Taisin tuossa alkusyksystä uhkailla, että voisin kirjoittaa tänne joskus jotain myös harrastuksistani. Leffakerhoa, kirjoittamista ja vesijuoksua olen aiemmissa postauksissa jonkin verran jo käsitellytkin, joten nyt olisi baletin vuoro.
Aloitin aikuisbaletin harrastamisen reilu vuosi sitten Kuopion Reippaan Voimistelijoiden riveissä. Lapsuuden satubalettituntien ja Black Swan -elokuvan lisäksi minulla ei ollut lajista aiempaa kokemusta. Olen kuitenkin harrastanut nuoruudessani voimistelua, joten ajattelin, että siitä saattaisi olla baletissa hyötyä. No ei ollut. Huomasin ainoastaan tuskaisen selvästi, kuinka nopeasti kehosta häviää tietty joustavuus, kimmoisuus ja lihasmuisti, kun niitä ei pidä aktiivisesti ja jatkuvasti yllä.
 |
| Jokaisen ballerinan perusvarusteet: tossut ja säärystimet |
Onneksi olin sen verran innostunut lajista, että jatkoin sitä sitkeästi, vaikka välillä olisi tehnyt mieli heittää balettitossut seinään, kun kädet ja jalat eivät totelleet ja asettuneet haluamallani tavalla. Lisähaastetta toi se, että hyppäsin ryhmään kesken kauden.
Tänä syksynä jatkoin baletin harrastamista Kuopion kansalaisopistolla,
kun Kuopion Reippaan Voimistelijoiden ryhmä loppui. Kansalaisopiston
ryhmä aloitti alkeista ja se onkin ollut hyvää kertausta. Välillä
tosin kaipaisin vauhdikkaampaakin etenemistä.
Näin jälkeenpäin ajatellen aikuisena (ja hienoisena perfektionistina) vaikeinta baletissa on ollut sen ymmärtäminen, ettei ikinä pysty samanlaiseen suoritukseen kuin opettaja, eikä ehkä koskaan voi tulla ihan niin hyväksi kuin haluaisi. Tai ainakin se vaatisi ihan älyttömästi työtä.
Myös balettitermien opettelu ja hallitseminen on ollut vanheneville aivoilleni hieman haasteellista, ja minun pitää edelleen joka kerta miettiä, millainen liike nyt olikaan kyseessä, kun puhutaan esimerkiksi rondista ja fonduesta. Pliét alkavat onneksi olla jo hallussa. Myös liikesarjojen opettelussa ja tasapainon hallinnassa on ollut omat haasteensa.
Vaikka olen kokenut baletin haasteellisena lajina, se on ollut myös äärimmäisen antoisaa. Ja toisaalta haasteellisuus on myös yksi lajin viehätyksestä, sillä siinä on koko ajan varaa kehittyä. Balettitunneilla aika kuluu myös usein kuin siivillä ja muut asiat eivät pyöri mielessä, kun tehtäviin liikkeisiin ja sarjoihin on keskityttävä koko ajan. Itselleni laji on sopinut myös siksi, ettei siinä tule tappo-kuuma tai hiki, vaikka se raskasta onkin. Balettia ei myöskään tehdä kieli vyön alla, vaan liikkeisiin kuuluu tietty hienostuneisuus ja seesteisyys. Baletissa saa olla lady ihan luvan kanssa.
Jos siis joskus olet haaveillut Prima Ballerinana olosta, ota haavettasi sarvista ja ilmoittaudu balettitunneille. Se on jokaisen jalkapohjasäryn arvoista.
Peace man,
Helmi
Translation:
I've been doing ballet for a little over a year now. It's been extremely difficult but has also given me a lot.
