Festarialue sijaitsee Kuopion satamassa Wanhan sataman alueella, ja kauniilla säällä puitteet juhlille ovat vallan erinomaiset. Nimensä mukaisesti viinijuhlilla on tarjolla erilaisia viinejä aina jonkin teeman mukaisesti (tänä vuonna teemana oli Katalonia) ja juhlilla on myös mahdollisuus ruokailla teemaan sopivasti. Ja mikä parasta, viinijuhlilla on tarjolla myös musiikkia! Festarit ilman musiikkia olisivatkin... No, eivät mistään kotoisin.
Olin viime vuonna itse ensimmäistä kertaa kyseisillä kekkereillä. Silloin meinasi tulla itku silmään ja tuska tukkaan, kun olin perinaiselliseen tyyliin iskenyt jalkaani korokepohjakengät, jotka alkoivat ensimmäisen puolen tunnin mukulalaatoilla seisoskelun jälkeen sattua jalkapohjiin sen verran ankarasti, että meinasin luovuttaa ja lähteä kotiin. Jenni Vartiainen oli kuitenkin nähtävä, joten vaanin sitten loppuillan silmä kovana istumapaikkoja aina, kun sellaisia sattui lähistölle osumaan ja selvisin illasta lopulta hengissä ja jalat tallella. Varoituksen sanana kuitenkin naiset: Jos lähdette festaroimaan, kiinnittäkää huomita kenkävalintaan. Satama ei ole armollinen alusta korkkareille.
Viime vuotisesta vahingosta viisastuneena laitoin tänä vuonna visusti jalkaani ballerinat, joilla olikin hyvä tepastella menemään koko ilta. Kenkävalintaan tosin vaikutti hieman sekin, että syy, jonka vuoksi eilen satamaan suuntasimme, oli suomen yksi tämän hetken lahjakkaimpia artisteja, Karri Miettinen a.k.a Paleface kera bändinsä Räjähtävän nyrkin. Ja kyllähän se nyt vaan niin on, että jollei tuolla keikalla olisi voinut hyppiä sielunsa innosta, niin sama olisi ollut jättää menemättä sinne kokonaan.
Liput olimme ostaneet ennakkoon ja nehän velottivat kukkaroa 22 egeä/tsipale. Menimme paikalle hyvissä ajoin, joten ehdimme tutustua hieman myös illan viinitarjontaan ja juoda lasit cavaa. En ole kyseistä juomaa aiemmin päässyt testaamaan ja pakko sanoa, että hyvältähän se maistui, vaikka en kuohuviineistä normaalisti perustakaan. Cava oli mielestäni kevyttä, raikasta ja kuplivaa ja sopi oikein hyvin aurinkoiseen kesäiltaan. Lasi taisi maksaa kuutisen euroa + lasipantti, jonka sai takaisin, kun lasin palautti ehjänä tiskille.
Lisäksi maistoimme chorizopyöryköitä, joita sai ostaa Cava-baarista. Minulle on iskenyt viimeisen vuoden aikana jonkinnäköinen pakkomielle chorizoon ja aina, kun sitä on tarjolla jossain, sitä on myös pakko saada. Ravintolassakin tarkistan listasta aina ensin, että löytyiskö sieltä mitään, missä olisi ripauskaan chorizoa ja jos löytyy, valinta on sillä selvä. Tänään itse asiassa mietin, voisikohan sushiin laittaa chorizoa. Pitäisi ehkä guugeloida, löytyisikö netistä jokin näpsäkkä ohje tuollaisten pyörykoiden tekoon...
Yllä olevasta kuvasta näkyy, kuinka kauniisti cava kupli. Chorizo-pyöryköistä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, koska ne hävisivät parempiin suihin ennen kuin ehdin edes ajatella, että niistäkin olisi voinut ottaa talteen todistusaineistoa.
Mutta sitten siihen illan varsinaiseen ohjelmaan, eli Kalpeanaaman keikkaan. Ja sehän oli ihan loistava! Pääsimme katsomaan keikkaa eturiviin, kun olimme lavan edessä hyvissä ajoin. Olen normaalisti niitä ihmisiä, jotka jäävät keikoilla ihan suosiolla aina vähän taaemmas, sillä en oikein kestä ihmismassoja ja tungosta. Viinijuhlat ovatkin kaltaiselleni heikkohermolle siinä mielessä loistavat festarit, että suurin osa ihmisistä tuntuu aina istuvan ainakin alkuillasta syömässä ja juomassa VIP-kylässä, eikä päälavan edessä siksi yleensä ole sitä normaalia tungosta.
Olen nähnyt Palefacen livenä kerran aiemminkin, ja tykkäsin herran keikasta silloinkin. Eilinen keikka pesi kuitenkin edellisen, koska Räjähtävä nyrkki oli niin loistavassa vedossa. Ja onneksi bändi soitti myös oman suosikkikipaleeni eli Merkit. Paleface on kyllä karismaattinen kaveri ja liikutun aina, kun näen, että ihmiset tekevät asioita, joissa ovat oikeasti hyviä, josta nauttivat ja joiden takana seisovat. Keikastakaan ei valitettavasti ole kuvia, sillä keskityin ihan muuhun kuin kameran kaivelemiseen laukusta ja hyvien kuvakulmien tsiigailuun.
Viinjuhlilla olisi esiintynyt loppuillasta vielä Neljä Ruusua, mutta koska olen itse diggaillut aina enemmän siitä toisesta Alangon veljeksestä, jäi keikka katsomatta. Aion palata paikalle kuitenkin viimeistään torstaina, jolloin lauteille nousee Apocalyptica.
Peace man,
Helmi
