Los Tontos -ravintola, jossa nautimme kanttarellikeittoa ja leipää. Keitto oli myös todella hyvää ja ainakin vaikutti siltä, ettei sen tekemisessä oltu nuukailtu kerman ja voin kanssa.

Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.

Herkkua on siellä monenlaista

Mukaan lähti vuohenjuusto-punajuuri-leipänen sekä pari palaa pizzaa, joten iltapalakin oli turvattu.

Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.

Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.

Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.

Melkoisen valoisa Fjällräven

Takki oli juuri sopiva ja myös hyväkuntoinen, eikä sillä ollut hintaakaan kuin neljä euroa. Minulle tulee Fjällrävenin takeista aina isäni mieleen, sillä se oli varmaan ainoa merkki, jonka takkeja isä käytti. Olin tästä löydöstä siis erittäin onnellinen.

Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.

Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.

Canthin Minna

Linnanpellolle päästyämme meitä odotti kuitenkin kyltti, jossa kerrottiin, että myös Bistro Villipiha oli saanut kaiken tarjottavansa myytyä. Onneksi kulinaristiset nautinnot eivät loppuneet siihen, sillä kotiin päästyäni sain kuulla, että meillä tarjottaisiin illalla tortilloita. Ja kuten aina, mopo lähti tortilloiden täytteiden kanssa täysin käsistä. Alla näkyvästä yksilöstä löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, jauhelihaa, ranskankermaa, avokadoa ja aurajuustoa.

Miten tässä aina käy näin ja miten tämän saa kiinni?

Loppuillan makasinkin sitten maha pystyssä ja kylkiäni pidellen vaaka-asennossa, kun en muuhun kyennyt. Kyllä ruoka sitten on hieno asia!

Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:

• Onni on ihmiset, jotka ottavat riskejä ja tekevät ja järjestävät
• Onni on ihmiset, jotka osallistuvat
• Onni on hyvässä seurassa ja hymyileviin suihin nautittu herkullinen ruoka
• Onni on aurinkoinen sää
• Onni on vatsa, johon mahtuu
• Onni on kirpputorit ja vanhat tavarat
• Onni on polkupyörä ja terveet jalat, joilla polkea
• Onni on isästä muistuttava takki
• Onni on ystävä, joka jakaa rakkauden ruokaan ja lähtee mukaan, kun pyytää
• Onni on ihminen, joka ilmoittaa kotiin saapuvalle seikkailijalle, että iltapalaksi on tortilloita

Peace man,

Helmi


Translation:

This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well. 

   

Sunnuntaioloja

Kun alkuviikosta on selvitty kunnialla hengissä ja tuleva viikonloppu alkaa jo siintää lupaavasti horisontissa, voi palata kivuttomasti myös menneen viikonlopun tunnelmiin.

Kuten jo aiemmin hehkutin, kesän viimeinen suurkirppis järjestettiin Kuopion Satamatorilla sunnuntaina 12.8. Sää suosi myyjiä ja potentiaalisia ostajia ja oli varmasti suurelta osin vaikuttamassa siihen, että Satamatori oli tupaten täynnä molempia.

Satama toimi mielestäni aika loistavasti kirppistelypaikkana. Tori itsessään ei ole kovin iso, mutta myyjät olivat levittäytyneet myös ympäröiville alueille ja kirppispöydät kiersivät niin Wanhaa Satamaa kuin Albatrossin parkkipaikkaakin. Ei olisi yhtään hullumpi idea järjestää suurkirppiksiä Satama-alueella ensi kesänäkin.

Myös onni suosi ainakin tätä kirppistelijää ja tein joitakin loistolöytöjä. Alla näkyville aarteille kertyi hintaa yhteensä viitisen euroa.

Pientä ja kaunista

Erityisesti minua ilahdutti tuo titiMadamin peurakoru.

Ja mitäpä olisi kirppiskierros ilman uutta mekkoa (tai muutamaa sellaista). Löysin erään herttaisen pariskunnan myyntipöydältä kaksi kaunista silkkimekkoa, jotka rouvan mukaan oli teetetty hänelle aikoinaan Thaimaassa. Nämä rasittivat kukkaroa saman verran kuin aiemmat ostokset, joten hinta ei todellakaan huimannut päätä. 

Silkkinen aarre

Sydäntäni jäivät hieman kaihertamaan aivan ihanat vanhat puukengät. Harmi vain, että jalkani olivat niihin pari numeroa liian suuret. Jos olisin Tuhkimon sisarpuoli, olisin varmaan uhrannut varpaani kenkien puolesta, mutta koska en ole, oli kengät jätettävä jonkun muun löydettäviksi.

Kirpparikierroksen jälkeen suuntasin ruokakauppaan ja kävin ostamassa tarpeita kotitekoista brunssia varten. Onni on Anttilan ruokakaupan leipätiskistä myytävät tuoreet croissantit. 

Kotitekoinen brunssi

Vihreässä kupissa oleva tahna on muuten mahtava keksintö. Tahnassa on puolet tuorejuustoa (chili-paprika) ja puolet ranskankermaa ja sekaan on silputtu chorizoa (luonnollisesti). Toimii!

Ruoka ja hömppä kruunaavat aamun kuin aamun

Sunnuntain aktiviteetit olivatkin Neiti Marplen lisäksi sitten suurin piirtein siinä.

Peace man,

Helmi


Translation:

Last Sunday was all about some great finds at a flee market held in the Harbour Square and a home-made brunch.

Kirppiskierroksella

Aurinko paistaa ja minä istun sisällä kirjoittamassa, eli tuhlaan varmaan kesän viimeisiä lämpimiä päiviä. Kohta kyllä ajattelin lähteä ostamaan silakkafileitä, sillä tarkoituksena olisi väsätä tänään vähän silakkapihvejä, ruokaa, jota pitää saada kerran kesässä. Käytän pihvien valmistukseen tietenkin pakastefileitä enkä tuoreita, joten sinänsä vuodenajalla ei olisi niin merkitystä, mutta jotenkin silakkapihvit yhdistyvät mielessäni kuitenkin kesään.

Tamperelaiset ovat muuten tässä silakkipihviasiassakin muita suomalaisia paremmassa asemassa, sillä ainakin omasta mielestäni maailman parhaat silakkapihvit löytyvät Veijon Kokkitykistä Tammelan torilta Tampereelta (Kyllikinkatu 9). Suussasulavien kalaruokien lisäksi Kokkitykissä on loistava palvelu ja Veijo kysyy joka kerran, että mistäs päin vieraat ovat, joten sitä tuntee itsensä ihan erityiseksi. Käykää, jos liikutte siellä päin!

Kylläpäs nyt harhauduin erinomaisesti asiasta, sillä silakkapihvien sijaan tämän postauksen tarkoituksena oli raportoida lyhykäisesti Kuopion kirpputoreista. Tässä siis tulee:

Kuopiossa asuessani olen tullut vähän siihen tulokseen, että keskikokoinen kaupunki ei oikeastaan kirpparikävijän näkökulmasta tarvitse kuin yhden ison ja toimivan kirpparin (myyjän näkökulmasta tilanne voi sitten olla vähän toinen). Jos sieltä nimittäin löytää joka kerran käydessään jotain, olisi useampi kirpputori sekä uhka kukkarolle että jo ennestään liitoksistaan uhkaavasti natisevalle vaatekaapille. Kyllä Kuopiossa toki on useampi kuin yksi kirpputori, mutta melkein tälläkin pärjäisi.

Kirppari, johon tässä siis viittaan, on aivan Kuopion keskustassa, Kaupungintalon takana sijaitseva CityPörssi (Maljalahdenkatu 31).

CityPörssi

CityPörssi toimii kahdessa kerroksessa ja sen kaikki myyntipöydät ovat lähes aina täynnä. Myyjät määrittävät tuotteidensa hinnat itse, joten kuten yleensäkin, hintavaihtelua on melkoisesti. Myös tuotteiden kunto vaihtelee. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen havainnon, että täällä on mielestäni myynnissä keskimääräistä parempilaatuista tavaraa.

Kun lähden Kuopiossa kirppiskierrokselle, menen aina ensin tänne ja yleensä sitten muualla ei tarvitse käydäkään. Viimeksi mukaan tarttui tällainen:

Jälleen valkoisia palloja

Hame, suomalaista vintagea, 5 euroa. Voisin heittää sellaisen villin veikkauksen, että Kuopiosta hankkimistani vaatteista n. 1/4 on ostettu CityPörssistä. Olen myynyt myös omia tavaroitani täällä ja kauppa kävi hyvin, eli jäin mukavasti voiton puolelle pöytämaksun jälkeenkin. Sen huomion kyllä tein tuolloin, että ihmiset voisivat kunnioittaa kirppiksellä myynnissä olevia tavaroita hieman enemmän. Se, että tavara on käytettyä ja että sitä myydään halvalla, ei tarkoita sitä, että sitä saa kohdella miten vain. On esimerkiksi ihan kohteliasta viedä sovittamansa vaatteet takaisin siihen myyntipöytään, josta ne on ottanutkin, eikä jättää niitä lojumaan sovituskopin lattialle.

Toinen kirppari, josta olen onnistunut löytämään muun muassa kenkiä sekä suomalaisia vintage-mekkoja, on Puijonkadulla (39) sijaitseva Rihma. Rihman hintataso on mielestäni korkeahko, mutta sieltä voi toisinaan tehdä tosiaan kelpo löytöjä.

Etuprofiilia

Ja morsmaikku ja sulhasmies näyteikkunassa

Lisäksi Kuopiosta löytyy Kuopion Vapaaseurakunnan ylläpitämä Kirpputori Ropo (Käsityökatu 28). Olen käynyt täällä vain kerran, enkä silloin onnistunut bongaamaan mitään mielenkiintoista, mutta pitänee joskus käydä kokeilemassa uudemman kerran.

Ropo

Punaisen Ristin Kontti sijaitsi aiemmin myös ihan Kuopion keskustassa, mutta muutti jokunen vuosi sitten Leväselle (Leväsentie 21). Olen käynyt uudessa myymälässä vain kerran ja olin tuolloin vähän H-moilasena tuotteiden hinnoittelun kanssa, joka tuntui himppasen yläkanttiin hilatulta, mutta toiset kyllä vannovat Kontin ja sen aarreaittojen nimeen. Itseni ei autottomana ihmisenä vain tule kovin usein Leväsen suunnalle lähdettyä.

Edellä mainittujen lisäksi Kuopion kirpputorivalikoimaan kuuluu Charlotte's Second Hand, joka sijaitsee osoitteessa Puijonkatu 12. Liike muutti tähän Maljalahdenkadulta jokunen aika sitten, enkä ole ehtinyt vielä vierailla uudessa myymälässä lainkaan. Pitänee siis ottaa tämä agendalle seuraavalla kirppistelykierroksella.

Tämän kesän seuraava ja viimeinen suurkirppis järjestetään muuten tulevana sunnuntaina eli 12.8. klo 7–16 Kuopion Satamatorilla. Tuu siis sinne tai oo suorakulmio!

Peace man,

Helmi


Translation:

When I visit flee markets in Kuopio, I always pay a visit to CityPörssi which is located in Maljalahdenkatu 31. Usually, I don't need to go anywhere else. Other flee markets in Kuopio include Rihma (Puijonkatu 39) where you can sometimes find adorable Finnish vintage dresses, Ropo (Käsityökatu 28), Charlotte's Second Hand (Puijonkatu 12) and Kontti (Leväsentie 21). 

Torikirpparilla

Kuopiossa järjestetään kesäsunnuntaisin noin kerran kuukaudessa suurkirppurtori. Torille saa tulla kuka tahansa myymään omia tavaroitaan pientä maksua (6 € /12 €) vastaan. Jos haluaa pöytäpaikan, se on varattava etukäteen.

Suurkirpparit ovat yleensä todella suosittuja ja sieltä voi tehdä erinomaisia ja edullisia löytöjä, koska omia tavaroitaan myyviltä on yleensä mahdollisuus tingata hinnoista. Tavallaan tinkaaminen onkin olennainen osa koko touhua. Kirpputorit pidetään aina klo 7–16 välisenä aikana, mutta yleensä parhaat tavarat viedään päältä jo heti aamulla, joten paikalle kannattaa suunnata mahdollisimman varhain.  

Tämän kesän toinen suurkirppari järjestettiin sunnuntaina 1.7. Kuopion torilla ja sinnehän sitä oli paatuneen vintage-rakastajan suunnattava. Sattuneesta syystä pääsin torille kuitenkin vasta yhdentoista maissa ja tällöin myyjiä ei ollut enää ihan älyttömin määrin paikalla. Edellisen kerran kun kirppari järjestettiin toukokuun lopussa, myyjiä oli sen verran runsaasti, että rohkeimmat sissit olivat pystyttäneet myyntipaikkansa suoraan kaupungintalon eteen, kun muualla ei ollut enää tilaa. Voi kuitenkin olla, että nyt viikonloppuna lomakausi tai epävakaalta vaikuttanut sää oli vienyt ihmisiltä myyntihalut. Tai sitten suurin osa oli ehtinyt jo kaupata kaiken rahanarvoisen ja häipyä kotiinsa siihen mennessä, kun itse saavuin paikalle. Oli miten oli, kaikki tämä johti siihen, että tällä kertaa löytösaaliini ei paisunut niin massiiviseksi kuin yleensä. Mikä ei tietenkään välttämättä ole mitenkään huono asia...

Kuten jo aiemmin mainitsin, tinkaaminen kuuluu mielestäni olennaisesti näihin kirpputoreihin. Siksi en oikein jaksa ymmärtää niitä myyjiä, jotka eivät anna tuotteistaan yhtään tinkavaraa. Mielestäni tuotteelle kannattaisi aina sanoa vaikka heti alkuun pari euroa kalliimpi hinta, kuin millä sen on oikeasti valmis myymään. Kun on varaa tinkiä, ostajalle jää aina parempi mieli ja saattaapa mukaan lähteä sitten jotain sellaistakin, jota ei edes niin kiihkeästi haluaisi. Itse olen tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, etten osta mitään, mistä ei saa tinkiä, mutta tällä kertaa jouduin hieman taipumaan. Ehkä poikkeus sitten vahvistaa säännön tässäkin asiassa.

Tässäpä sitten se ensimmäinen löytö eli kissa-kirjatuki, joka irtosi 2 egellä. Tästä ei ollut tinkausvaraa, mutta annoin mennä tämän kerran, kun ajattelin, että toista samanlaista tuskin tulee koskaan vastaan.

   
Mukaan lähtivät myös yllä olevat rintarossit hintaan 2 euroa tsipale. Näistä sain tingattua ja olisin varmaan saanut enemmänkin, mutta mielestäni hinta oli kohtuullinen näinkin.

Lisääksi mukaan tarttui neule, jossa huomasin vasta kotona olevan tahroja. Nämä näyttivät onneksi kuitenkin lähtevän pesussa lähes kokonaan pois.

Muuta en sitten tällä kertaa löytänytkään, tosin ihan omaa tyhmyyttä, koska kaksi juttua, jotka olisin halunnut (hapsunahkatakki ja musta turbaanihattu) menivät ihan nenän alta, kun jäin empimään. Tyhmä pää ja niin edelleen, mutta ehkäpä muistan seuraavan kerran hyökätä heti kimppuun, kun jotain himottavaa näen.

Kirpparin jälkeen kävin aamiaisella torin laidalla sijaitsevassa Kahvila Kanelissa. Aamiainen maksoi 15 euroa ja siihen kuului mm. tuoretta leipää, erilaisia leivänpäällisiä, jogurttia, puuroa ja kahvia tai teetä. Tarjontaan nähden aamiainen oli mielestäni himppasen hintava, mutta nälkä sillä kyllä lähti. Ja Kaneli on sisustukseltaan hauska paikka. 

Loppuun vielä pari kuvaa torilta. Toisessa ikuistettuna kaupungintalo melko jännittävästi rajattuna sekä toisessa remontin kourissa oleva torin toinen puoli.

Ai niin, ja seuraava suurkirppis pidetään muuten 12.8. Satamatorilla, eli sinne sitten!

Peace man,

Helmi