Hyvissä Kuvissa esitettiin viime torstaina 20.9.2012 Roman Polanskin ohjaama, vuonna 2011 valmistunut Carnage.
Elokuva seuraa 79 minuutin ajan kahden pariskunnan välienselvittelyä, joka liittyy pariskuntien poikien aiemmin sattuneeseen tappeluun. Poikien kinassa lensi ainoastaan muutama hammas, mutta vanhempien välisessä taistossa rapa roiskuu vyön alle. Ja välillä myös oksennus.
Elokuva oli niitä leffoja, jotka jäävät pyörimään päähän pitkäksi aikaa. Koko elokuva tapahtuu alun ja lopun hyvin lyhyitä kohtauksia lukuunottamatta toisen pariskunnan eli hampaansa vaurioittaneen tappelupukarin vanhempien, Penelope (Jodie Foster) ja Michael Longstreetin (John C. Reilly) kotona, jonne toinen pariskunta, Nancy (Kate Winslet) ja Alan Cowan (Christoph Waltz) ovat saapuneet selvittämään lasten riitaa. Alkuun kaikki näyttää sujuvan sivistyneesti ja pariskunnat antavat toisistaan jopa varsin suopeita arvioita. Tapaamisen jatkuessa ja pitkittyessä pinnan alta alkaa kuitenkin paljastua ihmismielen nurja puoli. Ihan verilöylyksi elokuva ei nimensä mukaisesti yllä, mutta sanan säilällä lyödään toisia sitäkin enemmän.
Carnagen näyttelijäkaarti on kerrassaan loistava. Jodie Foster on uskomattoman rasittava kirjailijan urasta haaveilevana ja taiteen tuntemuksellaan pätemään pyrkivänä Penelopena. John C. Reilly on jälleen nallekarhumaisen herttainen, ymmärtäväinen ja sovitteleva Michaelina aina siihen saakka, kun menettää hermonsa lopullisesti ja kääntyy viskipullon puoleen. Myös Kate Winslet onnistuu itseään muita parempana pitävän Nancyn roolissa. Ja Christoph Waltz, voi pojat tuosta miehestä tullaan kuulemaan vielä monta kertaa tämänkin jälkeen! Waltz on kerrassaan loistava kännykkäänsä jatkuvasti puhuvana lääkefirman lakimiehenä ja tarjoaa katsojalle elokuvan hersyvimmät naurut.
Loistavien näyttelijäsuoritusten ja jouhevan dialogin lisäksi pidin elokuvassa siitä, ettei sitä oltu pitkitetty turhaan. Polanskin elokuvat eivät ole välttämättä aina sieltä lyhyimmästä päästä, joten olin iloinen, että Carnagen kohdalla ohjaaja oli osannut stopata kerronnan juuri oikeaan kohtaan, sillä myönnettävähän se on, ettei kukaan (ainakaan minä) jaksa katsoa neljän ihmisen riitelyä määräänsä enempää, olipa tämä riitely sitten kuinka viihdyttävää hyvänsä.
Peace man,
Helmi
Translation:
Last Thrusday I saw Roman Polanski's Carnage in Kino Kuvakukko. I enjoyed the movie a lot, especially the work of the main stars Jodie Foster, Michael C. Reilly and Christop Waltz who was hilarious as usual. Sometimes the dialogue can make a movie.
Tapahtuipa kerran Kuopiossa
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Anne Frank kirjastossa
Käväisin tänään Kuopion pääkirjastolla hakemassa erään varaamani kirjan. Tarkoitus oli vain piipahtaa kirjastolla, mutta vierailu venähtikin pidemmäksi, kun bongasin kirjaston ala-aulasta Anne Frankia ja hänen kohtaloaan käsittelevän näyttelyn.
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely kertoo Frankin perheen vaiheista Saksassa ennen juutalaisvainoja ja toisen maailmansodan syttymistä, heidän elämästään Amsterdamissa juutalaisvainojen alkamisen ja Saksasta paon jälkeen sekä heidän surullisesta kohtalostaan keskitysleireillä.
Vaikka olen lukenut paljon toisen maailmansodan juutalaisvainoista ja tiedän aiheesta runsaasti, koska se on aina kiinnostanut minua kaikeasta hirveydestään huolimatta, näyttely onnistui silti koskettamaan minua syvästi. En ole aiemmin tutustunut Anne Frankin tarinaan kovinkaan tarkasti ja sain siihen nyt lisävalaistusta. En ole esimerkiksi tiennyt, että Annen ja hänen siskonsa Margotin pelastuminen oli niin pienestä kiinni. He menehtyivät Bergen-Belsenin keskitysleirillä vain vähän ennen kuin brittijoukot vapauttivat leirin asukkaat 1945.
Onneksi Annen tarina on jäänyt hänen päiväkirjansa ansiosta kuitenkin elämään ja auttaa osaltaan varmistamaan, että toisen maailmansodan julmuudet säilyvät myös tulevien sukupolvien mielissä. Annen suurin toive olikin tulla lehtinaiseksi ja kirjailijattareksi. Surullista, että sen piti kuitenkin tapahtua näin.
Näyttelyssä oli kiinnostava osio myös Suomen toisen maailmansodan aikana Saksalle luovuttamista juutalaisista. Asia, josta ei kovinkaan usein kuule puhuttavan.
Jokainen ihminen on vastuussa yhteiskunnassa vallitsevasta asenneilmastosta. Itse ainakin haluan muistaa sen.
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely on esillä pääkirjastossa (Maaherrankatu 12) 22.9.2012 saakka. Näyttely on Anne Frank -museon ja Helsingin kaupunginkirjaston käsialaa. Vielä ehtii käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa!
Peace man,
Helmi
Translation:
Popped into the library today to pick up a book reserved for me. Ended up staying a bit longer because the downstairs lounge had an exhibition on Anne Frank. I was deeply moved by her and her family's destinies.
The exhibition is on display until 22.9.2012 at the Main Library of Kuopio (Maaherrankatu 12).
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely kertoo Frankin perheen vaiheista Saksassa ennen juutalaisvainoja ja toisen maailmansodan syttymistä, heidän elämästään Amsterdamissa juutalaisvainojen alkamisen ja Saksasta paon jälkeen sekä heidän surullisesta kohtalostaan keskitysleireillä.
Vaikka olen lukenut paljon toisen maailmansodan juutalaisvainoista ja tiedän aiheesta runsaasti, koska se on aina kiinnostanut minua kaikeasta hirveydestään huolimatta, näyttely onnistui silti koskettamaan minua syvästi. En ole aiemmin tutustunut Anne Frankin tarinaan kovinkaan tarkasti ja sain siihen nyt lisävalaistusta. En ole esimerkiksi tiennyt, että Annen ja hänen siskonsa Margotin pelastuminen oli niin pienestä kiinni. He menehtyivät Bergen-Belsenin keskitysleirillä vain vähän ennen kuin brittijoukot vapauttivat leirin asukkaat 1945.
Onneksi Annen tarina on jäänyt hänen päiväkirjansa ansiosta kuitenkin elämään ja auttaa osaltaan varmistamaan, että toisen maailmansodan julmuudet säilyvät myös tulevien sukupolvien mielissä. Annen suurin toive olikin tulla lehtinaiseksi ja kirjailijattareksi. Surullista, että sen piti kuitenkin tapahtua näin.
Näyttelyssä oli kiinnostava osio myös Suomen toisen maailmansodan aikana Saksalle luovuttamista juutalaisista. Asia, josta ei kovinkaan usein kuule puhuttavan.
Jokainen ihminen on vastuussa yhteiskunnassa vallitsevasta asenneilmastosta. Itse ainakin haluan muistaa sen.
Anne Frank – Historiaa ja Nykypäivää -näyttely on esillä pääkirjastossa (Maaherrankatu 12) 22.9.2012 saakka. Näyttely on Anne Frank -museon ja Helsingin kaupunginkirjaston käsialaa. Vielä ehtii käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa!
Peace man,
Helmi
Translation:
Popped into the library today to pick up a book reserved for me. Ended up staying a bit longer because the downstairs lounge had an exhibition on Anne Frank. I was deeply moved by her and her family's destinies.
The exhibition is on display until 22.9.2012 at the Main Library of Kuopio (Maaherrankatu 12).
tiistai 18. syyskuuta 2012
Hyviä kuvia
Mitä saadaan, kun yhdistetään Kuopion kunnallinen elokuvateatteri Kino Kuvakukko ja Itä-Suomen Yliopiston Ylioppilaskunnan (ISYY) elokuvakerho Hyvät Kuvat? – Tietenkin hyviä kuvia aina torstaisin.
Hyvät Kuvat on siis ISYY:n elokuvakerho, joka on avoin kaikille. Elokuvakerhon näytöksiin osallistuakseen ei siis tarvitse olla ylioppilaskunnan jäsen.
Hyvät Kuvat esittää Kino Kuvakukossa (Vuorikatu 27) vuosittain aina 24 elokuvaa (12 syksyllä ja 12 keväällä). Elokuvanäytökset ovat torstaisin ja näytöksiä on illassa kaksi: klo 17:30 ja klo 20:00. Molemmissa näytöksissä esitetään sama elokuva.
Kausikortti Hyvien Kuvien näytöksiin maksaa 20 euroa ja kortti oikeuttaa sisäänpääsyyn kaikkiin kulloisellakin kaudella esitettäviin elokuviin (syys- ja kevätkaudelle on molemmille omat korttinsa). Kortteja voi ostaa Hyvien Kuvien näytöksien yhteydessä niin kauan, kuin niitä on jäljellä. Näytöksiin pääsee ainoastaan kortilla eli niihin ei myydä yksittäislippuja.
Olen käynyt Hyvien Kuvien näytöksissä nyt joka syksy ja kevät viimeisen kolmen vuoden ajan ja ollut elokuvakerhon olemassaolosta suunnattoman onnellinen. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joille iso osa elokuvanautintoa on nimenomaan elokuvateatteriin meno ja sen tunnelmasta nauttiminen. Ilman Hyviä Kuvia minun tuskin tulisi kuitenkaan käytyä elokuvissa kovinkaan usein. Nyt se on mahdollista viikottain, kun näytökset ovat aina tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan. Kerhon kausikortti on myös rikollisen halpa eli hinta ei nouse elokuvissa käynnin esteeksi.
Olen ollut myös todella iloinen Hyviin Kuviin valitusta ohjelmistosta, sillä mukana on aina sekä tunnetumpia ja suuremman suosion saaneita elokuvia kuin myös vähemmän tunnettuja marginaaliryhmän elokuvia. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että kerhon ohjelmistossa on aina muunkin kuin englannin- ja suomenkielisiä elokuvia.
Hyvien Kuvien tämän syksyn ensimmäiset näytökset järjestettiin 13.9. ja ensimmäinen esitetty elokuva oli Oscar-skaboissakin hyvin pärjännyt mustavalkoinen mykkäelokuva the Artist. Elokuva sijoittuu 20–30-lukujen elokuvamaailmaan ja aikaan, jolloin äänielokuvat alkoivat haastaa mykkäelokuvat. Tarinasta löytyy vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tietenkin myös rakkautta höystettynä upealla musiikilla ja muutamalla hienolla tanssinumerolla.
Mietiskelin hieman etukäteen, kuinka elokuvaa mahtaa jaksaa katsoa, mutta pelkoni oli aivan turha. Elokuva oli erittäin viihdyttävä ja oli hauska huomata, että hyvin pienelläkin selostuksella on pystytty luomaan elokuva, jonka juonessa on helppo pysyä kärryillä ja jonka tarinan kuljetusta dialogin puute ei häiritse. Pääosan esittäjät, Jean Dujardin ja Bérenicé Bejo, olivat myös aivan loistavia ja näyttivät aidosti 20–30-lukujen elokuvatähdiltä. Pidin siitä, että päätähdet eivät olleet kovin tunnettuja näyttelijöitä, koska illuusio aidosta mykkäelokuvasta säilyi näin paremmin. Suosittelen.
Hyvien Kuvien seuraavat näytökset ovat tulevana torstaina 20.9. ja tällöin esitysvuorossa on Carnage.
Hyvistä Kuvista ja sen syksyn ohjelmistosta löytyy lisätietoa Hyvien Kuvien ja Kino Kuvakukon sivuilta.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Student Union of the University of Eastern Finland has a movie club called Hyvä Kuvat ('Good Pictures') which is open for everyone. The club shows movies (12 in autumn semester and 12 in spring semester) every Thursday at Kino Kuvakukko (Vuorikatu 27). The same movie is always shown at 6.30 pm and 8 pm, and the season card which entitles entrance to every movie costs 20 euros. Season cards can be purchased at the shows.
It's a great idea and I've been an eager participant for three years already. Last Thursday we saw the Artist and this week it's going to be Carnage.
Hyvät Kuvat on siis ISYY:n elokuvakerho, joka on avoin kaikille. Elokuvakerhon näytöksiin osallistuakseen ei siis tarvitse olla ylioppilaskunnan jäsen.
Hyvät Kuvat esittää Kino Kuvakukossa (Vuorikatu 27) vuosittain aina 24 elokuvaa (12 syksyllä ja 12 keväällä). Elokuvanäytökset ovat torstaisin ja näytöksiä on illassa kaksi: klo 17:30 ja klo 20:00. Molemmissa näytöksissä esitetään sama elokuva.
Kausikortti Hyvien Kuvien näytöksiin maksaa 20 euroa ja kortti oikeuttaa sisäänpääsyyn kaikkiin kulloisellakin kaudella esitettäviin elokuviin (syys- ja kevätkaudelle on molemmille omat korttinsa). Kortteja voi ostaa Hyvien Kuvien näytöksien yhteydessä niin kauan, kuin niitä on jäljellä. Näytöksiin pääsee ainoastaan kortilla eli niihin ei myydä yksittäislippuja.
Olen käynyt Hyvien Kuvien näytöksissä nyt joka syksy ja kevät viimeisen kolmen vuoden ajan ja ollut elokuvakerhon olemassaolosta suunnattoman onnellinen. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joille iso osa elokuvanautintoa on nimenomaan elokuvateatteriin meno ja sen tunnelmasta nauttiminen. Ilman Hyviä Kuvia minun tuskin tulisi kuitenkaan käytyä elokuvissa kovinkaan usein. Nyt se on mahdollista viikottain, kun näytökset ovat aina tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan. Kerhon kausikortti on myös rikollisen halpa eli hinta ei nouse elokuvissa käynnin esteeksi.
Olen ollut myös todella iloinen Hyviin Kuviin valitusta ohjelmistosta, sillä mukana on aina sekä tunnetumpia ja suuremman suosion saaneita elokuvia kuin myös vähemmän tunnettuja marginaaliryhmän elokuvia. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että kerhon ohjelmistossa on aina muunkin kuin englannin- ja suomenkielisiä elokuvia.
Hyvien Kuvien tämän syksyn ensimmäiset näytökset järjestettiin 13.9. ja ensimmäinen esitetty elokuva oli Oscar-skaboissakin hyvin pärjännyt mustavalkoinen mykkäelokuva the Artist. Elokuva sijoittuu 20–30-lukujen elokuvamaailmaan ja aikaan, jolloin äänielokuvat alkoivat haastaa mykkäelokuvat. Tarinasta löytyy vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tietenkin myös rakkautta höystettynä upealla musiikilla ja muutamalla hienolla tanssinumerolla.
Mietiskelin hieman etukäteen, kuinka elokuvaa mahtaa jaksaa katsoa, mutta pelkoni oli aivan turha. Elokuva oli erittäin viihdyttävä ja oli hauska huomata, että hyvin pienelläkin selostuksella on pystytty luomaan elokuva, jonka juonessa on helppo pysyä kärryillä ja jonka tarinan kuljetusta dialogin puute ei häiritse. Pääosan esittäjät, Jean Dujardin ja Bérenicé Bejo, olivat myös aivan loistavia ja näyttivät aidosti 20–30-lukujen elokuvatähdiltä. Pidin siitä, että päätähdet eivät olleet kovin tunnettuja näyttelijöitä, koska illuusio aidosta mykkäelokuvasta säilyi näin paremmin. Suosittelen.
Hyvien Kuvien seuraavat näytökset ovat tulevana torstaina 20.9. ja tällöin esitysvuorossa on Carnage.
Hyvistä Kuvista ja sen syksyn ohjelmistosta löytyy lisätietoa Hyvien Kuvien ja Kino Kuvakukon sivuilta.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Student Union of the University of Eastern Finland has a movie club called Hyvä Kuvat ('Good Pictures') which is open for everyone. The club shows movies (12 in autumn semester and 12 in spring semester) every Thursday at Kino Kuvakukko (Vuorikatu 27). The same movie is always shown at 6.30 pm and 8 pm, and the season card which entitles entrance to every movie costs 20 euros. Season cards can be purchased at the shows.
It's a great idea and I've been an eager participant for three years already. Last Thursday we saw the Artist and this week it's going to be Carnage.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Uimahallihommista ja itsetunnosta
Koska nyt on syksy ja syksyllä pitää harrastaa hulluna kaikkia uusia (tai vanhoja) asioita, ajattelin kirjoitella tänne muutamia juttuja myös harrastuksiin liittyen. Nämä tulevat luultavasti olemaan aiheiltaan melko puolueellisia reportaaseja, koska omista kiinnostuksen kohteistaan ja harrastuksistaan on hirveän paljon mielenkiintoisempaa ja helpompaa kirjoittaa, kuin ei kiinnostavista asioista tai sellaisista aktiviteeteista, joita ei ole koskaan kokeillut, joten yrittäkää kestää.
Tämä ensimmäinen harrastusaiheinen postaus käsitelköön vesijuoksua.
Innostuin vesijuoksusta muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen käynyt polkemassa altaassa vähintään kerran viikossa. Vesijuoksu mielletään monesti ehkä hieman mummojen touhuksi, mutta se on osoittautunut itselleni ihan täydelliseksi lajiksi. Arvostan sellaisia liikuntamuotoja, joiden jälkeen ei tee mieli oksentaa tai jotka mahdollistavat sängystä nousemisen myös seuraavana aamuna. Pidänkin vesijuoksussa siitä, ettei sitä harrastaessa tule perinteisellä tavalla kuuma tai hiki, sitä voi tehdä juuri niin raskaasti tai kevyesti kuin hyvältä tuntuu ja juostessa voi päivittää myös viikon kuulumiset, jos altaaseen saa mukaan ystävän. Urheilusuorituksen kruunaa sauna. Tämä on luksusta ihmiselle, jolla ei ole omaa saunaa tai edes saunavuoroa.
Vesijuoksussa on myös se hyvä puoli, että laji ei vaadi erityisen suuria rahallisia investointeja. Juoksemaan pääsee uimalipun hinnalla ja useimmissa uimahalleissa on vesijuoksuvöitä, joita saa käyttää ilmaiseksi. Tekniikkaakaan ei ole kovin vaikea oppia, sillä juoksu tapahtuu melko lailla samalla periaatteella kuin maallakin. Kunhan muistaa, että vedenpinnan ja leuan väliin pitäisi jäädä ilmaa ja jalkojen tulisi viedä liikettä eteenpäin, pärjää jo hyvin.
Juoksutekniikkaa voi myös vaihdella. Eräs omista suosikkitekniikoistani esimerkiksi on taaksepäin juokseminen. Tämä tosin herättää kanssajuoksijoiden keskuudessa aina jonkin verran ihmetystä ja hilpeyttä, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että taaksepäin juoksu ottaa ihan eri lihaksiin kuin eteenpäin juoksu. Vesijuoksu sopii siis mainiosti sellaisillekin ihmisille (itseni mukaan lukien), joilla uintitekniikka ei ole kovin hyvin tai juuri lainkaan hallussa. Vyö kantaa, jollei muuten pysy pinnalla.
Käyn itse juoksemassa Niiralan uimahallissa (Hannes Kolehmaisen katu 3, kertalippu 4,50 euroa ilman alennuksia). Hallissa on juoksulle hyvät puitteet, sillä siellä on hallin toisesta aikuistenaltaasta jatkuvasti kolme rataa varattuna vesijuoksijoille. Hallissa on myös paljon lainattavia vöitä sekä muita erilaisia vesiliikuntavälineitä (mm. aurinkoja, lötköpötköjä ja vesijumppakeppejä), joita kuka tahansa voi käyttää. Vesijuoksualue on yleensä ainakin iltapäivisin ja iltaisin melko täynnä, mutta mukaan mahtuu, kunhan ei ole kovin kärsimätön.
Kuopiossa on myös toinen uimahalli Lippumäessä Petosella. Koska halli on sen verran kaukana, minun ei ole tullut koskaan vierailtua siellä. Molemmista halleista löytyy kuitenkin lisätietoa Kuopion kaupungin sivuilta osoitteesta http://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit.
Olen yrittänyt levittää vesijuoksun ilosanomaa ympäri ystävä- ja tuttavapiiriäni, mutta usein tuntuu, että varsinkin naisilla esteenä edes lajin kokeilulle on uimahalliin meno ja uimapuvussa tai bikineissä hengailu, eli epävarmuus omasta kehosta. Olenkin tullut vähän siihen tulokseen, että uimahallissa käynnistä pitäisi tehdä naisille eräänlainen kansalaisvelvollisuus, sillä jos missään, nimenomaan uimahallissa voi päästä sinuiksi oman kroppansa ja ulkonäköpaineidensa kanssa. Trust me, koska näin on käynyt minullekin.
Kävin jokunen vuosi sitten silmien laserleikkauksessa. Ennen leikkausta en ollut käynyt uimahallissa varmaan kymmeneen vuoteen, sillä näköni oli niin huono, etten nähnyt ilman laseja juuri mitään ja koin uimisen lasien tai piilareiden kanssa hankalaksi. Voitte siis arvata, että minua jännitti, kun menin laserleikkauksen ja vuosien tauon jälkeen uimahalliin ensimmäisen kerran. Jotenkin olin siinä harhaisessa uskossa, että koko muu maailma omistaa täydelliset mallivartalot ja saan uimahallissa karmean alemmuuskompleksin ja häpeäkohtauksen, kun vien sinne persjalkaisen kroppani.
Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä uimahallin saunanlauteilla huomasin ja tajusin ihan konkreettisesti, että maailmassa todellakin on kaikennäköisiä, -kokoisia ja -muotoisia ihmisiä, yksikään kroppa ei ole toisensa kopio ja jokaisella meistä on omat kauniit ja ongelmalliset ruumiinosamme. Toisilla meistä on enemmän selluliittia ja toisilla vähemmän, toisilta puuttuu rinta tai molemmat, toisilla ne ovat pienet ja toisilla suuret, toisilla jotain siltä väliltä. Toisilla on tummempi iho ja toisilla vaaleampi, toisilla on arpia tai ihottumaa siellä ja toisilla täällä, kukaan ei ole täydellinen ja on kuitenkin.
Tästä alkoi omalla kohdallani matka kohti terveempää ja parempaa itsetuntoa. Kyllähän se oma selluliitti edelleenkin välillä harmittaa, mutta ei tunnu kuitenkaan enää niin vakavalta asialta, eikä ainakaan estä tekemästä hauskoja asioita. Suosittelenkin jokaiselle vartaloneurooseista kärsiville uimahallikäyntiä. Ja jos menette, niin kokeilkaa sitä vesijuoksua samalla! Youtubesta löytyy tarvittaessa lisäohjeistusta:
Hyvä terveys: Oikeaoppinen vesijuoksutekniikka
Peace man,
Helmi
Translation:
Because it's autumn, I'm going to write a few posts about hobbies (mainly my own). This first one is about aqua jogging which I've been doing once a week for a couple of years now. It's fun and you can still get up from bed in the next morning because it won't make you hurt like hell. It's also a great excuse for going to the sauna. As a bonus, you can improve your self-esteem: In the swimming hall, you will realise that everyone else is not perfect either.
Tämä ensimmäinen harrastusaiheinen postaus käsitelköön vesijuoksua.
Innostuin vesijuoksusta muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen käynyt polkemassa altaassa vähintään kerran viikossa. Vesijuoksu mielletään monesti ehkä hieman mummojen touhuksi, mutta se on osoittautunut itselleni ihan täydelliseksi lajiksi. Arvostan sellaisia liikuntamuotoja, joiden jälkeen ei tee mieli oksentaa tai jotka mahdollistavat sängystä nousemisen myös seuraavana aamuna. Pidänkin vesijuoksussa siitä, ettei sitä harrastaessa tule perinteisellä tavalla kuuma tai hiki, sitä voi tehdä juuri niin raskaasti tai kevyesti kuin hyvältä tuntuu ja juostessa voi päivittää myös viikon kuulumiset, jos altaaseen saa mukaan ystävän. Urheilusuorituksen kruunaa sauna. Tämä on luksusta ihmiselle, jolla ei ole omaa saunaa tai edes saunavuoroa.
Vesijuoksussa on myös se hyvä puoli, että laji ei vaadi erityisen suuria rahallisia investointeja. Juoksemaan pääsee uimalipun hinnalla ja useimmissa uimahalleissa on vesijuoksuvöitä, joita saa käyttää ilmaiseksi. Tekniikkaakaan ei ole kovin vaikea oppia, sillä juoksu tapahtuu melko lailla samalla periaatteella kuin maallakin. Kunhan muistaa, että vedenpinnan ja leuan väliin pitäisi jäädä ilmaa ja jalkojen tulisi viedä liikettä eteenpäin, pärjää jo hyvin.
Juoksutekniikkaa voi myös vaihdella. Eräs omista suosikkitekniikoistani esimerkiksi on taaksepäin juokseminen. Tämä tosin herättää kanssajuoksijoiden keskuudessa aina jonkin verran ihmetystä ja hilpeyttä, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että taaksepäin juoksu ottaa ihan eri lihaksiin kuin eteenpäin juoksu. Vesijuoksu sopii siis mainiosti sellaisillekin ihmisille (itseni mukaan lukien), joilla uintitekniikka ei ole kovin hyvin tai juuri lainkaan hallussa. Vyö kantaa, jollei muuten pysy pinnalla.
Käyn itse juoksemassa Niiralan uimahallissa (Hannes Kolehmaisen katu 3, kertalippu 4,50 euroa ilman alennuksia). Hallissa on juoksulle hyvät puitteet, sillä siellä on hallin toisesta aikuistenaltaasta jatkuvasti kolme rataa varattuna vesijuoksijoille. Hallissa on myös paljon lainattavia vöitä sekä muita erilaisia vesiliikuntavälineitä (mm. aurinkoja, lötköpötköjä ja vesijumppakeppejä), joita kuka tahansa voi käyttää. Vesijuoksualue on yleensä ainakin iltapäivisin ja iltaisin melko täynnä, mutta mukaan mahtuu, kunhan ei ole kovin kärsimätön.
Kuopiossa on myös toinen uimahalli Lippumäessä Petosella. Koska halli on sen verran kaukana, minun ei ole tullut koskaan vierailtua siellä. Molemmista halleista löytyy kuitenkin lisätietoa Kuopion kaupungin sivuilta osoitteesta http://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit.
Olen yrittänyt levittää vesijuoksun ilosanomaa ympäri ystävä- ja tuttavapiiriäni, mutta usein tuntuu, että varsinkin naisilla esteenä edes lajin kokeilulle on uimahalliin meno ja uimapuvussa tai bikineissä hengailu, eli epävarmuus omasta kehosta. Olenkin tullut vähän siihen tulokseen, että uimahallissa käynnistä pitäisi tehdä naisille eräänlainen kansalaisvelvollisuus, sillä jos missään, nimenomaan uimahallissa voi päästä sinuiksi oman kroppansa ja ulkonäköpaineidensa kanssa. Trust me, koska näin on käynyt minullekin.
Kävin jokunen vuosi sitten silmien laserleikkauksessa. Ennen leikkausta en ollut käynyt uimahallissa varmaan kymmeneen vuoteen, sillä näköni oli niin huono, etten nähnyt ilman laseja juuri mitään ja koin uimisen lasien tai piilareiden kanssa hankalaksi. Voitte siis arvata, että minua jännitti, kun menin laserleikkauksen ja vuosien tauon jälkeen uimahalliin ensimmäisen kerran. Jotenkin olin siinä harhaisessa uskossa, että koko muu maailma omistaa täydelliset mallivartalot ja saan uimahallissa karmean alemmuuskompleksin ja häpeäkohtauksen, kun vien sinne persjalkaisen kroppani.
Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä uimahallin saunanlauteilla huomasin ja tajusin ihan konkreettisesti, että maailmassa todellakin on kaikennäköisiä, -kokoisia ja -muotoisia ihmisiä, yksikään kroppa ei ole toisensa kopio ja jokaisella meistä on omat kauniit ja ongelmalliset ruumiinosamme. Toisilla meistä on enemmän selluliittia ja toisilla vähemmän, toisilta puuttuu rinta tai molemmat, toisilla ne ovat pienet ja toisilla suuret, toisilla jotain siltä väliltä. Toisilla on tummempi iho ja toisilla vaaleampi, toisilla on arpia tai ihottumaa siellä ja toisilla täällä, kukaan ei ole täydellinen ja on kuitenkin.
Tästä alkoi omalla kohdallani matka kohti terveempää ja parempaa itsetuntoa. Kyllähän se oma selluliitti edelleenkin välillä harmittaa, mutta ei tunnu kuitenkaan enää niin vakavalta asialta, eikä ainakaan estä tekemästä hauskoja asioita. Suosittelenkin jokaiselle vartaloneurooseista kärsiville uimahallikäyntiä. Ja jos menette, niin kokeilkaa sitä vesijuoksua samalla! Youtubesta löytyy tarvittaessa lisäohjeistusta:
Hyvä terveys: Oikeaoppinen vesijuoksutekniikka
Peace man,
Helmi
Translation:
Because it's autumn, I'm going to write a few posts about hobbies (mainly my own). This first one is about aqua jogging which I've been doing once a week for a couple of years now. It's fun and you can still get up from bed in the next morning because it won't make you hurt like hell. It's also a great excuse for going to the sauna. As a bonus, you can improve your self-esteem: In the swimming hall, you will realise that everyone else is not perfect either.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Apiloita ja muita kukkia
Pyörähdin eilen Citypörssissä ja tein hieman löytöjä. Sattuneesta syystä kahvikuppikokoelmani hupeni jokunen aika sitten huomattavasti, joten olen etsiskellyt siihen täytettä. Ja sellaista löysinkin.
Pieni kahviastiasto maksoi kokonaisuudessaan 20 euroa. Siihen kuului yksi kuppi ja asetti lisää, mutta onnistuin heittämään kupin Citypörssin lattialle astiota pakatessani, joten asetillekaan ei ole enää suuremmin tarvetta. Tai ehkä sitä voi käyttää kannun alusena. Ylimääräinen leipälautanen kelpaa onneksi vaikka tarjoiluun.
Kupin rikkoutuminen kismitti toki hieman, mutta yritän ajatella positiivisesti niin, että onpahan vähemmän tiskattavaa.
Ihastuin astiaston väriin ja kuviointiin, eikä hintakaan tuntunut pahalta. Kukkaseppele, jonka sain lahjaksi viikonloppuna, istui myös kauniisti kattaukseen.
I heart kirpputorit.
Peace man,
Helmi
Translation:
I bought this crockery set yesterday from Citypörssi and simply love it, even though I already broke one of the cups. Oh well, now there's one less item to be washed.
Pieni kahviastiasto maksoi kokonaisuudessaan 20 euroa. Siihen kuului yksi kuppi ja asetti lisää, mutta onnistuin heittämään kupin Citypörssin lattialle astiota pakatessani, joten asetillekaan ei ole enää suuremmin tarvetta. Tai ehkä sitä voi käyttää kannun alusena. Ylimääräinen leipälautanen kelpaa onneksi vaikka tarjoiluun.
Kupin rikkoutuminen kismitti toki hieman, mutta yritän ajatella positiivisesti niin, että onpahan vähemmän tiskattavaa.
Ihastuin astiaston väriin ja kuviointiin, eikä hintakaan tuntunut pahalta. Kukkaseppele, jonka sain lahjaksi viikonloppuna, istui myös kauniisti kattaukseen.
I heart kirpputorit.
Peace man,
Helmi
Translation:
I bought this crockery set yesterday from Citypörssi and simply love it, even though I already broke one of the cups. Oh well, now there's one less item to be washed.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Erilaisia nähtävyyksiä, osa 2: Heviportaat
Kunnialliset aikeeni kuopiolaisten "erilaisten nähtävyyksien" esittelyssä näyttävät olleen hieman jäähyllä kesän ajan. Koska nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että voin haudata lopullisesti toiveeni intiaanikesän yllätystulemisesta, esittelykierrosta on hyvä jatkaa, kun kaikki kesätapahtumat ovat auttamattomasti takana päin ja edessä on niin kovin piiitkä ja pimeä syksy.
Tässä sarjan toisessa osassa tahtoisin tuoda yleiseen tietouteen Kuopiossa sijaitsevat niin sanotut Heviportaat. En tosin tiedä, kutsuuko näitä kivisiä askelmia tällä nimellä itseni lisäksi kukaan muu, mutta sillä tuskin lienee väliäkään.
Puhuessani Heviportaista en suinkaan viittaa kauppojen hedelmä-vihannes-osastoon tai hedelmiin ja vihanneksiin muutenkaan. Nimitys tulee siitä, että olen huomannut portaiden olevan raskasta metallia soittavien henkilöiden suuressa suosiossa.
Nämä kuuluisat portaat sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa, Hatsalan hautausmaan Ajurinkadun puoleisessa päässä. Ja syy siihen, miksi ne tuntuvat olevan hevikansan suosiossa, näyttää olevan se, että ne ovat mitä ilmeisimmin erinomainen paikka hevibändien promokuvien ottamiseen. Luultavasti sillä, että portaat johtavat juuri hautausmaalle, on jotakin tekemistä asian kanssa. Olen nimittäin onnistunut todistamaan pariinkin otteeseen, kun portailla on pyörinyt valokuvaaja sekä muutama kappale musta- ja pitkätukkaisia herrasmiehiä.
Jos siis kyseinen musiikkigenre ja edellä mainittua kuvausta vastaavat herrat ovat sydäntäsi lähellä, tässäpä oiva paikka savolaisten rokkareiden bongaamiseen. Kun siis seuraavan kerran liikutte Hatsalan hautausmaalla päin, vilkuilkaahan portaita sillä silmällä.
Peace man,
Helmi
Translation:
The stairs at the Ajurinkatu side of the Hatsala cemetery in Kuopio are a great place to meet men who play in heavy metal bands. Must have something to do with the cemetery...
Tässä sarjan toisessa osassa tahtoisin tuoda yleiseen tietouteen Kuopiossa sijaitsevat niin sanotut Heviportaat. En tosin tiedä, kutsuuko näitä kivisiä askelmia tällä nimellä itseni lisäksi kukaan muu, mutta sillä tuskin lienee väliäkään.
Puhuessani Heviportaista en suinkaan viittaa kauppojen hedelmä-vihannes-osastoon tai hedelmiin ja vihanneksiin muutenkaan. Nimitys tulee siitä, että olen huomannut portaiden olevan raskasta metallia soittavien henkilöiden suuressa suosiossa.
 |
| Pitkä ja kivinen tie... |
 |
| ...hautausmaalle |
Peace man,
Helmi
Translation:
The stairs at the Ajurinkatu side of the Hatsala cemetery in Kuopio are a great place to meet men who play in heavy metal bands. Must have something to do with the cemetery...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)