Seuraavaa Ravintolapäivää vietetään 17.5.2014. Henkilökohtaisesti olen vähän tipahtanut kärryiltä koko Ravintolapäivästä, kun tuntuu, että se on niin usein. Mutta koska nyt satuin bongaamaan tuon päivämäärän, kerron muillekin.
Kuopiosta löytyy tämän hetken tietojen mukaan Ravintolapäivänä 10 popup-mestaa.
Itseäni kiinnostaisi kovasti esimerkiksi Kuopion lääketieteen opiskelijoiden toisen vuosikurssin Kuopion kaupungintalolla (Tulliportinkatu 31) pitämä Herkkuklinikka, josta saa suolaisia ja makeita leivonnaisia.
Kuopion taidemuseon sisäpihalle (Kauppakatu 35) pystytettävässä Kahvila Kuppikaakussa on myös tarjolla suolaisia ja makeita leivonnaisia ja tämän lisäksi kuopiolaisen Lupu-yhtyeen musisointia.
Ja onpa Ravintolapäivänä mahdollisuus päästä tutustumaan Kuopion vanhimpaan taloonkin, sillä Taivaallisia leivoksia -popup-ravintola tarjoaa leivoksia ja livemusiikkia Vanhassa pappilassa (Kuninkaankatu 12).
Ravintolapäivänä voisi siis ruokailun ohella tehdä samalla todellisen külttuurikierroksen. Toivotaan, että ilma suosii tapahtumaa.
Tarkemmat tiedot Kuopion popup-ravintoloista löytyvät Ravintolapäivän sivuilla olevasta hakupalvelusta.
Peace man,
Helmi
Translation:
The next Restaurant Day will be held on 17.5.2014. According to the current information on the event's website, there will 10 pop-up restaurants in Kuopio. In addition to food, the restaurants offer other kinds of experiences as well, such as a visit to the Kuopio City Hall (restaurant Herkkukulma, Kauppakatu 35) and to Kuopio's oldest building (restaurant Taivaallisia leivoksia, Kuninkaankatu 12).
Tapahtuipa kerran Kuopiossa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
torstai 21. maaliskuuta 2013
Ihana Taina
Ettepäs arvaakaan, minne pääsen lauantaina! Tajusin eräänä kauniina päivänä, että tulevana lauantaina eli 23.3. kuopiolaisia hemmotellaan hyvällä musiikilla, hurtilla huumorilla ja komeilla miehillä.
Luvassa on nimittäin:
SEMMARIT Musiikkikeskuksella klo 19! Olen ihan innosta pinkeänä! Ja toivon vähän salaa, että herrat olisivat sitten illalla irrottelemassa Introssa...
Lauantaita odotellessa ehdin kuunnella vielä ainakin sata kertaa Semmareiden suosikkibiisini, joka on tietenkin tuo otsikonkin niin vihjailevasti mainitsema Taina. Video sopii muuten loistavasti aiheeseen, joka on ollut esillä Tahdon 2013 -kampanjan myötä.
Lippuja Semmareiden keikalle saattaisi vielä saada, sillä omanikin hain vasta eilen.
Peace man,
Helmi
Luvassa on nimittäin:
 |
| Ihku paperi! |
Lauantaita odotellessa ehdin kuunnella vielä ainakin sata kertaa Semmareiden suosikkibiisini, joka on tietenkin tuo otsikonkin niin vihjailevasti mainitsema Taina. Video sopii muuten loistavasti aiheeseen, joka on ollut esillä Tahdon 2013 -kampanjan myötä.
Lippuja Semmareiden keikalle saattaisi vielä saada, sillä omanikin hain vasta eilen.
Peace man,
Helmi
tiistai 12. helmikuuta 2013
Ravintolapäivää pukkaa jälleen
Vuoden 2013 ensimmäistä Ravintolapäivää vietetään sunnuntaina 17.2. Päiväksi pystyyn pistettyjä herkuttelupaikkoja löytyy tulevana sunnuntaina jälleen myös Kuopiosta, ja kattaus on melkoisen kiinnostava, sillä valikoimasta löytyy hyvin erityyppisiä herkkuja tarjoavia paikkoja. Ennakotietojen mukaan kuopiolaisilla on mahdollisuus herkutella ainakin italialaisilla, venäläisillä ja aasialaisilla mauilla.
Keskusta-asujaa ilahduttaa lisäksi se, että ihan Kuopion ytimestä löytyy viisi Ravintolapäivän kohdetta. Lisäksi Särkilahden seuduilta näyttäisi löytyvän yksi ja Lehtoniemestä (?) kaksi pop-up-ravintolaa.
Kenties Ravintolapäivän karttaan ilmestyy Kuopion kohdalle sunnuntaihin mennessä vielä lisääkin vaihtoehtoja.
Alla vielä paikat, jotka näkyvät kartalla tällä hetkellä:
Café Pihkova
Klo 11–15
Venäläisiä herkkuja Kuopion keskustassa
Puijonkatu 19
(50 asiakkaalle)
Sunnuntaibrunssi
Klo 10–16
Runsas brunssi ja mukavaa musiikkia
Maaherrankatu 21
(200 asiakkaalle)
Aitoja makuja Aasiasta
Klo 10–18
Kotiruokia Vietnamista, Intiasta ja Kiinasta
Tulliportinkatu 22
(50 asiakkaalle)
Kahvila Nauttimo Kuopiossa
Klo 13–18
Kotileivonnaisia tunnelmallisessa miljöössä
Kasarmikatu 2
(50 asiakkaalle)
Trattoria Sorrento
Klo 11–20
Aito italialainen ravintola
Kirkkokatu 33
(200 asiakkaalle)
Muffala
Klo 12–16
Muffalasta suolaiset ja makeat herkkumuffinit
Hauenkoukku 3
(100 asiakkaalle)
Millan kahvila
Klo 10–14
Kahvia, mehua ja leivonnaisia
Rakovalkeankatu 11
(50 asiakkaalle)
Emman ja Eemelin kahvila
Klo 12–16
Makeiden leivonnaisten kotikahvila
Satulapolku 5
(50 asiakkasalle)
Edellinen Ravintolapäivä meni meikäläiseltä ohi, kun olin reissussa, mutta jospa sitä nyt jälleen kunnostautuisi syömisen suhteen. Viitseliäisyydestä osallistuminen ei ainakaan voi jäädä kiinni, kun yksi paikoista on melkein naapurissa.
Peace man,
Helmi
Translation:
Restaurant Day is here again and will be celebrated on February 17th. The Kuopio area already has 8 pop up restaurants and hopefully more will appear on Restaurant Day's map.
Keskusta-asujaa ilahduttaa lisäksi se, että ihan Kuopion ytimestä löytyy viisi Ravintolapäivän kohdetta. Lisäksi Särkilahden seuduilta näyttäisi löytyvän yksi ja Lehtoniemestä (?) kaksi pop-up-ravintolaa.
Kenties Ravintolapäivän karttaan ilmestyy Kuopion kohdalle sunnuntaihin mennessä vielä lisääkin vaihtoehtoja.
Alla vielä paikat, jotka näkyvät kartalla tällä hetkellä:
Café Pihkova
Klo 11–15
Venäläisiä herkkuja Kuopion keskustassa
Puijonkatu 19
(50 asiakkaalle)
Sunnuntaibrunssi
Klo 10–16
Runsas brunssi ja mukavaa musiikkia
Maaherrankatu 21
(200 asiakkaalle)
Aitoja makuja Aasiasta
Klo 10–18
Kotiruokia Vietnamista, Intiasta ja Kiinasta
Tulliportinkatu 22
(50 asiakkaalle)
Kahvila Nauttimo Kuopiossa
Klo 13–18
Kotileivonnaisia tunnelmallisessa miljöössä
Kasarmikatu 2
(50 asiakkaalle)
Trattoria Sorrento
Klo 11–20
Aito italialainen ravintola
Kirkkokatu 33
(200 asiakkaalle)
Muffala
Klo 12–16
Muffalasta suolaiset ja makeat herkkumuffinit
Hauenkoukku 3
(100 asiakkaalle)
Millan kahvila
Klo 10–14
Kahvia, mehua ja leivonnaisia
Rakovalkeankatu 11
(50 asiakkaalle)
Emman ja Eemelin kahvila
Klo 12–16
Makeiden leivonnaisten kotikahvila
Satulapolku 5
(50 asiakkasalle)
Edellinen Ravintolapäivä meni meikäläiseltä ohi, kun olin reissussa, mutta jospa sitä nyt jälleen kunnostautuisi syömisen suhteen. Viitseliäisyydestä osallistuminen ei ainakaan voi jäädä kiinni, kun yksi paikoista on melkein naapurissa.
Peace man,
Helmi
Translation:
Restaurant Day is here again and will be celebrated on February 17th. The Kuopio area already has 8 pop up restaurants and hopefully more will appear on Restaurant Day's map.
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
I heart Kuopion kaupunginorkesteri
Tänään se sitten oli, Kuopion kaupunginorkesterin Painajainen Musiikkikeskuksessa -kauhumusiikkikonsertti. Eikä se kyllä pettänyt odotuksia: Musiikki oli loistavaa, orkesteri vielä loistavampi, herra Kauhumestari yhtä sympaattinen kuin aina ennenkin ja se säikähdyspuolikin tuli hoidettua.
Konsertissa kuultiin musiikkia muun muassa elokuvista Vertigo, Tappajahai, Psyko ja Halloween7.
Elokuvia katsoessa ja niiden musiikkia kuunnellessa sitä aina välillä miettii, että mistä se kaikki ääni syntyy. No taitavista ihmisistä ja heidän soittimistaanhan se syntyy. Nyt olikin kiva nähdä, että mikä yksittäinen ääni mistäkin soittimesta.
Konsertissa esiteltiin myös hieman niitä musiikin keinoja, joilla erilaista tunnelmaa elokuvissa voi synnyttää. Kulttuuria ja uuden oppimista samassa paketissa siis. Tykkään!
Tässäpä kuulemaamme kauhumusiikkia muillekin:
Kauniita unia,
Helmi
 |
| Aulassa odotti tällainen kaveri |
Elokuvia katsoessa ja niiden musiikkia kuunnellessa sitä aina välillä miettii, että mistä se kaikki ääni syntyy. No taitavista ihmisistä ja heidän soittimistaanhan se syntyy. Nyt olikin kiva nähdä, että mikä yksittäinen ääni mistäkin soittimesta.
 |
| Taustakuvatkin olivat hienot |
Tässäpä kuulemaamme kauhumusiikkia muillekin:
Kauniita unia,
Helmi
tiistai 22. tammikuuta 2013
Naura Kuopiossa helmikuussa
Ajattelin, että vinkkaan jo hyvissä ajoin etukäteen Kuopion Komediafestivaalin pre-weekendistä, joka järjestetään Kuopiossa tänä vuonna 8.–9.2.2013. Luvassa on siis kattava setti stand up-komiikkaa Inrossa, Henry's Pubissa ja Pannuhuoneella.
Perjantaina 8.2. lavalle nousevat Tomi Walamies, Jukka Lindström ja Ismo Leikola (Intro klo 19) sekä Mika Eirtovaara, Pete Kosonen ja Teemu Vesterinen (Henry's Pub klo 22).
Lauantaina 9.2. naurattavat puolestaan Mikko Vaismaa, Anders Helenius ja Teemu Vesterinen (Intro klo 19) sekä Tomi Haustola, Jack Björklund ja Mika Eirtovaara (Henry's Pub klo 22).
Lisäksi lauantaina voi käydä katsomassa uusia stand up -lahjakkuuksia Keltanokat lavalle -showssa Pannuhuoneella klo 21.
Lisätietoja löytyypi osoitteesta: www.komediafestivaali.fi
Peace man,
Helmi
Perjantaina 8.2. lavalle nousevat Tomi Walamies, Jukka Lindström ja Ismo Leikola (Intro klo 19) sekä Mika Eirtovaara, Pete Kosonen ja Teemu Vesterinen (Henry's Pub klo 22).
Lauantaina 9.2. naurattavat puolestaan Mikko Vaismaa, Anders Helenius ja Teemu Vesterinen (Intro klo 19) sekä Tomi Haustola, Jack Björklund ja Mika Eirtovaara (Henry's Pub klo 22).
Lisäksi lauantaina voi käydä katsomassa uusia stand up -lahjakkuuksia Keltanokat lavalle -showssa Pannuhuoneella klo 21.
Lisätietoja löytyypi osoitteesta: www.komediafestivaali.fi
Peace man,
Helmi
perjantai 18. tammikuuta 2013
Kauhun hetkiä Musiikkikeskuksella
Jos et ole koskaan käynyt kuuntelemassa Kuopion kaupunginorkesteria, niin nyt olisi hyvä tilaisuus korkata tämä neitsyys. Kaupunginorkesterilla on nimittäin 23.1. klo 19 Kuopion Musiikkikeskuksella kauhuelokuvista tuttua musiikkia sisältävä konsertti, Painajainen Musiikkikeskuksella.
Kaupunginorkesteri esittää konsertissa musiikkia muun muassa elokuvista Psyko ja Bram Stokerin Dracula. Kauhumestarina häärii itseoikeutetusti herra Almila.
Liput konserttiin maksavat 18,50 (aikuiset) ja 12,50 (alle 16-vuotiaat). Sen verran karmaiseva konsertti on luvassa, että sitä ei suositella alle 7-vuotiaille.
Huh, pelottaa jo nyt!
Peace man,
Helmi
Translation:
The Kuopio Symphony Orchestra helds a frightening concert at the Kuopio Music Centre on 23.1.2013 at 19 pm. The orchestra plays music featured in horror movies, such as Hitchcock's Psycho and the Bram Stoker's Dracula. If you havent's seen the orcherstra playing before, now is the perfect time!
Kaupunginorkesteri esittää konsertissa musiikkia muun muassa elokuvista Psyko ja Bram Stokerin Dracula. Kauhumestarina häärii itseoikeutetusti herra Almila.
Liput konserttiin maksavat 18,50 (aikuiset) ja 12,50 (alle 16-vuotiaat). Sen verran karmaiseva konsertti on luvassa, että sitä ei suositella alle 7-vuotiaille.
Huh, pelottaa jo nyt!
Peace man,
Helmi
Translation:
The Kuopio Symphony Orchestra helds a frightening concert at the Kuopio Music Centre on 23.1.2013 at 19 pm. The orchestra plays music featured in horror movies, such as Hitchcock's Psycho and the Bram Stoker's Dracula. If you havent's seen the orcherstra playing before, now is the perfect time!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Taidetorikin goes joulu
Jos satut liikuskelemaan Kuopion suunnalla 14.–16.12. ja joululahjasi ovat vielä hankkimatta, suosittelen piipahtamaan Taidetorin joulutorilla eli Taidetori Goes Joulu -tapahtumassa.
Joulutori järjestetään Kuopion matkustajasataman makasiinissa (Kallamarinan vieressä), osoitteessa Tulliportinkatu 1, 70100 Kuopio. Tori on avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 10–16 ja Galley kahvila-ravintola iltaan saakka.
Lisää tietoa tapahtumasta löytyy Taidetorin facebook-sivuilta. Sivuilla olevista kuvista päätellen, torilta voi löytää jälleen kaikkea ihanaa...
Peace man,
Helmi
Translation:
If you are still hoping to buy some Christmas gifts and happen to be at the Kuopio area on 14.–16.12., pay a visit to the Taidetori Goes Joulu event at the Kuopio Matkustajasatama Harbour (Tulliportinkatu 1). The Christmas market is open from 10 am to 4 pm Fri–Sun.
Joulutori järjestetään Kuopion matkustajasataman makasiinissa (Kallamarinan vieressä), osoitteessa Tulliportinkatu 1, 70100 Kuopio. Tori on avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 10–16 ja Galley kahvila-ravintola iltaan saakka.
Lisää tietoa tapahtumasta löytyy Taidetorin facebook-sivuilta. Sivuilla olevista kuvista päätellen, torilta voi löytää jälleen kaikkea ihanaa...
Peace man,
Helmi
Translation:
If you are still hoping to buy some Christmas gifts and happen to be at the Kuopio area on 14.–16.12., pay a visit to the Taidetori Goes Joulu event at the Kuopio Matkustajasatama Harbour (Tulliportinkatu 1). The Christmas market is open from 10 am to 4 pm Fri–Sun.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Jouluhäppeninkejä Kuopiossa
Vaikkei rakastaisikaan joulua ylettömästi, joulunalusaika on siitä mukavaa, että silloin tapahtuu paljon. Kokosin alle joitakin jouluisia tapahtumia, joita Kuopiossa pääsee ihastelemaan marras–joulukuussa.
Kuopion joulukauden avajaiset 24.11.2012
Joulukauden avajaisia vietetään kauppatorilla tulevana lauantaina klo 12 eteenpäin. Luvassa on erilaista ohjelmaa musiikista taikatemppuihin ja paikalla on myös joulupukki, jolle perheen pienimmät (tai miksei isommatkin) voivat esittää lahjatoiveitaan. Avajaisten päätteeksi järjestetään ilotulitus, jonka raketit alakavat paukkua klo 16:15. Jospa sitä itsekin kävisi kertomassa pukille pari lahjatoivetta...
Tähtituiskua-tapahtuma Kansalaisopistolla 12.12.2012
Kansalaisopistolla (Puistokatu 20) järjestetään 12.12. klo 12–18 opiston perinteinen Tähtituiskua-tapahtuma. Tapahtumassa esitellään kansalaisopiston eri kursseilla tehtyjä töitä sekä niiden toimintaa ja luvassa on myös työpajoja sekä opiskelijoiden esityksiä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Aiempina vuosina Tähtituiskua-tapahtumassa on ollut myös myynnissä erilaisia käsitöitä sekä muita tuotteita. Jos joululahjat ovat vielä ostamatta, täältä on hyvä aloittaa!
Torikujan joulu 14.–16.12. ja 21.–23.12.2012
Pikku Pietarin torikuja avautuu myös joulun alla kahden viikonlopun ajaksi. Torikujalla voi käydä nauttimassa sen tunnelmasta sekä hankkimassa sitten ne loput joululahjat. Kuja on avoinna 14.–16.12. ja 21.–23.12. pe–la klo 10–17 ja su klo 12–17.
Naatitaan siis joulusta ihan uunalleen, vaikka se kaikki lumi ehtikin jo sulaa pois!
Peace man,
Helmi
PS. Kuopiossa pitäisi ilmeisesti tänä vuonna olla jälleen myös Tanssiva joulukalenteri, joka tarkoittaa tanssillisia performansseja ympäri kaupunkia joulukuun aikana. Pitäkää siis silmät ja korvat auki!
Translation:
Christmas means different kinds of events all over the town. The first one is on 24.11. at the market square when Kuopio's Christmas season will be opened. Santa Clause himself is going to be present, and the whole event is crowned with fireworks. The event starts at 12 am and the fireworks at 4.15 pm. A great opportunity to tell Santa what you want for Christmas...
Kuopion joulukauden avajaiset 24.11.2012
Joulukauden avajaisia vietetään kauppatorilla tulevana lauantaina klo 12 eteenpäin. Luvassa on erilaista ohjelmaa musiikista taikatemppuihin ja paikalla on myös joulupukki, jolle perheen pienimmät (tai miksei isommatkin) voivat esittää lahjatoiveitaan. Avajaisten päätteeksi järjestetään ilotulitus, jonka raketit alakavat paukkua klo 16:15. Jospa sitä itsekin kävisi kertomassa pukille pari lahjatoivetta...
Tähtituiskua-tapahtuma Kansalaisopistolla 12.12.2012
Kansalaisopistolla (Puistokatu 20) järjestetään 12.12. klo 12–18 opiston perinteinen Tähtituiskua-tapahtuma. Tapahtumassa esitellään kansalaisopiston eri kursseilla tehtyjä töitä sekä niiden toimintaa ja luvassa on myös työpajoja sekä opiskelijoiden esityksiä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Aiempina vuosina Tähtituiskua-tapahtumassa on ollut myös myynnissä erilaisia käsitöitä sekä muita tuotteita. Jos joululahjat ovat vielä ostamatta, täältä on hyvä aloittaa!
Torikujan joulu 14.–16.12. ja 21.–23.12.2012
Pikku Pietarin torikuja avautuu myös joulun alla kahden viikonlopun ajaksi. Torikujalla voi käydä nauttimassa sen tunnelmasta sekä hankkimassa sitten ne loput joululahjat. Kuja on avoinna 14.–16.12. ja 21.–23.12. pe–la klo 10–17 ja su klo 12–17.
Naatitaan siis joulusta ihan uunalleen, vaikka se kaikki lumi ehtikin jo sulaa pois!
Peace man,
Helmi
PS. Kuopiossa pitäisi ilmeisesti tänä vuonna olla jälleen myös Tanssiva joulukalenteri, joka tarkoittaa tanssillisia performansseja ympäri kaupunkia joulukuun aikana. Pitäkää siis silmät ja korvat auki!
Translation:
Christmas means different kinds of events all over the town. The first one is on 24.11. at the market square when Kuopio's Christmas season will be opened. Santa Clause himself is going to be present, and the whole event is crowned with fireworks. The event starts at 12 am and the fireworks at 4.15 pm. A great opportunity to tell Santa what you want for Christmas...
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Anne Frank kirjastossa
Käväisin tänään Kuopion pääkirjastolla hakemassa erään varaamani kirjan. Tarkoitus oli vain piipahtaa kirjastolla, mutta vierailu venähtikin pidemmäksi, kun bongasin kirjaston ala-aulasta Anne Frankia ja hänen kohtaloaan käsittelevän näyttelyn.
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely kertoo Frankin perheen vaiheista Saksassa ennen juutalaisvainoja ja toisen maailmansodan syttymistä, heidän elämästään Amsterdamissa juutalaisvainojen alkamisen ja Saksasta paon jälkeen sekä heidän surullisesta kohtalostaan keskitysleireillä.
Vaikka olen lukenut paljon toisen maailmansodan juutalaisvainoista ja tiedän aiheesta runsaasti, koska se on aina kiinnostanut minua kaikeasta hirveydestään huolimatta, näyttely onnistui silti koskettamaan minua syvästi. En ole aiemmin tutustunut Anne Frankin tarinaan kovinkaan tarkasti ja sain siihen nyt lisävalaistusta. En ole esimerkiksi tiennyt, että Annen ja hänen siskonsa Margotin pelastuminen oli niin pienestä kiinni. He menehtyivät Bergen-Belsenin keskitysleirillä vain vähän ennen kuin brittijoukot vapauttivat leirin asukkaat 1945.
Onneksi Annen tarina on jäänyt hänen päiväkirjansa ansiosta kuitenkin elämään ja auttaa osaltaan varmistamaan, että toisen maailmansodan julmuudet säilyvät myös tulevien sukupolvien mielissä. Annen suurin toive olikin tulla lehtinaiseksi ja kirjailijattareksi. Surullista, että sen piti kuitenkin tapahtua näin.
Näyttelyssä oli kiinnostava osio myös Suomen toisen maailmansodan aikana Saksalle luovuttamista juutalaisista. Asia, josta ei kovinkaan usein kuule puhuttavan.
Jokainen ihminen on vastuussa yhteiskunnassa vallitsevasta asenneilmastosta. Itse ainakin haluan muistaa sen.
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely on esillä pääkirjastossa (Maaherrankatu 12) 22.9.2012 saakka. Näyttely on Anne Frank -museon ja Helsingin kaupunginkirjaston käsialaa. Vielä ehtii käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa!
Peace man,
Helmi
Translation:
Popped into the library today to pick up a book reserved for me. Ended up staying a bit longer because the downstairs lounge had an exhibition on Anne Frank. I was deeply moved by her and her family's destinies.
The exhibition is on display until 22.9.2012 at the Main Library of Kuopio (Maaherrankatu 12).
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely kertoo Frankin perheen vaiheista Saksassa ennen juutalaisvainoja ja toisen maailmansodan syttymistä, heidän elämästään Amsterdamissa juutalaisvainojen alkamisen ja Saksasta paon jälkeen sekä heidän surullisesta kohtalostaan keskitysleireillä.
Vaikka olen lukenut paljon toisen maailmansodan juutalaisvainoista ja tiedän aiheesta runsaasti, koska se on aina kiinnostanut minua kaikeasta hirveydestään huolimatta, näyttely onnistui silti koskettamaan minua syvästi. En ole aiemmin tutustunut Anne Frankin tarinaan kovinkaan tarkasti ja sain siihen nyt lisävalaistusta. En ole esimerkiksi tiennyt, että Annen ja hänen siskonsa Margotin pelastuminen oli niin pienestä kiinni. He menehtyivät Bergen-Belsenin keskitysleirillä vain vähän ennen kuin brittijoukot vapauttivat leirin asukkaat 1945.
Onneksi Annen tarina on jäänyt hänen päiväkirjansa ansiosta kuitenkin elämään ja auttaa osaltaan varmistamaan, että toisen maailmansodan julmuudet säilyvät myös tulevien sukupolvien mielissä. Annen suurin toive olikin tulla lehtinaiseksi ja kirjailijattareksi. Surullista, että sen piti kuitenkin tapahtua näin.
Näyttelyssä oli kiinnostava osio myös Suomen toisen maailmansodan aikana Saksalle luovuttamista juutalaisista. Asia, josta ei kovinkaan usein kuule puhuttavan.
Jokainen ihminen on vastuussa yhteiskunnassa vallitsevasta asenneilmastosta. Itse ainakin haluan muistaa sen.
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely on esillä pääkirjastossa (Maaherrankatu 12) 22.9.2012 saakka. Näyttely on Anne Frank -museon ja Helsingin kaupunginkirjaston käsialaa. Vielä ehtii käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa!
Peace man,
Helmi
Translation:
Popped into the library today to pick up a book reserved for me. Ended up staying a bit longer because the downstairs lounge had an exhibition on Anne Frank. I was deeply moved by her and her family's destinies.
The exhibition is on display until 22.9.2012 at the Main Library of Kuopio (Maaherrankatu 12).
torstai 30. elokuuta 2012
Kuopio juhlii, juhlitaan mekin
Tulevana viikonloppuna 31.8.–2.9.2012 Kuopiossa järjestetään Kuopio juhlii -tapahtuma. Aktiviteetteja ja tekemistä on tarjolla ympäri kaupunkia koko viikonlopun ja tarjonnasta löytyy varmasti jotakin melkein jokaiselle.
Itse taidan olla jumissa eräiden juhlien järjestely- ja siivouspuuhissa koko viikonlopun, mutta jos voisin, kävisin katsomassa ainakin seuraavat jutut:
Perjantai 31.8.2012
Klo 18:00
King's Crown: Runoklubi, Open Mic – lava vapaa runolle
Kuninkaankatu 22
Klo 19:00
Kaupungintalon juhlasali: Kaupunginorkesteri, Tahtipuikon taikaa I: Sormenpäistä musiikiksi
Tulliportinkatu 31
Klo 19:00
Snellmanin puisto: Kansalaisopiston lukuvuoden avajaiset
Klo 18:30–19:30 ja 19:45–20:30
Kuopion kaupungin teatteri, Puistokadun näyttämö: Kommandoilta, avoimet ovet ja avoimet harjoitukset
1. harjoitukset
2. harjoitukset
Puistokatu 13
(Avoimet harjoitukset myös klo 18:30–19:30 Siunattu hulluus, Yhteiskoulun näyttämö, Haapaniemenkatu 9)
Klo 22:00–02:30
Ravintola Amarillo: Vaahtobileet!!!
Kirjastokatu 10
Lauantai 1.9.2012
Klo 9:00–14:00
Pro Mylly – Luovien alojen keskus: Näyttelyitä
Minna Canthin katu 4, 1. krs.
Klo 10:00–14:00
Valkeisenlampi: Perhepäivä
Klo 10:00 >
Kirjakauppa Rosebud: Kirjojen myyntiä sekä Muotoiluakatemian opiskelijoiden myyntikojuja
Kauppakatu 12
Itseäni kiinnostaisi yllä mainituista erityisesti perjantain runonlausunnan Open Mic -ilta. Tuo kuulostaa niin extremeltä, ettei se voi olla kuin hauskaa! Myös Kuopion Kaupunginorkesteria olisi ollut kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa, koska paikalla on mitä todennäköisemmin myös Atso Almila, joka on aivan käsittämättömän sympaattinen ja hauska tyyppi.
Lisätietoa tapahtumasta ja viikonlopun tarkempi ohjelma löytyy osoitteesta www.kuopiojuhlii.com. Useimmat tapahtumista ovat maksuttomia ja niiden järjestämisessä on kiinnitetty huomiota myös esteettömyyteen.
Eiköhän siis pistetä kaikki juhlien!
Peace man,
Helmi
Translation:
This weekend, on 31.8.–2.9.2012 Kuopio celebrates the Kuopio juhlii ('Kuopio celebrates') event. There will be all sorts of events held in all over the city, including music, sports, poetry and plays. Most of the activities are free of charge. More information is available in Finnish on www.kuopiojuhlii.com.
Itse taidan olla jumissa eräiden juhlien järjestely- ja siivouspuuhissa koko viikonlopun, mutta jos voisin, kävisin katsomassa ainakin seuraavat jutut:
Perjantai 31.8.2012
Klo 18:00
King's Crown: Runoklubi, Open Mic – lava vapaa runolle
Kuninkaankatu 22
Klo 19:00
Kaupungintalon juhlasali: Kaupunginorkesteri, Tahtipuikon taikaa I: Sormenpäistä musiikiksi
Tulliportinkatu 31
Klo 19:00
Snellmanin puisto: Kansalaisopiston lukuvuoden avajaiset
Klo 18:30–19:30 ja 19:45–20:30
Kuopion kaupungin teatteri, Puistokadun näyttämö: Kommandoilta, avoimet ovet ja avoimet harjoitukset
1. harjoitukset
2. harjoitukset
Puistokatu 13
(Avoimet harjoitukset myös klo 18:30–19:30 Siunattu hulluus, Yhteiskoulun näyttämö, Haapaniemenkatu 9)
Klo 22:00–02:30
Ravintola Amarillo: Vaahtobileet!!!
Kirjastokatu 10
Lauantai 1.9.2012
Klo 9:00–14:00
Pro Mylly – Luovien alojen keskus: Näyttelyitä
Minna Canthin katu 4, 1. krs.
Klo 10:00–14:00
Valkeisenlampi: Perhepäivä
Klo 10:00 >
Kirjakauppa Rosebud: Kirjojen myyntiä sekä Muotoiluakatemian opiskelijoiden myyntikojuja
Kauppakatu 12
Itseäni kiinnostaisi yllä mainituista erityisesti perjantain runonlausunnan Open Mic -ilta. Tuo kuulostaa niin extremeltä, ettei se voi olla kuin hauskaa! Myös Kuopion Kaupunginorkesteria olisi ollut kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa, koska paikalla on mitä todennäköisemmin myös Atso Almila, joka on aivan käsittämättömän sympaattinen ja hauska tyyppi.
Lisätietoa tapahtumasta ja viikonlopun tarkempi ohjelma löytyy osoitteesta www.kuopiojuhlii.com. Useimmat tapahtumista ovat maksuttomia ja niiden järjestämisessä on kiinnitetty huomiota myös esteettömyyteen.
Eiköhän siis pistetä kaikki juhlien!
Peace man,
Helmi
Translation:
This weekend, on 31.8.–2.9.2012 Kuopio celebrates the Kuopio juhlii ('Kuopio celebrates') event. There will be all sorts of events held in all over the city, including music, sports, poetry and plays. Most of the activities are free of charge. More information is available in Finnish on www.kuopiojuhlii.com.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Kun Mikko Pirinen hyppäsi pituutta
Ilmassa oli 26.8.2012 suuren urheilujuhlan tuntua, kun pari tuhatta kuopiolaista vaelsi kauniina sunnuntai-iltapäivänä Väinölänniemen urheilukentälle katsomaan, kun kaksi raavasta miestä otti mittaa toisistaan pituushypyn saralla. Oli Mikko Pirisen pituushyppyhaasteen aika.
Tapahtuman järjestäjät olivat odottaneet paikalle noin puoltatoista tuhatta henkeä, mutta odotukset ylittyivät reippaasti, kun paikalle saapui yli tuhat katsojaa enemmän. Viidakkorumpu ja sosiaalinen media olivat tehneet tehtävänsä, eikä tapahtuman saama huomio muussakaan mediassa varmasti tehnyt tilaisuudelle hallaa.
Varsinaisen pituushyppytapahtuman ohjelma sisälsi kaikki elementit, joita suureen urheilujuhlaan kuuluukin aina lipunkannosta ja kisatulen sytyttämisestä kukitukseen ja palkintojen jakoon.
Tapahtuman järjestävät olivat tehneet muutenkin aivan loistavaa työtä yleisön viihtyvyyden takaamiseksi. Paikalla oli tarjolla makkaraa, limpparia ja kahvia lahjoitusperiaatteella ja yleisöä viihdytti Dj Antti Kotiranta. Tilaisuuden juonsivat Juha Jylhäsalmi sekä stand up -koomikko ja Voicen juontajanakin tunnettu Teemu Vesterinen.
Tapahtuma alkoi Tohmajärven kunnanjohtajan etukäteen nauhoitetulla puheella, joka saatettiin
kuulijoiden korviin kovaäänisten kautta. Tämän jälkeen areenalle astui
itse Mikko Pirinen Tohmajärven lippua
kantaen. Kisatulen toi ja sytytti tulipesän virkaa toimittaneeseen mustaan pallogrilliin puolestaan kultaiseen urheiluasuun sonnustautunut Janne Seppälä.
Tämän jälkeen oli vuorossa Finlandia, jonka esitti itseoikeutetusti Sakari Kuosmanen.
Ennen varsinaista H-hetkeä, eli Mikko Pirisen hyppyjä, Vänärin hiekkamontussa suorittivat koehypyt Matti Hautamäki sekä Janne Happonen, jotka molemmat leiskauttivat parhaimmilla hypyillään yli viisi metriä. Suomen mäkijoukkueen päävalmentaja Pekka Niemelä hyppäsi puolestaan vauhditonta pituutta yli 2,5 metriä.
Hiekkamontussa nähtiin myös yllätysesiintyjä, kun tapahtuman virallinen Jänis esitti oman taidonnäyteensä nelinkontinloikasta. Jänis kertoi jänistäneensä huippu-urheilijoita monissa eri lajeissa kuten juoksussa, pituushypyssä ja kuulantyönnössä. Viimeksi Jänis oli kuulemma jänistänyt Kalevan kisoissa. Tällä kertaa Jäniksen hyppy kantoi 3,09 metriä.
Koehyppyjen jälkeen itse päivän sankari, eli Mikko Pirinen päästettiin näyttämään taitonsa. Pirinen hyppäsi siis yhteensä kolme hyppyä, joiden tavoitteena oli ylittää Janne Seppälän vuonna 1979 Varkauden koulujenvälisissä yleisurheilukisoissa leiskauttama kolmen metrin ja kymmenen sentin kolmansien luokkien pituushypyn voittotulos.
Harjoittelun puutteesta huolimatta tällä kertaa Seppälän ennätyksen ylitys ei onnistunut, sillä Pirisen paras hyppy kantoi 2,70. Pirinen haastoi myös Seppälän hyppäämään, sillä hän totesti, ettei Seppälällä ole esittää mitään todisteita siitä, että olisi oikeasti joskus hypännyt kehumansa tuloksen. Seppälä joutui siis todistamaan väitteensä yleisön edessä ja leiskautti hiekkamonttuun komeat 3,27 metrin lukemat.
Kaikesta huolimatta Pirinen pääsi ykköskorokkeelle ja sai kukkia palkinnoksi uroteostaan.
Lopuksi myös yleisöllä oli mahdollisuus päästä urheilemaan, sillä tapahtuman järjestäjät ilmoittivat, että kuntoilukeskus Fressi osallistuu hyväntekeväisyystempaukseen lahjoittamalla 50 senttiä jokaisesta urheilukentän ympärijuoksuun osallistujasta.
Tapahtuma jatkui Ullan Krouvissa buffet-illallisella. Viralliset jatkot ja jälkipelit järjestetetään puolestaan puoli yhdeksästä eteenpäin Ravintola Maljassa.
Ei voi sanoa muuta, kuin että savolaiset ovat kertakaikkisen mahtavaa väkeä, kun pistävät tällaisia hulluja tempauksia pystyyn! Kuten tapahtuman järjestäjät itsekin epäilivät, tällainen tilaisuus tuskin olisi ollut mahdollista missään muualla kuin Kuopiossa. Iso kiitos järjestäjille hauskasta sunnuntaista ja lisää tällaista!
Kyllä Kuopio vain on hieno paikka asua ja yrittää.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Long Jump Challenge of Mikko Pirinen was truly a great sports event. Even though Pirinen couldn't beat Janne Seppälä's record of 3,10 meters with his best jump of 2,70 meters, the audience had great fun. Many thanks to the organisers for very a nice Sunday afternoon!
 |
| Matka pituushyppypaikalle taittui pitkin Vänärin rantaa |
 |
| Pääkallopaikka |
Tapahtuman järjestävät olivat tehneet muutenkin aivan loistavaa työtä yleisön viihtyvyyden takaamiseksi. Paikalla oli tarjolla makkaraa, limpparia ja kahvia lahjoitusperiaatteella ja yleisöä viihdytti Dj Antti Kotiranta. Tilaisuuden juonsivat Juha Jylhäsalmi sekä stand up -koomikko ja Voicen juontajanakin tunnettu Teemu Vesterinen.
 |
| I love Kuopio -pinssin onnellinen omistaja. Näitäkin oli jaossa, tietysti. |
 |
| Kisatuli sytytetään ja Mikko Pirinen kannustaa |
 | |
| Harras hetki eli Finlandia |
Hiekkamontussa nähtiin myös yllätysesiintyjä, kun tapahtuman virallinen Jänis esitti oman taidonnäyteensä nelinkontinloikasta. Jänis kertoi jänistäneensä huippu-urheilijoita monissa eri lajeissa kuten juoksussa, pituushypyssä ja kuulantyönnössä. Viimeksi Jänis oli kuulemma jänistänyt Kalevan kisoissa. Tällä kertaa Jäniksen hyppy kantoi 3,09 metriä.
 |
| Jänis näyttää, miten pituutta hypätään neljällä jalalla |
Harjoittelun puutteesta huolimatta tällä kertaa Seppälän ennätyksen ylitys ei onnistunut, sillä Pirisen paras hyppy kantoi 2,70. Pirinen haastoi myös Seppälän hyppäämään, sillä hän totesti, ettei Seppälällä ole esittää mitään todisteita siitä, että olisi oikeasti joskus hypännyt kehumansa tuloksen. Seppälä joutui siis todistamaan väitteensä yleisön edessä ja leiskautti hiekkamonttuun komeat 3,27 metrin lukemat.
 |
| Kukkia ja kunniaa |
Lopuksi myös yleisöllä oli mahdollisuus päästä urheilemaan, sillä tapahtuman järjestäjät ilmoittivat, että kuntoilukeskus Fressi osallistuu hyväntekeväisyystempaukseen lahjoittamalla 50 senttiä jokaisesta urheilukentän ympärijuoksuun osallistujasta.
 |
| Yleisö tekee hyvää |
Ei voi sanoa muuta, kuin että savolaiset ovat kertakaikkisen mahtavaa väkeä, kun pistävät tällaisia hulluja tempauksia pystyyn! Kuten tapahtuman järjestäjät itsekin epäilivät, tällainen tilaisuus tuskin olisi ollut mahdollista missään muualla kuin Kuopiossa. Iso kiitos järjestäjille hauskasta sunnuntaista ja lisää tällaista!
Kyllä Kuopio vain on hieno paikka asua ja yrittää.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Long Jump Challenge of Mikko Pirinen was truly a great sports event. Even though Pirinen couldn't beat Janne Seppälä's record of 3,10 meters with his best jump of 2,70 meters, the audience had great fun. Many thanks to the organisers for very a nice Sunday afternoon!
tiistai 21. elokuuta 2012
Kun pojat hyppäävät pituutta, voi luvassa olla kansanjuhla
Tulevana sunnuntaina 26.8.2012 Kuopiossa olisi tarjolla hiukan erikoislaatuinen tai vähintääkin erilainen urheilutapahtuma.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste -nimellä kulkeva, jo lähes kansanjuhlamaiset mittasuhteet saanut tapahtuma sai alkunsa kahden kuopiolaisen herran pituushyppyyn liittyvästä vedosta. Haaste huipentuu nyt sunnuntaina siihen, että Mikko Pirinen pyrkii Väinölänniemen kentällä ylittämään kolmen yrityksen aikana vedonlyönnin toisen osapuolen, Janne Seppälän, vuoden 1979 Varkauden Koulujenvälisissä yleisurheilumestaruuskilpailuissa leiskauttaman kolmansien luokkien pituushypyn voittotuloksen eli 3 metriä ja 10 senttiä.
Kuten savolaisten järjestämältä tapahtumalta ehkä voi odottaakin, pituushyppyhaaste ei ole pysynyt minään sisäpiirin pienenä tilaisuutena, vaan se on levinnyt kiitettävästi myös suuren yleisön tietoisuuteen ja saanut sen mukaiset raamit. Kimmo Timonen on muun muassa lupautunut tapahtuman suojelijaksi ja Sakari Kuosmanen Finlandian esittäjäksi, sekä Matti Hautamäki ja Janne Happonen koehyppääjiksi. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös tuijotuskilpailu sekä tilaisuus jälkipeleille. Onpa Mikko Pirinen saanut tapahtuman Facebook-sivujen mukaan jopa nimeään kantavan Pomppu Pirinen -hampurilaisaterian Intron listalle.
Tapahtumalla tehdään myös hyvää, sillä sen avulla kerätään varoja Kime4Kids-yhdistykselle.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste alkaa klo 14.00 Ale Pupista tuijotuskilpailulla ja varsinainen hyppy-yritys tapahtuu Väinölänniemellä klo 16.00.
Voipi olla, että joutuu sunnuntaina vierailemaan jälleen kerran Vänärillä...
Lisätietoa tapahtumasta löytyy sen Facebook-sivuilta.
Peace man,
Helmi
Translation:
On the upcoming Sunday, Kuopio will witness an extraordinary sports event. The event called Mikko Pirisen pituushyppyhaaste ('The long jump challenge of Mikko Pirinen') takes place on the Väinölänniemi sport field on 26.8.2012 at 4 pm. In this event, Mikko Pirinen challenges Janne Seppälä's long jump record of 3.10 m made in 1979 during a primary school's sports competition in Varkaus.
The event has grown into somewhat epic proportions; a Finnish singer, Sakari Kuosmanen, has agreed to sing Finlandia at the event and two Finnish ski jumpers, Matti Hautamäki and Janne Happonen will perform test jumps. The event is also a charity event because it raises money for the Kime4Kids association.
The event starts at 2 pm with a staring competition in Ale Pupi and continues with the actual long jump challenge at 4 pm in Väinlönniemi.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste -nimellä kulkeva, jo lähes kansanjuhlamaiset mittasuhteet saanut tapahtuma sai alkunsa kahden kuopiolaisen herran pituushyppyyn liittyvästä vedosta. Haaste huipentuu nyt sunnuntaina siihen, että Mikko Pirinen pyrkii Väinölänniemen kentällä ylittämään kolmen yrityksen aikana vedonlyönnin toisen osapuolen, Janne Seppälän, vuoden 1979 Varkauden Koulujenvälisissä yleisurheilumestaruuskilpailuissa leiskauttaman kolmansien luokkien pituushypyn voittotuloksen eli 3 metriä ja 10 senttiä.
Kuten savolaisten järjestämältä tapahtumalta ehkä voi odottaakin, pituushyppyhaaste ei ole pysynyt minään sisäpiirin pienenä tilaisuutena, vaan se on levinnyt kiitettävästi myös suuren yleisön tietoisuuteen ja saanut sen mukaiset raamit. Kimmo Timonen on muun muassa lupautunut tapahtuman suojelijaksi ja Sakari Kuosmanen Finlandian esittäjäksi, sekä Matti Hautamäki ja Janne Happonen koehyppääjiksi. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös tuijotuskilpailu sekä tilaisuus jälkipeleille. Onpa Mikko Pirinen saanut tapahtuman Facebook-sivujen mukaan jopa nimeään kantavan Pomppu Pirinen -hampurilaisaterian Intron listalle.
Tapahtumalla tehdään myös hyvää, sillä sen avulla kerätään varoja Kime4Kids-yhdistykselle.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste alkaa klo 14.00 Ale Pupista tuijotuskilpailulla ja varsinainen hyppy-yritys tapahtuu Väinölänniemellä klo 16.00.
Voipi olla, että joutuu sunnuntaina vierailemaan jälleen kerran Vänärillä...
Lisätietoa tapahtumasta löytyy sen Facebook-sivuilta.
Peace man,
Helmi
Translation:
On the upcoming Sunday, Kuopio will witness an extraordinary sports event. The event called Mikko Pirisen pituushyppyhaaste ('The long jump challenge of Mikko Pirinen') takes place on the Väinölänniemi sport field on 26.8.2012 at 4 pm. In this event, Mikko Pirinen challenges Janne Seppälä's long jump record of 3.10 m made in 1979 during a primary school's sports competition in Varkaus.
The event has grown into somewhat epic proportions; a Finnish singer, Sakari Kuosmanen, has agreed to sing Finlandia at the event and two Finnish ski jumpers, Matti Hautamäki and Janne Happonen will perform test jumps. The event is also a charity event because it raises money for the Kime4Kids association.
The event starts at 2 pm with a staring competition in Ale Pupi and continues with the actual long jump challenge at 4 pm in Väinlönniemi.
maanantai 20. elokuuta 2012
Ravintolapäivän antia
Ravintolapäivä koitti sunnuntaina 19.8. hieman uhkaavissa merkeissä, sillä Kuopiossa sataa ropisteli aamupäivällä. Ilmeisesti ilmojen isä päätti kuitenkin viime hetkellä olla myötämielinen kulinaristisia makunautintoja halajaville, sillä kahdentoista aikoihin paistoi jo aurinko.
Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.
Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.
Sisäänohjaus tapahtui näin viehättävästi:
Food Campin olivat laittaneet pystyyn kaksi siskosta, jotka olivat keksineet kysyä Taidemuseon pihaa pop-up-ravintolansa käyttöön. Meillä oli asiaankuuluvasti mukana oma piknik-viltti, jonka päällä nautiskelimme Food Campin herkuista, mutta pihalla oli myös pöytiä ja tuoleja ruokailijoiden käyttöön.
Tarjolla oli seuraavaa:
Ruokalistalla oli siis tarjolla vaikka mitä ihanuuksia ja hinnat eivät todellakaan päätä huimanneet. Koska olimme nälkäisiä ja innoissamme, otimme seuralaiseni kanssa molemmat koko menun, jolle tuli hintaa yhteensä vain 9,5 euroa.
Itse ruoka-annosten lisäksi olimme aivan ihastuksissamme siitä, että ravintolanpitäjät olivat todellakin nähneet vaivaa ruokien esillepanon ja tarjoilun kanssa.
Annoskoot olivat myös reippaat, joten koko menullä lähti nälkä erittäin tehokkaasti. "Pääruokana" oli siis couscous-feta-salaattia ja täytettyä patonkia.
Väli- tai alkupalan virkaa toimittivat dipattavat kasvikset ja jälkiruoaksi oli marinoituja appelsiineja kookosmaljassa, amerikkalaisia suklaamuffinsseja ja Hillary Clintonin cookieita.
Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!
Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.
Ruokahalu kasvoi kummasti, kun kömmimme pyörinemme ylös alla näkyvää mäkeä.
Kiipeäminen maksoi vaivan, sillä ylhäällä odotti lisää herkkuja. Idyllisen puutalon pihalta löytyi Los Tontos -ravintola, jossa nautimme kanttarellikeittoa ja leipää. Keitto oli myös todella hyvää ja ainakin vaikutti siltä, ettei sen tekemisessä oltu nuukailtu kerman ja voin kanssa.
Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.
Mukaan lähti vuohenjuusto-punajuuri-leipänen sekä pari palaa pizzaa, joten iltapalakin oli turvattu.
Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.
Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.
Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.
Takki oli juuri sopiva ja myös hyväkuntoinen, eikä sillä ollut hintaakaan kuin neljä euroa. Minulle tulee Fjällrävenin takeista aina isäni mieleen, sillä se oli varmaan ainoa merkki, jonka takkeja isä käytti. Olin tästä löydöstä siis erittäin onnellinen.
Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.
Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.
Linnanpellolle päästyämme meitä odotti kuitenkin kyltti, jossa kerrottiin, että myös Bistro Villipiha oli saanut kaiken tarjottavansa myytyä. Onneksi kulinaristiset nautinnot eivät loppuneet siihen, sillä kotiin päästyäni sain kuulla, että meillä tarjottaisiin illalla tortilloita. Ja kuten aina, mopo lähti tortilloiden täytteiden kanssa täysin käsistä. Alla näkyvästä yksilöstä löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, jauhelihaa, ranskankermaa, avokadoa ja aurajuustoa.
Loppuillan makasinkin sitten maha pystyssä ja kylkiäni pidellen vaaka-asennossa, kun en muuhun kyennyt. Kyllä ruoka sitten on hieno asia!
Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:
Helmi
Translation:
This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well.
Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.
Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.
 |
| Kerrankin museolta saa myös ruokaa |
 |
| Nuoli ohjaa eteenpäin |
Tarjolla oli seuraavaa:
 |
| Päivän menu |
 |
| Koko setti ja vähän päälle |
 |
| We ate our greens |
 |
| Herkkuja kupeissa |
Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!
Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.
 |
| Mene oikealle |
 |
| Ruokansa eteen joutuu joskus rehkimään |
Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.
 |
| Herkkua on siellä monenlaista |
Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.
Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.
Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.
 |
| Melkoisen valoisa Fjällräven |
Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.
Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.
 |
| Canthin Minna |
 |
| Miten tässä aina käy näin ja miten tämän saa kiinni? |
Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:
- Onni on ihmiset, jotka ottavat riskejä ja tekevät ja järjestävät
- Onni on ihmiset, jotka osallistuvat
- Onni on hyvässä seurassa ja hymyileviin suihin nautittu herkullinen ruoka
- Onni on aurinkoinen sää
- Onni on vatsa, johon mahtuu
- Onni on kirpputorit ja vanhat tavarat
- Onni on polkupyörä ja terveet jalat, joilla polkea
- Onni on isästä muistuttava takki
- Onni on ystävä, joka jakaa rakkauden ruokaan ja lähtee mukaan, kun pyytää
- Onni on ihminen, joka ilmoittaa kotiin saapuvalle seikkailijalle, että iltapalaksi on tortilloita
Helmi
Translation:
This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well.
perjantai 17. elokuuta 2012
Ravintolapäivä jyrää myös Kuopiossa
Jee! Tulevana sunnuntaina on jälleen Ravintolapäivä. Ja mikä kaikkein hienointa, Ravintolapäivänä tapahtuu tällä kertaa myös Kuopiossa useassa eri paikassa!
Ravintolapäivän ideanahan on, että kuka tahansa voi perustaa päiväksi oman ravintolan ja tarjota siellä haluamaansa ruokaa. Ilmeisesti aiempinakin Ravintolapäivinä Kuopiossa on ollut muutama siviilirohkeutta omaava yksilö, joka on laittanut oman kuppilansa päiväksi pystyyn, mutta tällä kertaa tarjolla on tosiaan useampikin vaihtoehto.
Kuopiossa sijaitsevien Ravintolapäivän ravintoloiden sijainnin voi katsoa tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta http://www.restaurantday.org/fi. Täältä löytyvät muun muassa Emman keksileipomo Niiralassa (Kaikukatu 79), Italialainen ravintola Café Elettra Päivärannassa (Pajulahdentie 21) sekä Bistro Villipiha Linnanpellolla (Linnanpellonkatu 52).
Mikäli vain olen hengen ja ruumiin voimissani sunnuntaina, käyn taatusti tutustumassa ainakin muutaman pop-up ravintolan tarjontaan. Ihan mahtavaa, että tällaista järjestetään!
Peace man,
Helmi
Translation:
The upcoming Sunday is a Restaurant Day which means that anyone can open a restaurant for a day. The locations where Restaurant Day is celebrated in Kuopio can be found on the festival's web pages at http://www.restaurantday.org/.
Ravintolapäivän ideanahan on, että kuka tahansa voi perustaa päiväksi oman ravintolan ja tarjota siellä haluamaansa ruokaa. Ilmeisesti aiempinakin Ravintolapäivinä Kuopiossa on ollut muutama siviilirohkeutta omaava yksilö, joka on laittanut oman kuppilansa päiväksi pystyyn, mutta tällä kertaa tarjolla on tosiaan useampikin vaihtoehto.
Kuopiossa sijaitsevien Ravintolapäivän ravintoloiden sijainnin voi katsoa tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta http://www.restaurantday.org/fi. Täältä löytyvät muun muassa Emman keksileipomo Niiralassa (Kaikukatu 79), Italialainen ravintola Café Elettra Päivärannassa (Pajulahdentie 21) sekä Bistro Villipiha Linnanpellolla (Linnanpellonkatu 52).
Mikäli vain olen hengen ja ruumiin voimissani sunnuntaina, käyn taatusti tutustumassa ainakin muutaman pop-up ravintolan tarjontaan. Ihan mahtavaa, että tällaista järjestetään!
Peace man,
Helmi
Translation:
The upcoming Sunday is a Restaurant Day which means that anyone can open a restaurant for a day. The locations where Restaurant Day is celebrated in Kuopio can be found on the festival's web pages at http://www.restaurantday.org/.
maanantai 6. elokuuta 2012
Askartelua paskartelua Taidetorilla
No niin, nyt kun kaikki matkoihin liittyvät postaukset on saatu ulos, olisi pitkästä aikaa tarkoitus keskittyä taas tähän rakkaaseen asuinkaupunkiini eli Kuopioon ja sen tapahtumiin.
Kuopiossa järjestettiin tänä kesänä kolmannen kerran Taidetori. Taidetori on saanut alkunsa vuonna 2010, kun Kuopion Satamatorille pystytettiin matalan kynnyksen toiminnallinen kohtaamispaikka asuntomessuvieraille ja paikallisille asukkaille vaihtoehtoiseksi vierailukohteeksi remontin kourissa olleelle torille. Vuonna 2010 Taidetorilla oli kuukauden aikana kävijöitä 50 000.
Tänä vuonna Taidetori järjestettiin 14.7.–5.8.2012 eli yhteensä tori oli avoinna kolmisen viikkoa. Eri viikoilla oli hieman erilaiset painotukset: Torin ensimmäisellä viikolla ohjelma painottui senioreihin, toisella lapsiperheisiin ja kolmannelle nuoriin. Torilla oli tarjolla muun muassa erilaisia esityksiä ja työpajoja ja sieltä saattoi hankkia itselleen myös paikallisten kädentaitajien töitä.
Käväisin taidetorilla kahteenkiin otteeseen: ensimmäisen kerran sen ensimmäisellä viikolla ja nyt viime viikonloppuna, johon taidetori päättyikin.
Taidetorin ajatus on mielestäni hyvä. On hienoa, että taiteilijoita ja taitajia ja heidän osaamistaan tuodaan yhteen paikkaan ihmisten nähtäville. Ja aina tietenkin parempi, jos ihmiset saavat itsekin osallistua ja tehdä.
On aina myös hauska huomata, miten aikuisenakin voi innostua, kun pääsee tekemään käsillään jotain. Taidetorilta löytyi Tuikkutyöpaja, jossa kuka tahansa sai osallistua joko Jätekukko-patsaan rakentamiseen tai askarrella muuten vain käytetyistä tuikuista, mitä mieleen tulee. Tuikut oli kerätty aiemmin Jätekukko Oy:n toimialueen peruskouluista kilpailun avulla, jonka tavoitteen oli aktivoida koululaisia tarkkailemaan omia kulutus- ja lajittelutottumuksiaan.
Ja kun mahdollisuus tarjoutui, niin olihan se osallistuttava.
Päätin tehdä tähtiä ja kuita Jätekukko-patsaan pyrstöön. Tosin kuuni oli hieman epämuodotunut, mutta ehkä se ajaa asian.
Ja valmis "himmeli" ripustettiin sitten kukon pyrstösulkiin.
Olisin voinut jäädä askartelemaan pidemmäksikin aikaa, mutta ajattelin, että oli ehkä reilua antaa mahdollisuus myös nuoremmille. Tämä tarjosikin hyvän hyvän tekosyyn siirtyä ihailemaan Taidetorin mökeistä löytyviä myyntiartikkeleita.
Edellisellä kerralla Taidetorilla käydessäni löysin kaksi aivan ihanaa korua, mutta nyt mukaani ei tarttunut käsitöitä.
Kävin ihailemassa myös tervehdyksiä, joita ihmiset olivat halunneet Kuopiolle jättää. Niitä oli paljon.
Taidetorin yhteydessä oli lauantaina 4.8. myös Humu-klubi, jossa musisoivat muun muassa Catie Fleming & Her One Man Band sekä J. Kumpulainen ja Veijarit. Kävimme kuuntelemassa näitä esiintyjiä vielä illemmalla.
Sunnuntaina Taidetorilla järjestettiin puolestaan kirpputori. Paikalle ei ollut kolmeen mennessä saapunut kovin montaa myyjää, mutta onnistuin silti tekemään loistolöydön neljällä eurolla.
Pallomekko, suomalaista tekoa. Jostain syystä tuo väri houkutti minua kovasti. Liekö syksyn kaikuja jo ilmassa. Minua olisi myös himottanut hieman Agatha Christien "10 pientä neekeripoikaa" -teos, kun se olisi kerrankin ollut tarjolla, mutta 14 euroa tuntui jotenkin aika kovalta hinnalta. Toivottavasti kirja tulee vielä joskus vastaan jossain edullisemminkin. Tai sitten muistelen koko loppuelämäni sitä yhtä yksilöä, joka pääsi minulta karkuun kesällä 2012... Onneksi ensi vuonna on jälleen kesä ja toivottavasti myös Taidetori 2013.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Art Market was held this year for the third time in the Harbour Square in Kuopio. The first Art Market was arranged in 2010. This year, the Market was held on 14.7.–5.8.2012. The Market had, e.g., different kinds of workshops, performances and arts and crafts.
In my opinion, the idea of the Art Market was great and I hope it will be arranged next year too. I even participated in one workshop and made some stars and a moon from aluminium. I also bought a nice dress from a flee market in the Harbour Square on Sunday.
Kuopiossa järjestettiin tänä kesänä kolmannen kerran Taidetori. Taidetori on saanut alkunsa vuonna 2010, kun Kuopion Satamatorille pystytettiin matalan kynnyksen toiminnallinen kohtaamispaikka asuntomessuvieraille ja paikallisille asukkaille vaihtoehtoiseksi vierailukohteeksi remontin kourissa olleelle torille. Vuonna 2010 Taidetorilla oli kuukauden aikana kävijöitä 50 000.
 |
| Puusta pitkälle tai torille |
 |
| Viikkoja ohjelmaa |
 | ||
| Mökit taidekäytössä |
 |
| Työpajoja |
 |
| Massiivinen alumiininen siivekäs |
 |
| Tähdet, tähdet... Ja kuu |
 |
| Uuu, mikä taideteos! |
 |
| Siellä se on, muiden joukossa |
 |
| Eläimiä rivissä Tuikkutyöpajassa |
 |
| Toinen rivistö mökkejä |
 |
| Muutkin rakastavat Kuopiota |
Sunnuntaina Taidetorilla järjestettiin puolestaan kirpputori. Paikalle ei ollut kolmeen mennessä saapunut kovin montaa myyjää, mutta onnistuin silti tekemään loistolöydön neljällä eurolla.
 |
| Isoja ja pieniä palloja |
Peace man,
Helmi
Translation:
The Art Market was held this year for the third time in the Harbour Square in Kuopio. The first Art Market was arranged in 2010. This year, the Market was held on 14.7.–5.8.2012. The Market had, e.g., different kinds of workshops, performances and arts and crafts.
In my opinion, the idea of the Art Market was great and I hope it will be arranged next year too. I even participated in one workshop and made some stars and a moon from aluminium. I also bought a nice dress from a flee market in the Harbour Square on Sunday.
torstai 2. elokuuta 2012
Voihan Pyhä Olavi sentään!
Jälleen turvallisesti kotona parin viikon tauottoman reissuamisen jälkeen. Voin kertoa, että pesemätöntä pyykkiä on kertynyt jonkin verran. Ja kotiin pölyä (jos muuten joku on paholaisen salajuoni ihmiskunnan kiusaamiseksi, niin pöly), mutta en jaksa stressata. Ehkä tässä ehtii vielä tehdä jotain siivoushommiakin. Tosin olympialaiset ovat koukuttaneet meikäläistä viime päivinä sen verran, että nähtäväksi jää, milloin. Uinti, se on kyllä yllättävän jännä laji se, vaikka näyttäisi, ettei siinä taida kansainvälistä suomalaismenestystä näissä tsembaloissa juuri tulla.
Ennen normaaliin kuopiolaiseen arkeen siirtymistä olisi vielä pari reissupostausta jäljellä. Ensimmäinen liittyy viime viikonloppuun, Savonlinnaan ja Pyhän Olavin päivään.
Hassua kyllä, harrastin vasta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä kesänä niin sanottuja perinteisiä suomalaisia kesänviettoaktiviteetteja, kuten uintia, saunomista, mato-onkimista, ranalla lököttelyä ja grillausta. Pääsin nimittäin perjantaina käymään ystäväni luona Kesälahdella, jossa kesä tuntui juuri siltä, kuin sen pitäisikin tuntua. Tuli niin oma lapsuus ja mökillä vietetyt kesät mieleen. En kyllä oikeastaan yhtään ihmettele, miksi suomalaiset niin mielellään harrastavat näitä perinteisiä kesäaktiviteetteja.
Pelasimme jopa nelikenttää (melkein niin kuin pesäpallo) ja sain ilokseni huomata, että päässäni on tapahtunut sitten kouluaikojen jonkinlainen valaistuminen pesäpallon hutkimisessa: Osuin palloon lähes joka lyönnillä ja se jopa lensi vähän pidemmällekin kuin ihan etukenttään. Osumisen ilo tosin loppui siihen, kun löin pahemman laatuisen hudin ja sain olkapääni hitusen sijoiltaan. No, ei ole mitään, mitä savusauna ei korjaisi.
Mato-ongellakin oli todella mukavaa. Tai siis olisi ollut, jos ei onkimiseen tarvitsisi käyttää eläviä kastikkaita ja jos kalat eivät aina haluaisi nielaista koukkua niin syvälle, että niiltä lähtee puolet sisuksista mukana, kun koukkua yrittää onkia ulos. Jouduimmekin turvautumaan kalojen pikalopettamiseen vasaralla säästääksemme ne suuremmilta käsrsimyksiltä. Saimme yhteensä neljä ahventa ja niistä tuli oikein hyvät fileet.
Lauantain vietimme Savonlinnassa ja kävimme tutustumassa paikalliseen yöelämään. En onnistunut bongaamaan yhtäkään Oopperajuhlille tullutta julkkista, mikä pisti vähän harmittamaan. Mutta Savonlinna on kyllä ihana kesäkaupunki (niin kuin kaikki muutkin suomalaiset kaupungit). Koska olen itse kasvanut veden äärellä, se vain viehättää ja Savonlinnassahan sitä riittää. Vaikka aiemmassa postauksessa puhuinkin siitä, että kaupunkeja ei pitäisi vertailla toisiinsa, niin olen aina hiljaa mielessäni ajatellut, että Savonlinna voisi olla vähän niin kuin Suomen Monaco...
Sunnuntaina Savonlinnassa juhlittiin Pyhän Olavin päivää. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä on tavallaan kaupunkilaisten oma juhla, jossa juhlitaan oopperakauden päättymistä. Ja tietenkin myös varmaan sitä Pyhää Olavia. Kaupunki on joka tapauksessa Pyhän Olavin päivänä aina täynnä tapahtumia ja elämää. Useimpiin museoihin on ilmainen sisäänpääsy, torilla esiintyy bändejä ja ilta päättyy ilotulitukseen.
Emme osallistuneet päivän juhlallisuuksiin sen kummemmin. Kävimme vain käveleskelämässä torilla ja satamassa ja ihailemassa Olavinlinnaa ulkoapäin.
Ja luonnollisesti kävimme morjestamassa myös linnan pässiä. Pässiinhän liittyy jokin sen tyylinen legenda, että joskus vuonna nakki, kun Olavinlinnassa vielä asuttiin, vihollinen yritti salakavalasti hyökätä linnaan yöllä. Linnan pässi oli kuitenkin kiivennyt linnan muurille ja kun pässin varjo heijastui oikeassa valossa linnaa ympäröivään veteen, vihollinen luuli sitä paholaiseksi ja jätti hyökkäämättä. Että aikamoinen sankari siis tuo sarvekas kaveri.
Nykyiset sukupolvet kunnioittavat pässiä maalaamalla aina vappuisin sen pallit. Savonlinnalaisilla opiskelijajärjestöillä on vappuisin nimittäin aina kisa siitä, kuka ehtii ensin maalata pässin pallit oman ainejärjestönsä värillä. Vapun jälkeen pässi käydään aina siistimässä normaalikuntoon. Luoja yksin tietää, mistä tämäkin traditio on saanut alkunsa (saa muuten kertoa, joku tietää)... Mutta Olavinlinna on kyllä siitä kiva paikka, että siihen liittyy tuollaisia jännittäviä legendoja, kuten myös tarina linnan muuriin muuratusta neidosta ja hänen kyynelistään (tai sydänverestä?) muuriin kasvaneesta pihlajasta.
Pässin ja linnan pällistelyn ohella kävimme syömässä pehmistä. Sain kesän ensimmäisen suklaapehmikseni Lipalta. Jostain syystä onnistun aina osumaan jäätelökioskille juuri niinä päivinä, kun EI ole suklaapehmispäivä. Onneksi Lippa ei kuitenkaan pettänyt pientä ihmistä tälläkään kertaa.
Pyhän Olavin päivän kruunasi ilotulitus. Kamerani muistikortti tuli sopivasti täyteen juuri ennen ilotulituksen alkamista, joten kuvallinen ilottelu tästä tapahtumasta jää nyt tällä kertaa väliin. Mutta ihan hienot ne olivat.
Peace man,
Helmi
Ennen normaaliin kuopiolaiseen arkeen siirtymistä olisi vielä pari reissupostausta jäljellä. Ensimmäinen liittyy viime viikonloppuun, Savonlinnaan ja Pyhän Olavin päivään.
 |
| Arvaisiko, missä olen käynyt? |
Pelasimme jopa nelikenttää (melkein niin kuin pesäpallo) ja sain ilokseni huomata, että päässäni on tapahtunut sitten kouluaikojen jonkinlainen valaistuminen pesäpallon hutkimisessa: Osuin palloon lähes joka lyönnillä ja se jopa lensi vähän pidemmällekin kuin ihan etukenttään. Osumisen ilo tosin loppui siihen, kun löin pahemman laatuisen hudin ja sain olkapääni hitusen sijoiltaan. No, ei ole mitään, mitä savusauna ei korjaisi.
Mato-ongellakin oli todella mukavaa. Tai siis olisi ollut, jos ei onkimiseen tarvitsisi käyttää eläviä kastikkaita ja jos kalat eivät aina haluaisi nielaista koukkua niin syvälle, että niiltä lähtee puolet sisuksista mukana, kun koukkua yrittää onkia ulos. Jouduimmekin turvautumaan kalojen pikalopettamiseen vasaralla säästääksemme ne suuremmilta käsrsimyksiltä. Saimme yhteensä neljä ahventa ja niistä tuli oikein hyvät fileet.
Lauantain vietimme Savonlinnassa ja kävimme tutustumassa paikalliseen yöelämään. En onnistunut bongaamaan yhtäkään Oopperajuhlille tullutta julkkista, mikä pisti vähän harmittamaan. Mutta Savonlinna on kyllä ihana kesäkaupunki (niin kuin kaikki muutkin suomalaiset kaupungit). Koska olen itse kasvanut veden äärellä, se vain viehättää ja Savonlinnassahan sitä riittää. Vaikka aiemmassa postauksessa puhuinkin siitä, että kaupunkeja ei pitäisi vertailla toisiinsa, niin olen aina hiljaa mielessäni ajatellut, että Savonlinna voisi olla vähän niin kuin Suomen Monaco...
 | ||||
| Rantaa riittää |
 |
| Satamasta löytyi yksi Antero |
 |
| Vähän lisää veneitä |
 |
| Siellä se jälleen on, Olavinlinna |
 |
| Olavinlinnan pässi ja sen kuuluisat sukukalleudet |
 |
| Ja purjeveneitä |
 |
| Se on iso ja se on suklaata! |
Peace man,
Helmi
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Pitkätukkaiset ja puolialastomat sellistit ovat yleensä niitä parhaita
Tere taas! Nyt oon ollu kyllä ihan h-ä-v-y-t-t-ö-m-ä-n laiska tän blogin suhteen, mutta yritän petrata. Loma on siitä kiva keksintö, että kun työ ei haittaa vapaa-aikaa, jää aikaa tehdä sellaisia asioista, joista tykkää, kuten vaikka kirjoittaa.
Eilen oli jälleen viinijuhlailta, kun pitkätukkaiset sellistimiehet, eli rytmiryhmä Apocalyptica, saapui kalakukkokaupunkiin. Alkuillan esiintyjänä juhlilla toimi Erin.
Illan ensimmäinen esiintyjä jäi taas välistä, sillä koska säät suosivat, päätimme mennä ennen Apocalyptican keikkaa ensin puistoon köllimään ja sen jälkeen satamaan istuskelemaan.
Kun maattiin siinä viltillä auringossa ja tuijoteltiin taivaalla lipuvia pilviä, mietiskelin taas sitä, että onni syntyy kyllä joskus tosi pienistä asioista. Esimerkiksi auringosta ja lämmöstä ja siitä, että ei ole kiire minnekään. Maksaisikohan joku palkkaa siitä, että saisi maata koko kesän auringossa ja katsella taivalle? Näin "aikuisena" sitä myös aina miettii, kuinka onnekkaita koululaiset ovat: 2,5 kuukautta kesälomaa! Ja se on vielä jonkun aikaihmisen keksintöä. Voi miksei kaikilla ihmisillä voisi olla 2,5 kuukauden kesälomaa!
Kun kyllästyttiin puistossa oleskeluun, siirryttiin pikkuhiljaa sataamaan päin. En ole aiemmin tätäkään tajunnut, mutta satama on oikeastaan aika kiva paikka kesällä, varsinkin nyt, kun siellä kuulee livemusiikkia ja voi uittaa varpaita vedessä. Tuli vähän sellainen olo, kun ei olisi ollut Suomessa lainkaan.
Tosin kun tuota maisemaa katsoo, niin kyllähän se aika perisuomalaiselta näyttää.
Melko usein kuulee sanottavan, että suomalaiset vinksahatavat jotenkin hyvällä tavalla kesäisin. Allekirjoitan kyllä tämän väitteen. Kesälomalaisen tunnistaa kauas. Jotenkin askel on kevyempi ja hymy on herkässä. Ja kyllä kai suomalaiset ovat kesällä muutenkin keskimääräistä rennompia ja iloisempia, vaikka eivät edes lomalla olisikaan. On se kesä vaan ihme juttu.
Satamassa istuskellessa tuli karmea nälkä ja päätettiin suunnata viinijuhla-alueelle syömään jotain. Siellä oli tarjolla jälleen espanjalaisia herkkuja ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tapas-lautaseen, joka kustansi 13 euroa. Annos ei ollut mitenkään järjettömän iso, mutta vei pahimman nälän. Tällä kertaa ateriasta löytyy jopa kuvamateriaalia, kun kielsin tiukasti kanssasyöjää iskemästä kimppuun ennen kuin sapuska on ikuistettu kameraan.
Lautaselle oli eksynyt oliiveja, täytettyä paprikaa, juustoa, chorizo-pyöryköitä, espanjalaista munakasta, jotain kalaa, marinoituja sieniä, aurinkokuivattuja tomaatteja, marinoituja hillosipuleita sekä leipää. Omia suosikkejani olivat juustot ja munakas.
Kolmas juhlaseuralainen valitsi ruoakseen leivän, jossa oli välissä serranokinkkua ja manchegojuustoa. Leipä näytti kokonaisena muhkealta ja maistuikin kuulemma ihan hyvältä. Tätä en ehtinyt ihan kokonaisena ikuistaa, mutta puolikkaan kuitenkin.Tosin se ei näytä tässä kuvassa kovinkaan erikoiselta, kun välistä ei näy muita täytteitä kuin salaattia.
Kun oltiin syöty, kello alkoikin jo olla sen verran, että oli Apocalyptican keikan aika. Lavan edessä oli huomattavasti enemmän jengiä kuin Palefacen keikalla, joten jäimme katsomaan esiintymistä ihan suosiolla vähän kauempaa.
En oikein tiedä, että mitähän keikasta sanoisi. Tykkään Apocalypticasta tosi paljon, mutta lähinnä heidän instrumentaalibiiseistään. Niissä kipaleissa, joissa on laulaja mukana, koko ajatus selloista mielestäni vähän hukkuu ja laulajasta ja laulusta tulee se pääasia. Tällä keikalla kuultiin aika paljon nimenomaan noita laulettuja biisejä, sillä bändillä oli mukana vieraileva solisti. Jotenkin muutenkin vähän tuntui, että bändi yritti saada yleisöstä irti jotain, jota sillä ei ollut antaa, eli hiukka ristiriitainen fiilis jäi. Mietinkin sitä, että Apocalyptica on yksi niistä harvoista yhtyeistä, jota voisi jopa mennä mieluummin katsomaan johonkin konserttisaliin kuin tämän tyyppisille festareille. Tosin olen nähnyt bändin esiintyvän aiemmin Ilosaarirokissa, ja siellä fiilis oli huomattavasti riehakkaampi eli yleisöstähän se on kiinni.
Kova meininki bändillä kuitenkin oli ja he todella osasivat ottaa yleisönsä. Perttu Kivilaaksolta lähti puolessa välissä keikkaa paita ja Metallican covereiden kohdalla bändi laulatti yleisöä. Oma suosikkini bändin jäsenistä on rumpali Mikko Sirén, joka paukutti eilen rumpujaan jälleen sellaisella tarkkuudella ja intensiteetillä, että oksat pois.
Sitä olen kyllä miettinyt, että miten bändi selviää hengissä sellaisella moshauksella. Itsekin tätä huvia joskus harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että se on ajatuksena ihan kiva, mutta seuraavana päivänä yhtä tuskaa. Ehkä bändillä sitten on hieman kehittyneemmät niskalihakset kuin meikäläisellä, mutta jos itse tekisin vastaavaa illasta toiseen, niskani saattaisivat sanoa jossain vaiheessa työsopimuksensa irti.
Yhteenvetona olen sitä mieltä, että keikkaa kannatti kuitenkin ehdottomasti mennä katsomaan, sillä ei bändi niin usein tänne suunnalle eksy. Viinijuhlat taitavat kuitenkin olla osaltani tältä kesältä nyt juhlitut.
Peace man,
Helmi
Eilen oli jälleen viinijuhlailta, kun pitkätukkaiset sellistimiehet, eli rytmiryhmä Apocalyptica, saapui kalakukkokaupunkiin. Alkuillan esiintyjänä juhlilla toimi Erin.
Illan ensimmäinen esiintyjä jäi taas välistä, sillä koska säät suosivat, päätimme mennä ennen Apocalyptican keikkaa ensin puistoon köllimään ja sen jälkeen satamaan istuskelemaan.
Kun maattiin siinä viltillä auringossa ja tuijoteltiin taivaalla lipuvia pilviä, mietiskelin taas sitä, että onni syntyy kyllä joskus tosi pienistä asioista. Esimerkiksi auringosta ja lämmöstä ja siitä, että ei ole kiire minnekään. Maksaisikohan joku palkkaa siitä, että saisi maata koko kesän auringossa ja katsella taivalle? Näin "aikuisena" sitä myös aina miettii, kuinka onnekkaita koululaiset ovat: 2,5 kuukautta kesälomaa! Ja se on vielä jonkun aikaihmisen keksintöä. Voi miksei kaikilla ihmisillä voisi olla 2,5 kuukauden kesälomaa!
Kun kyllästyttiin puistossa oleskeluun, siirryttiin pikkuhiljaa sataamaan päin. En ole aiemmin tätäkään tajunnut, mutta satama on oikeastaan aika kiva paikka kesällä, varsinkin nyt, kun siellä kuulee livemusiikkia ja voi uittaa varpaita vedessä. Tuli vähän sellainen olo, kun ei olisi ollut Suomessa lainkaan.
Tosin kun tuota maisemaa katsoo, niin kyllähän se aika perisuomalaiselta näyttää.
Melko usein kuulee sanottavan, että suomalaiset vinksahatavat jotenkin hyvällä tavalla kesäisin. Allekirjoitan kyllä tämän väitteen. Kesälomalaisen tunnistaa kauas. Jotenkin askel on kevyempi ja hymy on herkässä. Ja kyllä kai suomalaiset ovat kesällä muutenkin keskimääräistä rennompia ja iloisempia, vaikka eivät edes lomalla olisikaan. On se kesä vaan ihme juttu.
Satamassa istuskellessa tuli karmea nälkä ja päätettiin suunnata viinijuhla-alueelle syömään jotain. Siellä oli tarjolla jälleen espanjalaisia herkkuja ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tapas-lautaseen, joka kustansi 13 euroa. Annos ei ollut mitenkään järjettömän iso, mutta vei pahimman nälän. Tällä kertaa ateriasta löytyy jopa kuvamateriaalia, kun kielsin tiukasti kanssasyöjää iskemästä kimppuun ennen kuin sapuska on ikuistettu kameraan.
Lautaselle oli eksynyt oliiveja, täytettyä paprikaa, juustoa, chorizo-pyöryköitä, espanjalaista munakasta, jotain kalaa, marinoituja sieniä, aurinkokuivattuja tomaatteja, marinoituja hillosipuleita sekä leipää. Omia suosikkejani olivat juustot ja munakas.
Kolmas juhlaseuralainen valitsi ruoakseen leivän, jossa oli välissä serranokinkkua ja manchegojuustoa. Leipä näytti kokonaisena muhkealta ja maistuikin kuulemma ihan hyvältä. Tätä en ehtinyt ihan kokonaisena ikuistaa, mutta puolikkaan kuitenkin.Tosin se ei näytä tässä kuvassa kovinkaan erikoiselta, kun välistä ei näy muita täytteitä kuin salaattia.
Kun oltiin syöty, kello alkoikin jo olla sen verran, että oli Apocalyptican keikan aika. Lavan edessä oli huomattavasti enemmän jengiä kuin Palefacen keikalla, joten jäimme katsomaan esiintymistä ihan suosiolla vähän kauempaa.
En oikein tiedä, että mitähän keikasta sanoisi. Tykkään Apocalypticasta tosi paljon, mutta lähinnä heidän instrumentaalibiiseistään. Niissä kipaleissa, joissa on laulaja mukana, koko ajatus selloista mielestäni vähän hukkuu ja laulajasta ja laulusta tulee se pääasia. Tällä keikalla kuultiin aika paljon nimenomaan noita laulettuja biisejä, sillä bändillä oli mukana vieraileva solisti. Jotenkin muutenkin vähän tuntui, että bändi yritti saada yleisöstä irti jotain, jota sillä ei ollut antaa, eli hiukka ristiriitainen fiilis jäi. Mietinkin sitä, että Apocalyptica on yksi niistä harvoista yhtyeistä, jota voisi jopa mennä mieluummin katsomaan johonkin konserttisaliin kuin tämän tyyppisille festareille. Tosin olen nähnyt bändin esiintyvän aiemmin Ilosaarirokissa, ja siellä fiilis oli huomattavasti riehakkaampi eli yleisöstähän se on kiinni.
Kova meininki bändillä kuitenkin oli ja he todella osasivat ottaa yleisönsä. Perttu Kivilaaksolta lähti puolessa välissä keikkaa paita ja Metallican covereiden kohdalla bändi laulatti yleisöä. Oma suosikkini bändin jäsenistä on rumpali Mikko Sirén, joka paukutti eilen rumpujaan jälleen sellaisella tarkkuudella ja intensiteetillä, että oksat pois.
Sitä olen kyllä miettinyt, että miten bändi selviää hengissä sellaisella moshauksella. Itsekin tätä huvia joskus harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että se on ajatuksena ihan kiva, mutta seuraavana päivänä yhtä tuskaa. Ehkä bändillä sitten on hieman kehittyneemmät niskalihakset kuin meikäläisellä, mutta jos itse tekisin vastaavaa illasta toiseen, niskani saattaisivat sanoa jossain vaiheessa työsopimuksensa irti.
Yhteenvetona olen sitä mieltä, että keikkaa kannatti kuitenkin ehdottomasti mennä katsomaan, sillä ei bändi niin usein tänne suunnalle eksy. Viinijuhlat taitavat kuitenkin olla osaltani tältä kesältä nyt juhlitut.
Peace man,
Helmi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)