Terveisiä Tampereelta

Näin viikon myöhässä

Olkaa hyvät

Aurinkoa viikonloppuun, vaikka ilma ei sen suhteen kovin lupaavalta näytäkään...

Helmi

Ystäväni flunssa

Rakas flunssa,

tiedän kyllä, että olen mielestäsi ihan sairaan kuuma tapaus, etkä haluaisi olla päivääkään erossa. Olen kuitenkin miettinyt, että voitaisiinko pitää pieni tauko, kun alkaa jo vähän ahdistamaan, että roikut niin sitkeästi kiinni koko ajan. Lisäksi sinulla on se idiootti kaveri, räkä, joka tunkee itsensä ihan joka paikkaan, eikä anna minun edes hengittää rauhassa. Ja yskästä en viitisi edes alkaa puhua.

Voitaisiinko siis ihan ystävinä sopia, että tavataan seuraavan kerran vasta vuoden päästä? Tai vaikka kahden?

Vicks VapoRub taistelee flunssan idioottikavereita vastaan ystvänsä paperin kanssa

Peace man,

Helmi

Pakkomielteitä eli voiko puuroon laittaa tabascoa

Wuhuu, meikä on tulessa! Jo toinen postaus tällä viikolla.

Minulla on paha tapa jäädä jumiin tiettyihin ruoka-aineisiin ja tuotteisiin. Jumitus lähti varmaan aikoinaan liikkeelle sitruunapippurista ja paahdetuista tomaattileivistä, joita siskoni teki ja joiden päälle sitruunapippuria ripotteli. Yhdistelmä maistui aivan sairaan hyvältä ja siitä se sitten lähti. Yhdessä vaiheessa tunginkin sitruunapippuria ihan kaikkeen, ja ihmiset, jotka joutuivat syömään kanssani samaa ruokaa, saivat harmaita hiuksia, kun kaikki maistui pelkälle sitruunapippurille.

Muita addiktoivia ruoka-aineita tai tuotteita kohdallani ovat olleet sitruunateejauhe, punaviinimarjat, chili, valkosipuli, fetajuusto, aurajuusto, mozzarella, creme fraiche, näkkileipä, hapankorppu, chorizo ja meetrvursti. Jossain vaiheessa olin niin addiktoitunut vihreään tabascoon, että mietin vakavissani, voisiko sitä sekoittaa kaurapuuroon.

Viime aikoina olen alkanut huolestuttavan usein puristaa limen mehua vähän kaikkeen mitä syön. Ja odotan myös jännityksellä, kuinka minulle käy wasabin kanssa. Sekin on alkanut poltella mielessäni sen verran usein, että vainoan alkavan addiktion.

Olen kovasti pohtinut, mistä nämä addiktiot syntyvät, mutta en ole keksinyt vielä yhtäkään järjellistä selitystä. Tietäisiköhän Wikipedia? 

Peace man,

Helmi

Vanhuus ei tule yksin – se tulee termospullon kanssa

Olen viime aikoina huomannut, kuinka raivostuttavan paikkansapitäviä esi-isien ja -äitien sanonnat ovat. Luulen tämän huomion liittyvän jotenkin aikuisuuteen ja siihen, että olen tajunnut, että milleniumista on oikeasti yli 10 vuotta. Siis kuinka vanha voi ihminen olla (ai mikä ikäkriisi?)!

Raivostuttavan tosia sanontoja ovat esimerkiksi "Jokaista juhlaa seuraa arki" ja "Kaupungissa menee rahaa, vaikkei kukkaroaan aukaisekaan". Erityisen raivostuttava on kuitenkin ikään liittyvä sanonta "Vanhuus ei tule yksin", sillä tämäkin on niin totta! Itsellenihän vanhuus on tullut termospullo-ilmiön kanssa.

Olen aina pitänyt tosi mummomaisena sitä, jos ihmisillä on ollut esim. bussi- tai junamatkoilla tai vaikka luennoilla termospullo mukana. Olen tuijottanut heitä silmiäni pyöritellen, tuhahdellut nenääni, ja vannonut kovaan ääneen, että MINÄHÄN en ikinä ala raahata termaria mukanani mihinkään julkisille paikoille (jos ei sitten kyse ole makkaranpaistosta talvipakkasella, mikä ehdottomasti edellyttää minttukaakaota). Mutta kappas, että olen joutunut kuluvan vuoden aikana pyörtämään päätökseni tämänkin periaatteen suhteen.

Aloin itseni iloksi opiskella viime syksynä avoimessa yliopistossa, ja minulla on ollut opintoihini liittyviä lähiopetuspäiviä noin yksi viikonloppu kuukaudessa. Ensimmäisenä lähiopetusviikonloppuna katsoin tuhahdellen paikalle tuotuja termareita. Seuraavana viikonloppuna jo hieman kaivaten. Kolmannen lähiopetusviikonlopun lähestyessä aloin vilkuilla omaani, äidin aikoinaan lahjoittamaa termaria, hieman sillä silmällä. Ja sitten, ihan yks kaks se tapahtui ja minusta tuli mummo! Nykyisin tärkeimpiin lähiopetukseen valmistautumiseen liittyviin rutiineihini kuuluu kahvinkeittimen lataaminen täyteen edellisenä iltana ja termarin nostaminen sen viereen, etten vahingossakaan unohda ottaa sitä mukaan.

Termari on terästä, kuten sen omistava mummokin

Nyt olen jo harkinnut termarin ottamista mukaan työmatkoille. Tosin kävelen töihin, että kahvin juonti termarista kävellessä saattaisi olla hieman epäkäytännöllistä, mutta jotenkin mahdollisuus pitää kahvia mukana missä ja milloin vain, kuulostaa vain järjettömän hyvältä. Eivätkös mummot juo myös tosi paljon kahvia, että tämä vain vahvistaa teoriaani mummoutumisesta. Kauniita ja Rohkeita en ole alkanut vielä seurata, mutta toisaalta, kun se Ritskekin nyt lähti Kaunareista pois, niin en tiedä, kannattaakokaan.

Ja seuraavassa postauksessa voisin sitten varmaan esitellä kahvinkeittimeni, koska olen nyt lähtenyt tälle kodinkone-linjalle.

Loppuun vielä top7-suosikkini erilaisista sanonnoista:

1. Kun on sama pää kesät talvet, niin sattuuhan niitä vahinkoja.
2. Myöhäistä on katua, kun torakka persettä kaivaa.
3. Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku. 
4. Pieru on paskan postimies.
5. Tulis joulu, että sais yölläkin syödä.
6. Ei kalu kylässä parane.
7. Ei ole synti olla savolainen, mutta se on iso häpeä.

Peace man,

Helmi