Tästä ei eväs parane eli uusi blogiruoka in making

Yksinkertainen on kaunista, niin aina. Ja yleensä se on myös hyvää.

Jos ei tästä tulee seuraavaa supersuosittua hittiblogiruokaa, niin sitten ei mistään. Saanko esitellä hyvä herrasväki: Munapitsa!

Munasta on moneksi

Epämääräisestä nimestään huolimatta itse ruoassa ei ole mitään epämääräistä. Se valmistuu näinkin simppelisti ja  yksinkertaisista aineksista:

Tarvitset:

• Pari kananmunaa
• Purkillisen tonikkalaa (sortti is your choice)
• Paprikan
• Punasipulin
• Fetajuustoa maun mukaan
• Oliiveja maun mukaan
• Valkosipulia maun mukaan
• Juustoraastetta (pari desiä)

Koristeluun:

• Avokado

Valmistus:

1. Riko kananmunat uuninkestävään vuokaan ja hauduta uunissa 225 asteessa sen verran, että pohja hyytyy ihan himppasen.

2. Heitä sekaan pilkotut vihannekset ja muut täytteet. Mausta maun mukaan. Esim. chilimauste, mustapippuri, paprikamauste ja sitruunapippuri toimivat hyvin. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste

3. Kypsentele uunissa, kunnes pohja on kypsä eli jähmeä, siis munakasmainen. Vartti–puoli tuntia riittänee uunin tehokkuudesta riippuen (meidän vanhalla Stömbergillä menee aina vähän normaalia pidempään). 

4. Tsiipaloi avokado ja levittele palaset pitsan pinnalle.

5. Anna mennä ääntä kohti.

On oikeasti hyvää. Vannon. Ja variaatiovaihtoehdoissahan on vain ruokakauppa rajana.

Peace man,

Helmi

Translation:

Behold, this is the new hit blog food: eggpizza!

Ruokaa ja historiallisia rakennuksia Kuopion Ravintolapäivässä

Seuraavaa Ravintolapäivää vietetään 17.5.2014. Henkilökohtaisesti olen vähän tipahtanut kärryiltä koko Ravintolapäivästä, kun tuntuu, että se on niin usein. Mutta koska nyt satuin bongaamaan tuon päivämäärän, kerron muillekin.

Kuopiosta löytyy tämän hetken tietojen mukaan Ravintolapäivänä 10 popup-mestaa.

Itseäni kiinnostaisi kovasti esimerkiksi Kuopion lääketieteen opiskelijoiden toisen vuosikurssin Kuopion kaupungintalolla (Tulliportinkatu 31) pitämä Herkkuklinikka, josta saa suolaisia ja makeita leivonnaisia.

Kuopion taidemuseon sisäpihalle (Kauppakatu 35) pystytettävässä Kahvila Kuppikaakussa on myös tarjolla suolaisia ja makeita leivonnaisia ja tämän lisäksi kuopiolaisen Lupu-yhtyeen musisointia.

Ja onpa Ravintolapäivänä mahdollisuus päästä tutustumaan Kuopion vanhimpaan taloonkin, sillä Taivaallisia leivoksia -popup-ravintola tarjoaa leivoksia ja livemusiikkia Vanhassa pappilassa (Kuninkaankatu 12).

Ravintolapäivänä voisi siis ruokailun ohella tehdä samalla todellisen külttuurikierroksen. Toivotaan, että ilma suosii tapahtumaa.

Tarkemmat tiedot Kuopion popup-ravintoloista löytyvät Ravintolapäivän sivuilla olevasta hakupalvelusta.

Peace man,

Helmi


Translation:

The next Restaurant Day will be held on 17.5.2014. According to the current information on the event's website, there will 10 pop-up restaurants in Kuopio. In addition to food, the restaurants offer other kinds of experiences as well, such as a visit to the Kuopio City Hall (restaurant Herkkukulma, Kauppakatu 35) and to Kuopio's oldest building (restaurant Taivaallisia leivoksia, Kuninkaankatu 12). 

Ei niin erilainen nähtävyys

Olen todella huono kuopiolainen, myönnän sen. Ehdin asua täällä yli viisi vuotta käymättä kertaakaan Puijon tornissa.

Pyhäinhäväistys.

Onneksi asia on nyt korjattu.

Puijon kalteva torni

Jotenkin Puijon torni on kuulunut päässäni niihin asioihin, joista ajattelee, että "Ei se nyt NIIN siisti voi olla", "Eihän siellä tarvitse käydä, jos on kuitenkin käynyt Näsinneulassa ja Eiffel-tornissa".

Niin sitä voi  ihminen olla väärässä. Tulin, näin, vaikutuin. Ja nyt olen vakaasti sitä mieltä, että jos Kuopiossa on yksi paikka, joka jokaisen turistin pitää nähdä, se on nimenomaan Puijon torni. Tai siis se maisema, joka tornista avautuu.

Kappale kauneinta Kuopiota

Tältä näytti 75 metrin korkeudessa.

Sisäänpääsy torniin maksaa 6 €. Tornissa pystyy myös ruokailemaan hyvinkin hienosti sen pyörivässä ravintolassa, sekä nautiskelemaan kahvia ja muita virvokkeita sekä pientä purtavaa tornin kahviossa.

Kesällä on ehkä käytävä tornikaljalla, vaikka sille tulisikin vähän ylimääräistä hintaa.

Triviatietona mainittakoon, että nykyinen torni on jo Puijon kolmas. Ensimmäinen 16-metrinen puinen torni rakennettiin vuonna 1856 ja toinen 24-metrinen tiilitorni 1906. Nykyinen torni on valmistunut 1963. Pitkät on siis perinteet.

Lisätietoa Puijon tornista löytyy Puijon sivuilta.

Peace man,

Helmi


Translation:

Puijo Tower is one of Kuopio's main attractions. I thought it was nothing special until I visited it recently. You should too if you come to Kuopio. The view is quite amazing.

Blogiruoka ei välttämättä ole pahaa

Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön...

No tavallaan syön, tavallaan en. Lupasin antaa blogiruoalle vielä yhden mahdollisuuden banaanipannukakkujen muodossa. Ultimaattumini oli kuultu, tai oikeastaan luettu, ja viime perjantai-iltana eteeni ilmestyi tällainen setti:

Banaanipannarit ja niiden ystävät

Jos yhdistää jäätelön, kermavaahdon, tuoreet mansikat, mustaherukkahillon ja vaahtokarkkivaahdon ei tavallaan voi epäonnistua kamalan pahasti. Mutta täytyy myöntää, että nuo pannukakut itsessäänkin olivat aika maukkaita. Ei uskoisi, mitä parista banaanista ja kananmunasta voi saada aikaan.

Huh, uskoni blogeihin ja ihmiskuntaan on jälleen palautettu.

Peace out,

Helmi


Translation:

Turns out that some of the food appraised on blogs can actually be tasty. This version of 'blog pancakes' (pancakes made out of bananas and eggs only) was excellent Friday night food. 

Blogiruoka on pääasiassa pahaa

Kokeilin tässä jokunen aika sitten thaimaalaisia kevätrullia, joista vauhkottiin jossain vaiheessa (no varmaan silloin vuosi sitten) vähän joka blogissa ja turuilla ja toreilla. Törkeän äheltämisen jälkeen sain aikaiseksi tällaisia:

Epämääräiseltä näyttävää ravintoa

Ja miltä ne sitten maistuivat? No ihan paskalta.

Voi toki olla, enkä tavallaan yhtään epäile tämän mahdollisuuden olemassaoloa, että vika oli kokissa, mutta eivät todellakaan valloittaneet sydäntäni nämä riisipaperikääryleet. Täytteenä noissa oli kasviksia (kurkku, porkkana), yrttejä (thaibasilika, korianteri), salaattia (romaine), riisivermisseliä (riisinuudeleita) sekä chilissä ja limessä marinoituja katkarapuja. Ja tuossa yhdessä todella epämääräisen näköisessä rullassa jauhelihaa (kyseinen nyytti osoittautui itse asiassa parhaaksi noista).

Rullia dipattiin kastikkeeseen, jonka pohjana oli soija ja johon oli myös sekoitettu vähän chiliä, limeä, hunajaa ja jotain muita mausteita.

Raaka-aineet olivat siis kaikin puolin hyvät ja toimivat, enkä osannut hetkeäkään epäillä, että joku voisi mennä pieleen. Mutta kun meni, koska jo ensimmäisellä puraisulla meinasin yökätä ja parin rullan vatsaan väkisin ahtamisen jälkeen oli sellainen olo, että se on vuorattu limalla. Tai liimalla. Ehkä siis syytän kumminkin sitä riisipaperia.

Tai sitten olen salaa raskaana.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen ns. blogiruoka, joka on tuottanut minulle karvaan pettymyksen. Suuresti hehkutettu avokadopasta sai minut hymyilemään vain laimeasti ja lehtikaalisipsit olivat vähintäänkin omituinen tuttavuus. Tosin täytyy myöntää, että niitä meni puoli pelillistä siinä ensijärkytyksessä, kun yritin päättää, että ovatko ne pahoja, tosi pahoja vai jotain siltä väliltä.

Ajattelin antaa vielä blogipannareille (tai kahden raaka-aineen pannari/banaanipannarit, you name it), eli pelkästään kananmunista ja banaaneista valmistettaville pannukakuille, mahdollisuuden, ennen kuin tulen siihen yksiselitteiseen tulokseen, että paljon puhuttu ei välttämättä ole kovin paljon

Peace man,

Helmi


Translation:

Thai-styled spring rolls: lots of talk about nothing much. Look good, but didn't taste such.

Kun elämä yllättää

Luin joskus jostain ohjeita, kuinka palata tyylikkäästi blogitauolta. Niissä sanottiin, ettei saa missään nimessä kommentoida taukoaan esim. niin, että "onpas kulunut aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne" tai ettei saa mennä antamaan katteettomia lupauksia tyyliin: "tästedes lupaan kirjoittaa tänne useammin". En siis aio tehdä kumpaakaan näistä. Totean ainoastaan, että ensi viikolla on taas pääsiäinen (mihin tämä kevät ja vuosi oikein menivät???).

Odotin kovasti, että pienet noidat olisivat lahjoneet minua tänään ainakin miljuunalla virpomavitsalla, mutta eipä tullut yhtäkään. Pitänee alkaa itse askartelemaan. Ja kerrankin, kun olisi ollut tikkariakin jemmassa. No, more for me.

Pääsiäiseen kuuluvat Kinder-munat kuin nyrkki nenään. Omassani (siis munassa, ei nenässä) oli tällä kertaa hieman erilainen yllätys. Ovat ilmeisesti Kinderin tehtaalla päätyneet siihen, että lelut ovat muovin tuhlausta. Tai sitten siellä suunnittelu-/pakkausosastolla on ollut töissä joku tyyppi, jolla on astetta enemmän kevättä rinnassa. Mutta kyllä tämä toki ne tämän vuoden kälyiset Disney-hahmot voittaa, eli en valita.

Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Peace man,

Helmi


Translation:

I'm not saying that I will be spending here more time in the future, just that it's Easter next week. Again.

Kesän hetelmiä

Auringon, helteen, loman, juhlien ja piknikkien jälkeen kesässä ovat parasta maut. Kesään kuuluvat olennaisesti ainakin jäätelö, mansikat, kevätsipuli, kesäkurpitsa, makkara, kala ja grillattu halloum-juusto. Se on jännä, että muina vuodenaikoina kyseiset ruoka-aineet eivät maistu ollenkaan niin hyviltä kuin kesällä.

Itselleni kesän tuovat myös kirsikat.

Kirsikka-köllykkäisiä

Äiti opetti syömään ja sillä tiellä ollaan edelleen. Hyvältä maistuivat tänäkin vuonna nämä ensimmäiset.

Peace man,

Helmi


Translation:

Warmth, sun and cherries, that is what my summer is made of.

Vanhan ystävän paluu

Olin muutama viikko sitten juhlissa, joissa tapasin erään vanhan ystäväni. Katselin häntä jo kaukaa ja mietin, oliko se todella ystäväni, vai vain joku toinen samalta näyttävä tapaus. Lähestyin häntä kuitenkin rohkeasti ja riemuni oli valtaisia, kun tajusin, että kyseessä todellakin oli se, jota olin ajatellutkin.

Tutustuimme ystäväni kanssa ensimmäisen kerran 90-luvulla ja vietimme yhdessä hienoja hetkiä. Sitten hän katosi elämästäni yllättäen ja ilman varoitusta. Sydämeni oli murtunut.

Onneksi löysimme toisemme nyt uudestaan.

Saanko siis esitellä:

My friend: Kickers

Ehkä paras sipsimäinen snacks evö. Kickersithän olivat tosiaan kuuma sana ehkä joskus 90-luvun lopulla, mutta sitten ne katosivat kaupoista. Nyt nämä ihanaiset lastuset on ilmeisesti otettu uusiotuotantoon.

Muistelen, että aiemmin Kickersejä oli myös ns. perusmakua, jota myytiin punaisessa pussissa.

Tämä kyseinen yksilö löytyi Anttilan ruokakaupasta.

Lastuset, oi lastuset

Voi kuinka monta yksinäistä viikonloppuiltaa olenkaan näiden kavereiden kanssa viettänyt.

Peace man,

Helmi

Kun silmäni mä auki saan

Aamut, jolloin saa herätä rauhassa, syödä aamiaista pitkän kaavan mukaan ja lukea hömppälehtiä hartaasti, ovat parhaita. Minulla on tällä hetkellä näitä aamuja viikossa yksi lisää, ja voi pojat, kuinka olen niistä iloinnut!

Ja oli muuten hyvä juttu, etten haksahtanut siihen blenderiin, sillä vanha kunnon uskollinen Bamix on toiminut paremmin kuin hyvin smoothien tekovälineenä. Alla yksi mallia kiivi-mandariini-turkkilainen jugurtti-mustikkakeitto-lime ja kauralese.

Aamiainen, joka sisältää hedelmäisen asian

Kitusiini viime aikoina ahtamista vitamiinipommeista huolimatta onnistuin nappaamaan itselleni jostain ihanaakin ihanamman kevätflunssan. Tämän päivän taidan siis viettää pitkälti leffojen parissa. Onnistuin nimittäin vihdoinkin muutaman kuukauden ahkeran kyttäyksen jälkeen yhyttämään kirjaston Tänään palautetut -hyllystä Leonardo Di Caprion tähdittämän Inceptionin. Lisäksi nappasin hyllystä mukaani the Wrestlerin, Gone Baby Gonen sekä Paranoian.

Että eiköhän se näillä. Oikeastaan elämä tuntuu juuri nyt aika kivalta.

Peace man,

Helmi
 

Blendata vai eikö blendata, siinäpä pulma

Olen pohdiskellut viime aikoina blenderin hankkimista. Minulla on visio, että tekisin sillä itselleni viikonloppuaamuisin ihania smoothie-sörsseleitä, joihin tulisi esimerkiksi kiiviä ja sitruunaa ja mustikoita ja turkkilaista jugurttia ja kaikkea muuta ihanaa. Painonhallintaa parhaimmillaan.

Ja Sara la Fountainkin kertoi jossakin naistenlehdessä vinkin, että pakastettuja hedelmäkuutioita on tosi näpsäkkää tunkea blenderiin. Tulisi siis ne viimeiset ananaksen jämätkin aina käytettyä järkevästi, kun niiden pakastamiselle olisi joku syy.

Mainitsin haavestani viikonloppuna siskontytölleni. Hän kertoi hankkineensa itselleen blenderin vuosi sitten samanlaisella agendalla ja käyttäneensä sitä tähän mennessä kerran. On jokseenkin todennäköistä, että itselleni kävisi samoin.

Ja onhan minulla tietenkin Bamix. Tiedättekö sellaisen 90-luvun loppupuolella kulta-aikaansa eläneen sauvasekoittimen, jossa on mukana jos jonkinmoista härpäkettä? Virallista tv-shop -kamaa. Että ehkä yritän tehdä sillä niitä smoothieita nyt ensi alkuun ja mietin blenderiä sitten uudestaan (tosin kävin jo ihan vähän katselemassa, että Clas Ohlsonilta sellainen irtoaisi n. 36 ja Kodin Ykkösestä n. 39 eurolla).

Legendaarinen Bamix ja bonuksena vielä toinen hieno härpäke eli maidonvaahdotin

Nyt vaín pitäisi käydä vielä ryöstämässä mummin pakkanen, jotta saisi pakastemarjoja kaikkia niitä herkullisia smoothieita varten. Huoh. On tää välillä vaan vaikeaa.

Peace man,

Helmi
 

Ravintolapäivää pukkaa jälleen

Vuoden 2013 ensimmäistä Ravintolapäivää vietetään sunnuntaina 17.2. Päiväksi pystyyn pistettyjä herkuttelupaikkoja löytyy tulevana sunnuntaina jälleen myös Kuopiosta, ja kattaus on melkoisen kiinnostava, sillä valikoimasta löytyy hyvin erityyppisiä herkkuja tarjoavia paikkoja. Ennakotietojen mukaan kuopiolaisilla on mahdollisuus herkutella ainakin italialaisilla, venäläisillä ja aasialaisilla mauilla.

Keskusta-asujaa ilahduttaa lisäksi se, että ihan Kuopion ytimestä löytyy viisi Ravintolapäivän kohdetta. Lisäksi Särkilahden seuduilta näyttäisi löytyvän yksi ja Lehtoniemestä (?) kaksi pop-up-ravintolaa.

Kenties Ravintolapäivän karttaan ilmestyy Kuopion kohdalle sunnuntaihin mennessä vielä lisääkin vaihtoehtoja.

Alla vielä paikat, jotka näkyvät kartalla tällä hetkellä:

Café Pihkova
Klo 11–15
Venäläisiä herkkuja Kuopion keskustassa
Puijonkatu 19
(50 asiakkaalle)

Sunnuntaibrunssi
Klo 10–16
Runsas brunssi ja mukavaa musiikkia
Maaherrankatu 21
(200 asiakkaalle)

Aitoja makuja Aasiasta
Klo 10–18
Kotiruokia Vietnamista, Intiasta ja Kiinasta
Tulliportinkatu 22
(50 asiakkaalle)

Kahvila Nauttimo Kuopiossa
Klo 13–18
Kotileivonnaisia tunnelmallisessa miljöössä
Kasarmikatu 2
(50 asiakkaalle)

Trattoria Sorrento
Klo 11–20
Aito italialainen ravintola
Kirkkokatu 33
(200 asiakkaalle)

Muffala
Klo 12–16
Muffalasta suolaiset ja makeat herkkumuffinit
Hauenkoukku 3
(100 asiakkaalle)

Millan kahvila
Klo 10–14
Kahvia, mehua ja leivonnaisia
Rakovalkeankatu 11
(50 asiakkaalle)

Emman ja Eemelin kahvila
Klo 12–16
Makeiden leivonnaisten kotikahvila
Satulapolku 5
(50 asiakkasalle)

Edellinen Ravintolapäivä meni meikäläiseltä ohi, kun olin reissussa, mutta jospa sitä nyt jälleen kunnostautuisi syömisen suhteen. Viitseliäisyydestä osallistuminen ei ainakaan voi jäädä kiinni, kun yksi paikoista on melkein naapurissa.

Peace man,

Helmi


Translation:

Restaurant Day is here again and will be celebrated on February 17th. The Kuopio area already has 8 pop up restaurants and hopefully more will appear on Restaurant Day's map.
   

Pientä suolaista

Kenellekään tätä blogia seuranneelle on tuskin jäänyt epäselväksi, että ruoka on lähellä sydäntäni. Ja erityisesti kaikki suolainen.

Kokeilin tuossa päivänä eräänä väsätä lehtitaikinasta ja tonnikalasta pientä suolaista, ja koska herkut onnistuivat yli odotusten, laitan hyvän eli reseptin kiertämään.

Tonnikalapestofetakierteet

Pohja:

• Paketti valmista lehtitaikinaa (esim. Sunnuntain isot lehtitaikinalevyt, riitävät kahteen satsiin)

 Täyte:

• n. 150 g pippurituorejuustoa (muukin maku varmasti passaa)
• n. 1/3 prk vihreää pestoa (esim. Pirkka)
• 1/2 sipuli
• n. 1 dl fetajuustoa murusteltuna
• n. 1 dl juustoraastetta
• 1 kananmuna voiteluun

Kauli taikina levyksi. Tämä kannattaa tehdä suoraan hieman jauhotetun leivinpaperin päällä, sillä peston öljy sotkee helposti paikat. Voitele levy tuorejuustolla ja sen jälkeen pestolla. Ripottele päälle tonnikala, sipuli, fetajuusto ja juustoraaste. Mausta maun mukaan.

Kääri levy rullalle kuin kääretorttu. Leikkaa rullasta parin sentin levyisiä paloja. Käännä palan häntä aina sen alle ja litistä palaa hieman kädellä. Voitele kananmunalla ja ripottele vielä halutessasi päälle juustoraastetta.

Paista kierteet +225 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta saa väriä. Yhdestä rullasta tulee kierteiden paksuudesta riippuen noin 10 kierrettä.

Tältä ne sitten suunnilleen näyttävät

Ja sitten eikun ääntä kohti!

Peace man,

Helmi


PS. Päätin lopettaa painostani valittamisen, kun kävin tällä viikolla uimahallissa ja kuuntelin vierestä, kun kaksi noin 10-vuotiasta hoikkaakin hoikempaa tyttöä oli huolissaan siitä, että heidän painonsa on noussut. Mistähän tämä puhe on opittu, jollei aikuisilta?

PPS. Lopetan painostani valittamisen ainakin silloin, kun lähellä on alle 18-vuotiaita. 

Sussiii

Kuten jo blinipostauksen yhteydessä uhkailin, kävin testaamassa myös niitä Intron susheja viikonloppuna.

Muistelen, että viime vuonna Intron sushilistalla oli yksi vielä suurempi annos, sillä nyt isoimpaan annokseen kuului 9 sushi-palaa. Vähän minua kiinnostaisi tietää, riittääkö jollekin ihmiselle oikeasti ruoaksi pelkkä yhdeksän sushin setti. Itse voisin vetää helposti kerralla vaikka sen 20 kipaletta. Tästä syystä vatsani huusikin alkupaloja, ja niitähän löytyi.

Lazy shrimps

Annos näyttää tässä kännykkäkuvassa ehkä hieman epäilyttävältä, mutta kysessä oli siis friteerattuja katkaravunpyrstöjä chilimajoneesilla. En ole ennen syönyt, mutta toimivat erinomaisesti.

Ja sitten oli sen pääruoan vuoro:

Illan kutsuvieraat

Rapulinjalla jatkettiin, sillä lautaselta löytyi 3 jättikatkarapunigriä, 3 jokirapu-californianmakia ja 3 kylmäsavulohimakia (15,90 €).

Omaksi suosikikseni nousivat nuo kylmäsavulohimakit, joissa oli mätiä päällä, mutta muutkin olivat hyviä. Tykkäsin siis kovasti ja ainoana miinuksena oli tosiaan se, että tuo suurinkin annoskokko oli meikäläisen makuun liian pieni.

Ensi vuonna jälleen!

Peace man,

Helmi

PS. Kerroin joskus aiemmin, että kokeilin itse tehdyissä susheissa täytteenä chorizoa, joka toimi roolissaan yllättävän hyvin. Viimeksi laajensin näitä täytekokeiluita kanaan. Kanasushia on kai jopa ihan "oikeasti" olemassa. Kana toimi täytteenä myös kivasti, varsinkin avokadon kanssa, eli kannattaa kokeilla!


Translation:

I tried bar Intro's sushies on Friday and enjoyed them a lot. The only down side was that the biggest portion (9 sushies) was a wee too small for my taste. Thank God for appertisers!

Tammikuu on ruokailijan parasta aikaa

Rakastatko ruokaa? Rakastatko erityisesti ruokaa, jonka kanssa saa hieman näperrellä ja joka on esteettisesti kaunista? Asutko Kuopiossa tai Kuopion lähellä tai oletko tulossa käymään täällä ennen tammikuun loppua?

Mikäli vastasit edellisiin kysymyksiin kyllä, onneksi olkoon, sinulla on kissan päivät! Kuopiossa sattuu nimittäin olemaan nyt tammikuussa mahdollisuus herkutella sekä sushilla Introssa että blineillä Isä Camillossa. Savossa tämä on kuulkaas luksusta!

Intron sushia olen menossa testaamaan vasta perjantaina, mutta blinit kävin kokeilemassa jo viikonloppuna. Olen syönyt blinejä ainoastaan kerran aiemmin ja silloinkin ne olivat itse tehtyjä. Ilmeisesti en ole ihan niin taitava kokki, kuin mitä villeimmissä unelmissani olen joskus kuvitellut, sillä omista blineistäni ei voi puhua samana päivänäkään Isä Camillon blinien kanssa. Itse asiassa ne omatekoiset olivat kohtalaisen pahoja, joten suhtauduin lievällä varauksella blineihin ylipäänsä. Onneksi minulle on iskostettu pienenä hyvin päähän, että kaikkea pitää maistaa useammin kuin kerran. Tämä blinikokemus ei nimittäin ollut pettymys. 

Isä Camillon blinilistalta voi tilata blinejä usealla eri höysteellä ja kahdessa eri koossa. Koska olen aina ollut sitä mieltä, että ruoassa enemmän on enemmän, tilasin blinejä kalalla ja mädillä. Annokseen kuului kaksi lettua (lettuja sai tilata lisää samaan hintaan), joiden täytteiksi tuli kylmäsavulohta, graavisiikaa, siian- ja kirjolohenmätiä sekä smetanaa, sipulia ja tilliä. Annos kustansi 22,50 euroa.

Siinä he lepäävät rivissä

Mielestäni parasta ruokaa on aina ollut sellainen ruoka, jota saa itse kasata ja näperrellä ja tehdä siitä oman näköistä. Blinit istuvat tähän määritelmään vallan loistavasti.

Ja siinä he ovat letulla

Olimme ruokaseurani kanssa molemmat aluksi sitä mieltä, että kaksi bliniä ei riitä mihinkään. Annos oli kuitenkin todella täyttävä. Tilasimme kolmannet blini-letut, mutta itseltäni jäi siitä viimeisestä lopulta puolet syömättä. Ja minulla oli iso nälkä!

Suosikkitäytteekseni nousivat graavisiika ja siianmäti (jonka kuvittelen olevan tuota kellertävää) sekä tietenkin smetana.

Lämpimästi suosittelen siis tätä kulinaristista nautintoa. Bliniviikot kestävät Isä Camillossa 30.1.2013 saakka. Listaa voi käydä kurkkaamassa ravintolan verkkosivuilla.

Peace man,

Helmi

PS. Ja sitä Intron sushia on muuten tarjolla 19.1. saakka, että kipin kapin sinnekin! 


Translation:

If you are into blinis, I recommend a visit to Isä Camillo restaurant on January when they have their traditional blini weeks. I went, I saw, I fell in love.  

Ikano: sieltä saa sushia ja smoothieita

Kävin tekemässä viime lauantaina uuden visiitin Ikanoon, nyt vähän pidemmän kaavan kautta. Tarkoituksena oli hankkia joulun kunniaksi erinäisiä lahjuksia ja ostospyrähdyksen päätteeksi lahjalistalle ei jäänyt enää montakaan asiaa jäljelle.

Ostoksia ennen kaikkea

Harkitsin joululahjan ostamista myös itselleni, sillä Ikanossa on Partioaitta, jossa oli tarjouksessa Kånkeneita. Kerroin aiemmassa postauksessa, että ostin alkusyksystä itselleni tämän kulttimaineeseen nousseen repun ja olen tehnyt syksyn mittaan sen havainnon, että en ole tämän jälkeen käyttänyt juurikaan muita kasseja. Siksipä mietinkin, että jos ihmisellä voi olla monta käsilaukkua, niin kai samalla logiikalla reppujakin voisi olla useampia. Vielä kassi ei kuitenkaan lähtenyt joulupukin konttiin, sillä en osannut päättää, olisinko hankkinnut repusta sen normikoon vai hieman tilavamman version. Väri on kuitenkin ihan selvänä mielessä. Tammikuuta ja alennusmyyntejä odotellessa.

Stairway to heaven, eiku...

Menimme Ikanoon jo ennen kymmentä, jolloin ihmisiä ei ollut vielä ihan järjettömin laumoin liikenteessä. Puolen päivän aikaan populaa alkoi olla jo aikas paljon enemmän ja muun muassa kaikkiin ruokapaikkoihin oli melkoiset jonot. Tämä kannattaakin huomioida, jos on suuntaamassa ostoksille ruuhkaisempina päivinä. Eli jos on yhtään taipuvainen nälkäkiukkuiluun tai sen vakavampaan muotoon, nälkäraivoon, suosittelisin varaamaan mukaan pientä evästä tai valmistautumaan ainakin henkisesti siihen, että apetta ei välttämättä saa heti, kun sitä alkaa tehdä mieli.

Jonoista huolimatta onnistuimme kuitenkin testaamaan Ikanon kahta erilaista ravintoa tarjoavaa paikkaa. Ensimmäinen näistä oli Jungle Juice Bar ostoskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, josta saa muun muassa mehuja ja smoothieita. Itse testasin Crazy Frog -nimistä smoothieta, johon tuli mangoa, päärynää, limeä, minttua, omenamehua ja jäitä, ja seuralaiseni kokeili Choco Bumbaa, jossa oli raakasuklaata, raakakaakaota, banaania, ananasta, suklaasoijamaitoa ja jäitä. Nämä molemmat olivat todella herkullisia ja täyttivät massuakin ihan mukavasti. Aloinkin vakavasti harkita, että hankkisin kotiinkin blenderin, jotta vastaavia herkkuja voisi valmistaa  milloin tahansa. Kuvat olisivat kivoja, mutta ikuvanhan digipokkarini reistailuista johtuen, sellaisia ei ole nyt tarjolla.

Toinen herkku, jota testasimme, oli luonnollisesti sushi. Kuopiosta on puuttunut tähän mennessä pelkkään sushiin erikoistunut ruokapaikka, joten Hanko Sushi -baari on tervetullut lisä kalakukkokaupunkiin (tai sen kupeeseen). Koska tarkoituksena oli vain maistella, otimme puoliksi kasvislautasen, johon kuului 12 sushia. Hintaa lautasella oli 16,50 € ja tästä on jopa kuvakin.

– Sussia, sanoi savolainen

Lajitelma oli ihan jees, mutta kaiken rehellisyyden nimissä olen syönyt parempaakin. Ongelma oli ehkä siinä, että baarin soijakastike oli makeampaa kuin mihin olen tottunut, ja tykkään läträtä sen kanssa runsaasti. Aion kuitenkin ehdottomasti kokeilla Hanko Sushin tarjontaa myös toiste ja tutustua sen kalaisempiinkin vaihtoehtoihin. Hanko Sushi sijaitsee myös Ikanon ensimmäisessä kerroksessa, Jungle Juice Barin vieressä. 

Toisen kokemuksen perusteella Ikano on mielestäni ihan toimiva paketti, ei liian suuri, mutta valikoima on kuitenkin laaja. Henkilökohtaisesti iloitsin erityisesti Stadiumin, New Yorkerin ja Vilan liikkeistä. Sekä tietenkin siitä Partioaitasta.

Ikanosta tarttui matkaan myös eräs asia, jota olen metsästänyt jo useamman vuoden kissojen ja koirien kanssa, josta josta olen täälläkin joskus kohkannut.

Rakkain Christie

Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut eli uudistettu suomennos Kymmenestä pienestä neekeripojasta. Tsekkasin Tarjouskirjan Christie-osaston vanhasta tottumuksesta ja päästin tahattoman Oih-kiljaisun, kun näin, mikä hyllyssä napotti. Pokkari kotiutui päälle kuuden euron hintaan ja olen siitä ikionnellinen. Nauratti myös, kun samassa kaupassa hieman eri hyllyllä todistin samanlaisen Oih-hihkaisun, kun joku toinen shoppailija löysi itselleen jonkin ilmeisesti yhtä merkittävän opuksen.

Ai niin, ja piti vielä sanoa, että jos olette menossa Ikanoon ja tulette Helsingin suunnasta, niin ottakaa Matkuksen ramppi. Ohjaus kauppakeskukseen toimii ilmeisesti hieman huonosti.

Peace man,

Helmi


Translation:

I went for a another round at the Ikano shopping centre last Saturday. I got some Christmas shopping done and also managed to taste a few delicious treats such as a Crazy Frog smoothie at the Jungle Juice Bar and some veggie sushi at the Hanko Sushi bar. I also found a long longed Agatha Christie paperback.

The Beatles ja muikkuja

Eilen sain vihdoin aikaiseksi tehdä kaksi asiaa, jotka ovat olleet kokeilulistalla jo pitkään. Ensimmäinen näistä oli VB-valokuvakeskuksessa esillä oleva oleva Robert Whitakerin valokuvanäyttely the Beatlesista.

Neljä suurta

This is where the magic happens

Minna valvoo, kun John, Paul, Ringo ja George ylittävät katua

Tie perille

En ole mitenkään erityisesti Beatles-fani, vaikka pidänkin monista heidän kappaleistaan ja Yesterdayn kuorosovituksen toinen ääni onnistuu edelleen ulkomuistista. Bändillä on ollut kuitenkin niin merkittävä rooli musiikkihistoriassa, että se kiinnostaa. Lisäksi valokuvanäyttelyt ovat mielestäni aina mukavia.

Robert Whitaker kuvasi the Beatlesia parin vuoden ajan matkustaen bändin mukana esimerkiksi kiertueilla. Hänen ottamiaan kuvia päätyi myös bändin albumeiden kansikuviksi. VB:n näyttelyssä onkin esillä muun muassa "the Butcher cover", josta piti tulla the Beatlesin Yesterday and Today -albumin kansikuva, mutta joka vaihdettiin viime hetkellä toiseen kuvaan sen aiheuttaman kohun vuoksi. Jokainen voi käydä katsomassa, millaisia tunteita kuva itsessä herättää.

VB-valokuvakeskuksen kellariin oli rakennettu myös pieni toisinto the Beatlesin suosimasta Liverpoolissa sijaitsevasta the Cavern Clubista, jossa yhtye teki uransa aikana yli parisataa keikkaa.

Kellari-klubi

Lähes aito the Cavern Club

Enää puuttuu olut

Olen käynyt Liverpoolissa parikin kertaa, mutta tieni ei ole koskaan johtanut the Cavern Clubille. Jos Maksa-altaaseen tulee vielä joskus lähdettyä, luulen, että the Cavern Clubkin saattaa olla vierailulistalla.

Mikäli the Beatles on lähellä sydäntäsi, suosittelen vierailua VB-valokuvakeskuksessa. Samalla pääsee kuuntelemaan the Beatlesin musisointia, sillä näyttelyssä soivat bändin kappaleet. Museokaupasta löytyy myös kaikkea kivaa, joten se on oiva paikka esimerkiksi vannoutuneen Beatles-fanin joululahjahankinnoille.

Robert Whitaker – The Beatles näyttely on esillä VB-valokuvakeskuksessa (Kuninkaankatu 14–16) 28.10.2012 saakka. Näyttely on avoinna ma, ti, to ja pe klo 11–17 ja ke klo 11–19 sekä la ja su klo 11–15. Liput näyttelyyn maksavat 5 euroa.

Hassua muuten, että tätä kirjoittaessani Teemalta näyttäisi tulevan Beatles-elokuva the Magical Mystery Tour vuodelta -67. Melko psykedeelistä kamaa, jos saan sanoa...

Se toinen kauan suunnittelemani asia, jonka sain eilen tehtyä oli muikkuravintola-Sampossa vierailu.

Se paikka, mistä saa muikkuja

Sampo on ollut toiminnassa jo vuodesta 1931 ja ravintola on palkittu myös Suomen parhaana muikkuravintolana. Olen asunut Kuopiossa nelisen vuotta ja aikeenani on ollut käydä maistamassa Sampon muikkuja koko se aika. No, parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan.

Minulla oli vakaana aikeenani ottaa kuva muikkuannoksestani (paistetut muikut smetanassa), mutta ilmeisesti nälkä kurni mahassani sen verran äänekkäästi ja ruoka näytti niin hyvältä, että muistin tämän aikeen suunnilleen puolivälissä annoksen tuhoamista. Voin kuitenkin sanoa sen verran, että Sampon maine ei ole tuulesta temmattua, vaan muikut olivat oikeasti todella herkullisia.

Jälkiruoan kanssa onnistuin hieman paremmin. Lettuja, hilloa ja kermavaahtoa, nam.

Tervellinen jälkiruoka

Ravintola Sampo sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 13. Jos menette, kannattaa vierailla myös paikan saniteettitiloissa, sillä siellä on esillä hauskoja mietelauseita selvällä savon kielellä.

Vaikka maha oli Sampon herkkujen jälkeen täynnä kuin Turusen pyssy, piti loppuillasta herkutella vielä hieman pähkinöillä. Punnitse ja Säästä -liike (Torikatu 5) on paha, paha paikka, sillä sieltä ei ikinä pääse lähtemään ilman järkyttävää säkillistä herkkuja. Yhtään ei lähtenyt taas käsistä.

Pähkinä ja pari sen kaveria

Loppu viikonloppu taitaakin mennä sitten näitä mutustellessa.

Peace man,

Helmi


Translation:

On Friday I managed to do two things which I've meant to do for a long time: I went to see Robert Whitaker's the Beatles photo exhibition at the VB Photographic Centre and eat at the Sampo restaurant. Some nuts were involved as well. A great Friday all in all.

Ravintolapäivän antia

Ravintolapäivä koitti sunnuntaina 19.8. hieman uhkaavissa merkeissä, sillä Kuopiossa sataa ropisteli aamupäivällä. Ilmeisesti ilmojen isä päätti kuitenkin viime hetkellä olla myötämielinen kulinaristisia makunautintoja halajaville, sillä kahdentoista aikoihin paistoi jo aurinko.

Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.

Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.

Kerrankin museolta saa myös ruokaa

Sisäänohjaus tapahtui näin viehättävästi:

Nuoli ohjaa eteenpäin

Food Campin olivat laittaneet pystyyn kaksi siskosta, jotka olivat keksineet kysyä Taidemuseon pihaa pop-up-ravintolansa käyttöön. Meillä oli asiaankuuluvasti mukana oma piknik-viltti, jonka päällä nautiskelimme Food Campin herkuista, mutta pihalla oli myös pöytiä ja tuoleja ruokailijoiden käyttöön.

Tarjolla oli seuraavaa:

Päivän menu

Ruokalistalla oli siis tarjolla vaikka mitä ihanuuksia ja hinnat eivät todellakaan päätä huimanneet. Koska olimme nälkäisiä ja innoissamme, otimme seuralaiseni kanssa molemmat koko menun, jolle tuli hintaa yhteensä vain 9,5 euroa.

Koko setti ja vähän päälle

Itse ruoka-annosten lisäksi olimme aivan ihastuksissamme siitä, että ravintolanpitäjät olivat todellakin nähneet vaivaa ruokien esillepanon ja tarjoilun kanssa.

We ate our greens

Annoskoot olivat myös reippaat, joten koko menullä lähti nälkä erittäin tehokkaasti. "Pääruokana" oli siis couscous-feta-salaattia ja täytettyä patonkia.

Herkkuja kupeissa

Väli- tai alkupalan virkaa toimittivat dipattavat kasvikset ja jälkiruoaksi oli marinoituja appelsiineja kookosmaljassa, amerikkalaisia suklaamuffinsseja ja Hillary Clintonin cookieita.

Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!

Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.

Mene oikealle

 Ruokahalu kasvoi kummasti, kun kömmimme pyörinemme ylös alla näkyvää mäkeä.

Ruokansa eteen joutuu joskus rehkimään

Kiipeäminen maksoi vaivan, sillä ylhäällä odotti lisää herkkuja. Idyllisen puutalon pihalta löytyi Los Tontos -ravintola, jossa nautimme kanttarellikeittoa ja leipää. Keitto oli myös todella hyvää ja ainakin vaikutti siltä, ettei sen tekemisessä oltu nuukailtu kerman ja voin kanssa.

Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.

Herkkua on siellä monenlaista

Mukaan lähti vuohenjuusto-punajuuri-leipänen sekä pari palaa pizzaa, joten iltapalakin oli turvattu.

Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.

Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.

Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.

Melkoisen valoisa Fjällräven

Takki oli juuri sopiva ja myös hyväkuntoinen, eikä sillä ollut hintaakaan kuin neljä euroa. Minulle tulee Fjällrävenin takeista aina isäni mieleen, sillä se oli varmaan ainoa merkki, jonka takkeja isä käytti. Olin tästä löydöstä siis erittäin onnellinen.

Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.

Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.

Canthin Minna

Linnanpellolle päästyämme meitä odotti kuitenkin kyltti, jossa kerrottiin, että myös Bistro Villipiha oli saanut kaiken tarjottavansa myytyä. Onneksi kulinaristiset nautinnot eivät loppuneet siihen, sillä kotiin päästyäni sain kuulla, että meillä tarjottaisiin illalla tortilloita. Ja kuten aina, mopo lähti tortilloiden täytteiden kanssa täysin käsistä. Alla näkyvästä yksilöstä löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, jauhelihaa, ranskankermaa, avokadoa ja aurajuustoa.

Miten tässä aina käy näin ja miten tämän saa kiinni?

Loppuillan makasinkin sitten maha pystyssä ja kylkiäni pidellen vaaka-asennossa, kun en muuhun kyennyt. Kyllä ruoka sitten on hieno asia!

Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:

• Onni on ihmiset, jotka ottavat riskejä ja tekevät ja järjestävät
• Onni on ihmiset, jotka osallistuvat
• Onni on hyvässä seurassa ja hymyileviin suihin nautittu herkullinen ruoka
• Onni on aurinkoinen sää
• Onni on vatsa, johon mahtuu
• Onni on kirpputorit ja vanhat tavarat
• Onni on polkupyörä ja terveet jalat, joilla polkea
• Onni on isästä muistuttava takki
• Onni on ystävä, joka jakaa rakkauden ruokaan ja lähtee mukaan, kun pyytää
• Onni on ihminen, joka ilmoittaa kotiin saapuvalle seikkailijalle, että iltapalaksi on tortilloita

Peace man,

Helmi


Translation:

This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well. 

   

Ravintolapäivä jyrää myös Kuopiossa

Jee! Tulevana sunnuntaina on jälleen Ravintolapäivä. Ja mikä kaikkein hienointa, Ravintolapäivänä tapahtuu tällä kertaa myös Kuopiossa useassa eri paikassa!

Ravintolapäivän ideanahan on, että kuka tahansa voi perustaa päiväksi oman ravintolan ja tarjota siellä haluamaansa ruokaa. Ilmeisesti aiempinakin Ravintolapäivinä Kuopiossa on ollut muutama siviilirohkeutta omaava yksilö, joka on laittanut oman kuppilansa päiväksi pystyyn, mutta tällä kertaa tarjolla on tosiaan useampikin vaihtoehto.

Kuopiossa sijaitsevien Ravintolapäivän ravintoloiden sijainnin voi katsoa tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta http://www.restaurantday.org/fi. Täältä löytyvät muun muassa Emman keksileipomo Niiralassa (Kaikukatu 79), Italialainen ravintola Café Elettra Päivärannassa (Pajulahdentie 21) sekä Bistro Villipiha Linnanpellolla (Linnanpellonkatu 52).

Mikäli vain olen hengen ja ruumiin voimissani sunnuntaina, käyn taatusti tutustumassa ainakin muutaman pop-up ravintolan tarjontaan. Ihan mahtavaa, että tällaista järjestetään!

Peace man,

Helmi


Translation:

The upcoming Sunday is a Restaurant Day which means that anyone can open a restaurant for a day. The locations where Restaurant Day is celebrated in Kuopio can be found on the festival's web pages at http://www.restaurantday.org/. 

Sunnuntaioloja

Kun alkuviikosta on selvitty kunnialla hengissä ja tuleva viikonloppu alkaa jo siintää lupaavasti horisontissa, voi palata kivuttomasti myös menneen viikonlopun tunnelmiin.

Kuten jo aiemmin hehkutin, kesän viimeinen suurkirppis järjestettiin Kuopion Satamatorilla sunnuntaina 12.8. Sää suosi myyjiä ja potentiaalisia ostajia ja oli varmasti suurelta osin vaikuttamassa siihen, että Satamatori oli tupaten täynnä molempia.

Satama toimi mielestäni aika loistavasti kirppistelypaikkana. Tori itsessään ei ole kovin iso, mutta myyjät olivat levittäytyneet myös ympäröiville alueille ja kirppispöydät kiersivät niin Wanhaa Satamaa kuin Albatrossin parkkipaikkaakin. Ei olisi yhtään hullumpi idea järjestää suurkirppiksiä Satama-alueella ensi kesänäkin.

Myös onni suosi ainakin tätä kirppistelijää ja tein joitakin loistolöytöjä. Alla näkyville aarteille kertyi hintaa yhteensä viitisen euroa.

Pientä ja kaunista

Erityisesti minua ilahdutti tuo titiMadamin peurakoru.

Ja mitäpä olisi kirppiskierros ilman uutta mekkoa (tai muutamaa sellaista). Löysin erään herttaisen pariskunnan myyntipöydältä kaksi kaunista silkkimekkoa, jotka rouvan mukaan oli teetetty hänelle aikoinaan Thaimaassa. Nämä rasittivat kukkaroa saman verran kuin aiemmat ostokset, joten hinta ei todellakaan huimannut päätä. 

Silkkinen aarre

Sydäntäni jäivät hieman kaihertamaan aivan ihanat vanhat puukengät. Harmi vain, että jalkani olivat niihin pari numeroa liian suuret. Jos olisin Tuhkimon sisarpuoli, olisin varmaan uhrannut varpaani kenkien puolesta, mutta koska en ole, oli kengät jätettävä jonkun muun löydettäviksi.

Kirpparikierroksen jälkeen suuntasin ruokakauppaan ja kävin ostamassa tarpeita kotitekoista brunssia varten. Onni on Anttilan ruokakaupan leipätiskistä myytävät tuoreet croissantit. 

Kotitekoinen brunssi

Vihreässä kupissa oleva tahna on muuten mahtava keksintö. Tahnassa on puolet tuorejuustoa (chili-paprika) ja puolet ranskankermaa ja sekaan on silputtu chorizoa (luonnollisesti). Toimii!

Ruoka ja hömppä kruunaavat aamun kuin aamun

Sunnuntain aktiviteetit olivatkin Neiti Marplen lisäksi sitten suurin piirtein siinä.

Peace man,

Helmi


Translation:

Last Sunday was all about some great finds at a flee market held in the Harbour Square and a home-made brunch.

Glimpses of Kuopio

Aurinkoinen lauantai Kuopiossa näytti suunnilleen tältä.

Korttelimuseon seinä tuoksui ihanasti tervalle. Kuin ukin vene pienenä kesäisin mökillä.

Ja iltapalaksi on tiedossa sushia. Ja keittiöstä kuuluvasta kilinästä päätellen myös lettuja.

Hyvä lauantai.

Peace man,

Helmi


Jälkilisäys:

Joskus mietiskelin sitä, että sopisiko chorizo sushiin. Sopisi. Näillä kokeilin ja ihan hyvältä maistui, kunhan ei laita liikaa.


Translation:

This is what Kuopio looked like on a sunny Saturday. And my dinner.