Tulevana viikonloppuna 31.8.–2.9.2012 Kuopiossa järjestetään Kuopio juhlii -tapahtuma. Aktiviteetteja ja tekemistä on tarjolla ympäri kaupunkia koko viikonlopun ja tarjonnasta löytyy varmasti jotakin melkein jokaiselle.
Itse taidan olla jumissa eräiden juhlien järjestely- ja siivouspuuhissa koko viikonlopun, mutta jos voisin, kävisin katsomassa ainakin seuraavat jutut:
Perjantai 31.8.2012
Klo 18:00
King's Crown: Runoklubi, Open Mic – lava vapaa runolle
Kuninkaankatu 22
Klo 19:00
Kaupungintalon juhlasali: Kaupunginorkesteri, Tahtipuikon taikaa I: Sormenpäistä musiikiksi
Tulliportinkatu 31
Klo 19:00
Snellmanin puisto: Kansalaisopiston lukuvuoden avajaiset
Klo 18:30–19:30 ja 19:45–20:30
Kuopion kaupungin teatteri, Puistokadun näyttämö: Kommandoilta, avoimet ovet ja avoimet harjoitukset
1. harjoitukset
2. harjoitukset
Puistokatu 13
(Avoimet harjoitukset myös klo 18:30–19:30 Siunattu hulluus, Yhteiskoulun näyttämö, Haapaniemenkatu 9)
Klo 22:00–02:30
Ravintola Amarillo: Vaahtobileet!!!
Kirjastokatu 10
Lauantai 1.9.2012
Klo 9:00–14:00
Pro Mylly – Luovien alojen keskus: Näyttelyitä
Minna Canthin katu 4, 1. krs.
Klo 10:00–14:00
Valkeisenlampi: Perhepäivä
Klo 10:00 >
Kirjakauppa Rosebud: Kirjojen myyntiä sekä Muotoiluakatemian opiskelijoiden myyntikojuja
Kauppakatu 12
Itseäni kiinnostaisi yllä mainituista erityisesti perjantain runonlausunnan Open Mic -ilta. Tuo kuulostaa niin extremeltä, ettei se voi olla kuin hauskaa! Myös Kuopion Kaupunginorkesteria olisi ollut kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa, koska paikalla on mitä todennäköisemmin myös Atso Almila, joka on aivan käsittämättömän sympaattinen ja hauska tyyppi.
Lisätietoa tapahtumasta ja viikonlopun tarkempi ohjelma löytyy osoitteesta www.kuopiojuhlii.com. Useimmat tapahtumista ovat maksuttomia ja niiden järjestämisessä on kiinnitetty huomiota myös esteettömyyteen.
Eiköhän siis pistetä kaikki juhlien!
Peace man,
Helmi
Translation:
This weekend, on 31.8.–2.9.2012 Kuopio celebrates the Kuopio juhlii ('Kuopio celebrates') event. There will be all sorts of events held in all over the city, including music, sports, poetry and plays. Most of the activities are free of charge. More information is available in Finnish on www.kuopiojuhlii.com.
Tapahtuipa kerran Kuopiossa
torstai 30. elokuuta 2012
maanantai 27. elokuuta 2012
Voihan elämä
Elämä on kyllä jännä juttu, yhtenä päivänä on kivaa ja naurattaa ja toisena päivänä harrrmittaa niin, että pää meinaa räjähtää. Mutta such is life.
Näissä jälkimmäisissä fiiliksissä voi sitten miettiä, masentuuko, vai laittaakoViikatetta mukaillen leuan reippaasti rintaan ja suuntaa innolla kohti uusia pettymyksiä. Joka tapauksessa kannattaa vähän karjua. Dimmu tekee sen ihan hyvin. Mourning Palace, olkaatte hyvät.
Onneksi on olemassa liian suolaisia lihapullia, ne vähän helpottavat. Ja typerät vitsit.
Peace man,
Helmi
Translation:
Sometimes life is an annoying bitch. When this happens, it helps to scream a bit.
Näissä jälkimmäisissä fiiliksissä voi sitten miettiä, masentuuko, vai laittaakoViikatetta mukaillen leuan reippaasti rintaan ja suuntaa innolla kohti uusia pettymyksiä. Joka tapauksessa kannattaa vähän karjua. Dimmu tekee sen ihan hyvin. Mourning Palace, olkaatte hyvät.
Onneksi on olemassa liian suolaisia lihapullia, ne vähän helpottavat. Ja typerät vitsit.
Peace man,
Helmi
Translation:
Sometimes life is an annoying bitch. When this happens, it helps to scream a bit.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Kun Mikko Pirinen hyppäsi pituutta
Ilmassa oli 26.8.2012 suuren urheilujuhlan tuntua, kun pari tuhatta kuopiolaista vaelsi kauniina sunnuntai-iltapäivänä Väinölänniemen urheilukentälle katsomaan, kun kaksi raavasta miestä otti mittaa toisistaan pituushypyn saralla. Oli Mikko Pirisen pituushyppyhaasteen aika.
Tapahtuman järjestäjät olivat odottaneet paikalle noin puoltatoista tuhatta henkeä, mutta odotukset ylittyivät reippaasti, kun paikalle saapui yli tuhat katsojaa enemmän. Viidakkorumpu ja sosiaalinen media olivat tehneet tehtävänsä, eikä tapahtuman saama huomio muussakaan mediassa varmasti tehnyt tilaisuudelle hallaa.
Varsinaisen pituushyppytapahtuman ohjelma sisälsi kaikki elementit, joita suureen urheilujuhlaan kuuluukin aina lipunkannosta ja kisatulen sytyttämisestä kukitukseen ja palkintojen jakoon.
Tapahtuman järjestävät olivat tehneet muutenkin aivan loistavaa työtä yleisön viihtyvyyden takaamiseksi. Paikalla oli tarjolla makkaraa, limpparia ja kahvia lahjoitusperiaatteella ja yleisöä viihdytti Dj Antti Kotiranta. Tilaisuuden juonsivat Juha Jylhäsalmi sekä stand up -koomikko ja Voicen juontajanakin tunnettu Teemu Vesterinen.
Tapahtuma alkoi Tohmajärven kunnanjohtajan etukäteen nauhoitetulla puheella, joka saatettiin
kuulijoiden korviin kovaäänisten kautta. Tämän jälkeen areenalle astui
itse Mikko Pirinen Tohmajärven lippua
kantaen. Kisatulen toi ja sytytti tulipesän virkaa toimittaneeseen mustaan pallogrilliin puolestaan kultaiseen urheiluasuun sonnustautunut Janne Seppälä.
Tämän jälkeen oli vuorossa Finlandia, jonka esitti itseoikeutetusti Sakari Kuosmanen.
Ennen varsinaista H-hetkeä, eli Mikko Pirisen hyppyjä, Vänärin hiekkamontussa suorittivat koehypyt Matti Hautamäki sekä Janne Happonen, jotka molemmat leiskauttivat parhaimmilla hypyillään yli viisi metriä. Suomen mäkijoukkueen päävalmentaja Pekka Niemelä hyppäsi puolestaan vauhditonta pituutta yli 2,5 metriä.
Hiekkamontussa nähtiin myös yllätysesiintyjä, kun tapahtuman virallinen Jänis esitti oman taidonnäyteensä nelinkontinloikasta. Jänis kertoi jänistäneensä huippu-urheilijoita monissa eri lajeissa kuten juoksussa, pituushypyssä ja kuulantyönnössä. Viimeksi Jänis oli kuulemma jänistänyt Kalevan kisoissa. Tällä kertaa Jäniksen hyppy kantoi 3,09 metriä.
Koehyppyjen jälkeen itse päivän sankari, eli Mikko Pirinen päästettiin näyttämään taitonsa. Pirinen hyppäsi siis yhteensä kolme hyppyä, joiden tavoitteena oli ylittää Janne Seppälän vuonna 1979 Varkauden koulujenvälisissä yleisurheilukisoissa leiskauttama kolmen metrin ja kymmenen sentin kolmansien luokkien pituushypyn voittotulos.
Harjoittelun puutteesta huolimatta tällä kertaa Seppälän ennätyksen ylitys ei onnistunut, sillä Pirisen paras hyppy kantoi 2,70. Pirinen haastoi myös Seppälän hyppäämään, sillä hän totesti, ettei Seppälällä ole esittää mitään todisteita siitä, että olisi oikeasti joskus hypännyt kehumansa tuloksen. Seppälä joutui siis todistamaan väitteensä yleisön edessä ja leiskautti hiekkamonttuun komeat 3,27 metrin lukemat.
Kaikesta huolimatta Pirinen pääsi ykköskorokkeelle ja sai kukkia palkinnoksi uroteostaan.
Lopuksi myös yleisöllä oli mahdollisuus päästä urheilemaan, sillä tapahtuman järjestäjät ilmoittivat, että kuntoilukeskus Fressi osallistuu hyväntekeväisyystempaukseen lahjoittamalla 50 senttiä jokaisesta urheilukentän ympärijuoksuun osallistujasta.
Tapahtuma jatkui Ullan Krouvissa buffet-illallisella. Viralliset jatkot ja jälkipelit järjestetetään puolestaan puoli yhdeksästä eteenpäin Ravintola Maljassa.
Ei voi sanoa muuta, kuin että savolaiset ovat kertakaikkisen mahtavaa väkeä, kun pistävät tällaisia hulluja tempauksia pystyyn! Kuten tapahtuman järjestäjät itsekin epäilivät, tällainen tilaisuus tuskin olisi ollut mahdollista missään muualla kuin Kuopiossa. Iso kiitos järjestäjille hauskasta sunnuntaista ja lisää tällaista!
Kyllä Kuopio vain on hieno paikka asua ja yrittää.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Long Jump Challenge of Mikko Pirinen was truly a great sports event. Even though Pirinen couldn't beat Janne Seppälä's record of 3,10 meters with his best jump of 2,70 meters, the audience had great fun. Many thanks to the organisers for very a nice Sunday afternoon!
 |
| Matka pituushyppypaikalle taittui pitkin Vänärin rantaa |
 |
| Pääkallopaikka |
Tapahtuman järjestävät olivat tehneet muutenkin aivan loistavaa työtä yleisön viihtyvyyden takaamiseksi. Paikalla oli tarjolla makkaraa, limpparia ja kahvia lahjoitusperiaatteella ja yleisöä viihdytti Dj Antti Kotiranta. Tilaisuuden juonsivat Juha Jylhäsalmi sekä stand up -koomikko ja Voicen juontajanakin tunnettu Teemu Vesterinen.
 |
| I love Kuopio -pinssin onnellinen omistaja. Näitäkin oli jaossa, tietysti. |
 |
| Kisatuli sytytetään ja Mikko Pirinen kannustaa |
 | |
| Harras hetki eli Finlandia |
Hiekkamontussa nähtiin myös yllätysesiintyjä, kun tapahtuman virallinen Jänis esitti oman taidonnäyteensä nelinkontinloikasta. Jänis kertoi jänistäneensä huippu-urheilijoita monissa eri lajeissa kuten juoksussa, pituushypyssä ja kuulantyönnössä. Viimeksi Jänis oli kuulemma jänistänyt Kalevan kisoissa. Tällä kertaa Jäniksen hyppy kantoi 3,09 metriä.
 |
| Jänis näyttää, miten pituutta hypätään neljällä jalalla |
Harjoittelun puutteesta huolimatta tällä kertaa Seppälän ennätyksen ylitys ei onnistunut, sillä Pirisen paras hyppy kantoi 2,70. Pirinen haastoi myös Seppälän hyppäämään, sillä hän totesti, ettei Seppälällä ole esittää mitään todisteita siitä, että olisi oikeasti joskus hypännyt kehumansa tuloksen. Seppälä joutui siis todistamaan väitteensä yleisön edessä ja leiskautti hiekkamonttuun komeat 3,27 metrin lukemat.
 |
| Kukkia ja kunniaa |
Lopuksi myös yleisöllä oli mahdollisuus päästä urheilemaan, sillä tapahtuman järjestäjät ilmoittivat, että kuntoilukeskus Fressi osallistuu hyväntekeväisyystempaukseen lahjoittamalla 50 senttiä jokaisesta urheilukentän ympärijuoksuun osallistujasta.
 |
| Yleisö tekee hyvää |
Ei voi sanoa muuta, kuin että savolaiset ovat kertakaikkisen mahtavaa väkeä, kun pistävät tällaisia hulluja tempauksia pystyyn! Kuten tapahtuman järjestäjät itsekin epäilivät, tällainen tilaisuus tuskin olisi ollut mahdollista missään muualla kuin Kuopiossa. Iso kiitos järjestäjille hauskasta sunnuntaista ja lisää tällaista!
Kyllä Kuopio vain on hieno paikka asua ja yrittää.
Peace man,
Helmi
Translation:
The Long Jump Challenge of Mikko Pirinen was truly a great sports event. Even though Pirinen couldn't beat Janne Seppälä's record of 3,10 meters with his best jump of 2,70 meters, the audience had great fun. Many thanks to the organisers for very a nice Sunday afternoon!
tiistai 21. elokuuta 2012
Kun pojat hyppäävät pituutta, voi luvassa olla kansanjuhla
Tulevana sunnuntaina 26.8.2012 Kuopiossa olisi tarjolla hiukan erikoislaatuinen tai vähintääkin erilainen urheilutapahtuma.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste -nimellä kulkeva, jo lähes kansanjuhlamaiset mittasuhteet saanut tapahtuma sai alkunsa kahden kuopiolaisen herran pituushyppyyn liittyvästä vedosta. Haaste huipentuu nyt sunnuntaina siihen, että Mikko Pirinen pyrkii Väinölänniemen kentällä ylittämään kolmen yrityksen aikana vedonlyönnin toisen osapuolen, Janne Seppälän, vuoden 1979 Varkauden Koulujenvälisissä yleisurheilumestaruuskilpailuissa leiskauttaman kolmansien luokkien pituushypyn voittotuloksen eli 3 metriä ja 10 senttiä.
Kuten savolaisten järjestämältä tapahtumalta ehkä voi odottaakin, pituushyppyhaaste ei ole pysynyt minään sisäpiirin pienenä tilaisuutena, vaan se on levinnyt kiitettävästi myös suuren yleisön tietoisuuteen ja saanut sen mukaiset raamit. Kimmo Timonen on muun muassa lupautunut tapahtuman suojelijaksi ja Sakari Kuosmanen Finlandian esittäjäksi, sekä Matti Hautamäki ja Janne Happonen koehyppääjiksi. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös tuijotuskilpailu sekä tilaisuus jälkipeleille. Onpa Mikko Pirinen saanut tapahtuman Facebook-sivujen mukaan jopa nimeään kantavan Pomppu Pirinen -hampurilaisaterian Intron listalle.
Tapahtumalla tehdään myös hyvää, sillä sen avulla kerätään varoja Kime4Kids-yhdistykselle.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste alkaa klo 14.00 Ale Pupista tuijotuskilpailulla ja varsinainen hyppy-yritys tapahtuu Väinölänniemellä klo 16.00.
Voipi olla, että joutuu sunnuntaina vierailemaan jälleen kerran Vänärillä...
Lisätietoa tapahtumasta löytyy sen Facebook-sivuilta.
Peace man,
Helmi
Translation:
On the upcoming Sunday, Kuopio will witness an extraordinary sports event. The event called Mikko Pirisen pituushyppyhaaste ('The long jump challenge of Mikko Pirinen') takes place on the Väinölänniemi sport field on 26.8.2012 at 4 pm. In this event, Mikko Pirinen challenges Janne Seppälä's long jump record of 3.10 m made in 1979 during a primary school's sports competition in Varkaus.
The event has grown into somewhat epic proportions; a Finnish singer, Sakari Kuosmanen, has agreed to sing Finlandia at the event and two Finnish ski jumpers, Matti Hautamäki and Janne Happonen will perform test jumps. The event is also a charity event because it raises money for the Kime4Kids association.
The event starts at 2 pm with a staring competition in Ale Pupi and continues with the actual long jump challenge at 4 pm in Väinlönniemi.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste -nimellä kulkeva, jo lähes kansanjuhlamaiset mittasuhteet saanut tapahtuma sai alkunsa kahden kuopiolaisen herran pituushyppyyn liittyvästä vedosta. Haaste huipentuu nyt sunnuntaina siihen, että Mikko Pirinen pyrkii Väinölänniemen kentällä ylittämään kolmen yrityksen aikana vedonlyönnin toisen osapuolen, Janne Seppälän, vuoden 1979 Varkauden Koulujenvälisissä yleisurheilumestaruuskilpailuissa leiskauttaman kolmansien luokkien pituushypyn voittotuloksen eli 3 metriä ja 10 senttiä.
Kuten savolaisten järjestämältä tapahtumalta ehkä voi odottaakin, pituushyppyhaaste ei ole pysynyt minään sisäpiirin pienenä tilaisuutena, vaan se on levinnyt kiitettävästi myös suuren yleisön tietoisuuteen ja saanut sen mukaiset raamit. Kimmo Timonen on muun muassa lupautunut tapahtuman suojelijaksi ja Sakari Kuosmanen Finlandian esittäjäksi, sekä Matti Hautamäki ja Janne Happonen koehyppääjiksi. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös tuijotuskilpailu sekä tilaisuus jälkipeleille. Onpa Mikko Pirinen saanut tapahtuman Facebook-sivujen mukaan jopa nimeään kantavan Pomppu Pirinen -hampurilaisaterian Intron listalle.
Tapahtumalla tehdään myös hyvää, sillä sen avulla kerätään varoja Kime4Kids-yhdistykselle.
Mikko Pirisen pituushyppyhaaste alkaa klo 14.00 Ale Pupista tuijotuskilpailulla ja varsinainen hyppy-yritys tapahtuu Väinölänniemellä klo 16.00.
Voipi olla, että joutuu sunnuntaina vierailemaan jälleen kerran Vänärillä...
Lisätietoa tapahtumasta löytyy sen Facebook-sivuilta.
Peace man,
Helmi
Translation:
On the upcoming Sunday, Kuopio will witness an extraordinary sports event. The event called Mikko Pirisen pituushyppyhaaste ('The long jump challenge of Mikko Pirinen') takes place on the Väinölänniemi sport field on 26.8.2012 at 4 pm. In this event, Mikko Pirinen challenges Janne Seppälä's long jump record of 3.10 m made in 1979 during a primary school's sports competition in Varkaus.
The event has grown into somewhat epic proportions; a Finnish singer, Sakari Kuosmanen, has agreed to sing Finlandia at the event and two Finnish ski jumpers, Matti Hautamäki and Janne Happonen will perform test jumps. The event is also a charity event because it raises money for the Kime4Kids association.
The event starts at 2 pm with a staring competition in Ale Pupi and continues with the actual long jump challenge at 4 pm in Väinlönniemi.
maanantai 20. elokuuta 2012
Ravintolapäivän antia
Ravintolapäivä koitti sunnuntaina 19.8. hieman uhkaavissa merkeissä, sillä Kuopiossa sataa ropisteli aamupäivällä. Ilmeisesti ilmojen isä päätti kuitenkin viime hetkellä olla myötämielinen kulinaristisia makunautintoja halajaville, sillä kahdentoista aikoihin paistoi jo aurinko.
Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.
Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.
Sisäänohjaus tapahtui näin viehättävästi:
Food Campin olivat laittaneet pystyyn kaksi siskosta, jotka olivat keksineet kysyä Taidemuseon pihaa pop-up-ravintolansa käyttöön. Meillä oli asiaankuuluvasti mukana oma piknik-viltti, jonka päällä nautiskelimme Food Campin herkuista, mutta pihalla oli myös pöytiä ja tuoleja ruokailijoiden käyttöön.
Tarjolla oli seuraavaa:
Ruokalistalla oli siis tarjolla vaikka mitä ihanuuksia ja hinnat eivät todellakaan päätä huimanneet. Koska olimme nälkäisiä ja innoissamme, otimme seuralaiseni kanssa molemmat koko menun, jolle tuli hintaa yhteensä vain 9,5 euroa.
Itse ruoka-annosten lisäksi olimme aivan ihastuksissamme siitä, että ravintolanpitäjät olivat todellakin nähneet vaivaa ruokien esillepanon ja tarjoilun kanssa.
Annoskoot olivat myös reippaat, joten koko menullä lähti nälkä erittäin tehokkaasti. "Pääruokana" oli siis couscous-feta-salaattia ja täytettyä patonkia.
Väli- tai alkupalan virkaa toimittivat dipattavat kasvikset ja jälkiruoaksi oli marinoituja appelsiineja kookosmaljassa, amerikkalaisia suklaamuffinsseja ja Hillary Clintonin cookieita.
Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!
Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.
Ruokahalu kasvoi kummasti, kun kömmimme pyörinemme ylös alla näkyvää mäkeä.
Kiipeäminen maksoi vaivan, sillä ylhäällä odotti lisää herkkuja. Idyllisen puutalon pihalta löytyi Los Tontos -ravintola, jossa nautimme kanttarellikeittoa ja leipää. Keitto oli myös todella hyvää ja ainakin vaikutti siltä, ettei sen tekemisessä oltu nuukailtu kerman ja voin kanssa.
Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.
Mukaan lähti vuohenjuusto-punajuuri-leipänen sekä pari palaa pizzaa, joten iltapalakin oli turvattu.
Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.
Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.
Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.
Takki oli juuri sopiva ja myös hyväkuntoinen, eikä sillä ollut hintaakaan kuin neljä euroa. Minulle tulee Fjällrävenin takeista aina isäni mieleen, sillä se oli varmaan ainoa merkki, jonka takkeja isä käytti. Olin tästä löydöstä siis erittäin onnellinen.
Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.
Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.
Linnanpellolle päästyämme meitä odotti kuitenkin kyltti, jossa kerrottiin, että myös Bistro Villipiha oli saanut kaiken tarjottavansa myytyä. Onneksi kulinaristiset nautinnot eivät loppuneet siihen, sillä kotiin päästyäni sain kuulla, että meillä tarjottaisiin illalla tortilloita. Ja kuten aina, mopo lähti tortilloiden täytteiden kanssa täysin käsistä. Alla näkyvästä yksilöstä löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, jauhelihaa, ranskankermaa, avokadoa ja aurajuustoa.
Loppuillan makasinkin sitten maha pystyssä ja kylkiäni pidellen vaaka-asennossa, kun en muuhun kyennyt. Kyllä ruoka sitten on hieno asia!
Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:
Helmi
Translation:
This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well.
Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.
Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.
 |
| Kerrankin museolta saa myös ruokaa |
 |
| Nuoli ohjaa eteenpäin |
Tarjolla oli seuraavaa:
 |
| Päivän menu |
 |
| Koko setti ja vähän päälle |
 |
| We ate our greens |
 |
| Herkkuja kupeissa |
Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!
Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.
 |
| Mene oikealle |
 |
| Ruokansa eteen joutuu joskus rehkimään |
Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.
 |
| Herkkua on siellä monenlaista |
Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.
Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.
Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.
 |
| Melkoisen valoisa Fjällräven |
Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.
Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.
 |
| Canthin Minna |
 |
| Miten tässä aina käy näin ja miten tämän saa kiinni? |
Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:
- Onni on ihmiset, jotka ottavat riskejä ja tekevät ja järjestävät
- Onni on ihmiset, jotka osallistuvat
- Onni on hyvässä seurassa ja hymyileviin suihin nautittu herkullinen ruoka
- Onni on aurinkoinen sää
- Onni on vatsa, johon mahtuu
- Onni on kirpputorit ja vanhat tavarat
- Onni on polkupyörä ja terveet jalat, joilla polkea
- Onni on isästä muistuttava takki
- Onni on ystävä, joka jakaa rakkauden ruokaan ja lähtee mukaan, kun pyytää
- Onni on ihminen, joka ilmoittaa kotiin saapuvalle seikkailijalle, että iltapalaksi on tortilloita
Helmi
Translation:
This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well.
perjantai 17. elokuuta 2012
Ravintolapäivä jyrää myös Kuopiossa
Jee! Tulevana sunnuntaina on jälleen Ravintolapäivä. Ja mikä kaikkein hienointa, Ravintolapäivänä tapahtuu tällä kertaa myös Kuopiossa useassa eri paikassa!
Ravintolapäivän ideanahan on, että kuka tahansa voi perustaa päiväksi oman ravintolan ja tarjota siellä haluamaansa ruokaa. Ilmeisesti aiempinakin Ravintolapäivinä Kuopiossa on ollut muutama siviilirohkeutta omaava yksilö, joka on laittanut oman kuppilansa päiväksi pystyyn, mutta tällä kertaa tarjolla on tosiaan useampikin vaihtoehto.
Kuopiossa sijaitsevien Ravintolapäivän ravintoloiden sijainnin voi katsoa tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta http://www.restaurantday.org/fi. Täältä löytyvät muun muassa Emman keksileipomo Niiralassa (Kaikukatu 79), Italialainen ravintola Café Elettra Päivärannassa (Pajulahdentie 21) sekä Bistro Villipiha Linnanpellolla (Linnanpellonkatu 52).
Mikäli vain olen hengen ja ruumiin voimissani sunnuntaina, käyn taatusti tutustumassa ainakin muutaman pop-up ravintolan tarjontaan. Ihan mahtavaa, että tällaista järjestetään!
Peace man,
Helmi
Translation:
The upcoming Sunday is a Restaurant Day which means that anyone can open a restaurant for a day. The locations where Restaurant Day is celebrated in Kuopio can be found on the festival's web pages at http://www.restaurantday.org/.
Ravintolapäivän ideanahan on, että kuka tahansa voi perustaa päiväksi oman ravintolan ja tarjota siellä haluamaansa ruokaa. Ilmeisesti aiempinakin Ravintolapäivinä Kuopiossa on ollut muutama siviilirohkeutta omaava yksilö, joka on laittanut oman kuppilansa päiväksi pystyyn, mutta tällä kertaa tarjolla on tosiaan useampikin vaihtoehto.
Kuopiossa sijaitsevien Ravintolapäivän ravintoloiden sijainnin voi katsoa tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta http://www.restaurantday.org/fi. Täältä löytyvät muun muassa Emman keksileipomo Niiralassa (Kaikukatu 79), Italialainen ravintola Café Elettra Päivärannassa (Pajulahdentie 21) sekä Bistro Villipiha Linnanpellolla (Linnanpellonkatu 52).
Mikäli vain olen hengen ja ruumiin voimissani sunnuntaina, käyn taatusti tutustumassa ainakin muutaman pop-up ravintolan tarjontaan. Ihan mahtavaa, että tällaista järjestetään!
Peace man,
Helmi
Translation:
The upcoming Sunday is a Restaurant Day which means that anyone can open a restaurant for a day. The locations where Restaurant Day is celebrated in Kuopio can be found on the festival's web pages at http://www.restaurantday.org/.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Sunnuntaioloja
Kun alkuviikosta on selvitty kunnialla hengissä ja tuleva viikonloppu alkaa jo siintää lupaavasti horisontissa, voi palata kivuttomasti myös menneen viikonlopun tunnelmiin.
Kuten jo aiemmin hehkutin, kesän viimeinen suurkirppis järjestettiin Kuopion Satamatorilla sunnuntaina 12.8. Sää suosi myyjiä ja potentiaalisia ostajia ja oli varmasti suurelta osin vaikuttamassa siihen, että Satamatori oli tupaten täynnä molempia.
Satama toimi mielestäni aika loistavasti kirppistelypaikkana. Tori itsessään ei ole kovin iso, mutta myyjät olivat levittäytyneet myös ympäröiville alueille ja kirppispöydät kiersivät niin Wanhaa Satamaa kuin Albatrossin parkkipaikkaakin. Ei olisi yhtään hullumpi idea järjestää suurkirppiksiä Satama-alueella ensi kesänäkin.
Myös onni suosi ainakin tätä kirppistelijää ja tein joitakin loistolöytöjä. Alla näkyville aarteille kertyi hintaa yhteensä viitisen euroa.
Erityisesti minua ilahdutti tuo titiMadamin peurakoru.
Ja mitäpä olisi kirppiskierros ilman uutta mekkoa (tai muutamaa sellaista). Löysin erään herttaisen pariskunnan myyntipöydältä kaksi kaunista silkkimekkoa, jotka rouvan mukaan oli teetetty hänelle aikoinaan Thaimaassa. Nämä rasittivat kukkaroa saman verran kuin aiemmat ostokset, joten hinta ei todellakaan huimannut päätä.
Sydäntäni jäivät hieman kaihertamaan aivan ihanat vanhat puukengät. Harmi vain, että jalkani olivat niihin pari numeroa liian suuret. Jos olisin Tuhkimon sisarpuoli, olisin varmaan uhrannut varpaani kenkien puolesta, mutta koska en ole, oli kengät jätettävä jonkun muun löydettäviksi.
Kirpparikierroksen jälkeen suuntasin ruokakauppaan ja kävin ostamassa tarpeita kotitekoista brunssia varten. Onni on Anttilan ruokakaupan leipätiskistä myytävät tuoreet croissantit.
Vihreässä kupissa oleva tahna on muuten mahtava keksintö. Tahnassa on puolet tuorejuustoa (chili-paprika) ja puolet ranskankermaa ja sekaan on silputtu chorizoa (luonnollisesti). Toimii!
Sunnuntain aktiviteetit olivatkin Neiti Marplen lisäksi sitten suurin piirtein siinä.
Peace man,
Helmi
Translation:
Last Sunday was all about some great finds at a flee market held in the Harbour Square and a home-made brunch.
Kuten jo aiemmin hehkutin, kesän viimeinen suurkirppis järjestettiin Kuopion Satamatorilla sunnuntaina 12.8. Sää suosi myyjiä ja potentiaalisia ostajia ja oli varmasti suurelta osin vaikuttamassa siihen, että Satamatori oli tupaten täynnä molempia.
Satama toimi mielestäni aika loistavasti kirppistelypaikkana. Tori itsessään ei ole kovin iso, mutta myyjät olivat levittäytyneet myös ympäröiville alueille ja kirppispöydät kiersivät niin Wanhaa Satamaa kuin Albatrossin parkkipaikkaakin. Ei olisi yhtään hullumpi idea järjestää suurkirppiksiä Satama-alueella ensi kesänäkin.
Myös onni suosi ainakin tätä kirppistelijää ja tein joitakin loistolöytöjä. Alla näkyville aarteille kertyi hintaa yhteensä viitisen euroa.
 |
| Pientä ja kaunista |
Ja mitäpä olisi kirppiskierros ilman uutta mekkoa (tai muutamaa sellaista). Löysin erään herttaisen pariskunnan myyntipöydältä kaksi kaunista silkkimekkoa, jotka rouvan mukaan oli teetetty hänelle aikoinaan Thaimaassa. Nämä rasittivat kukkaroa saman verran kuin aiemmat ostokset, joten hinta ei todellakaan huimannut päätä.
 |
| Silkkinen aarre |
Kirpparikierroksen jälkeen suuntasin ruokakauppaan ja kävin ostamassa tarpeita kotitekoista brunssia varten. Onni on Anttilan ruokakaupan leipätiskistä myytävät tuoreet croissantit.
 |
| Kotitekoinen brunssi |
 |
| Ruoka ja hömppä kruunaavat aamun kuin aamun |
Peace man,
Helmi
Translation:
Last Sunday was all about some great finds at a flee market held in the Harbour Square and a home-made brunch.
lauantai 11. elokuuta 2012
Glimpses of Kuopio
Aurinkoinen lauantai Kuopiossa näytti suunnilleen tältä.
Korttelimuseon seinä tuoksui ihanasti tervalle. Kuin ukin vene pienenä kesäisin mökillä.
Ja iltapalaksi on tiedossa sushia. Ja keittiöstä kuuluvasta kilinästä päätellen myös lettuja.
Hyvä lauantai.
Peace man,
Helmi
Jälkilisäys:
Joskus mietiskelin sitä, että sopisiko chorizo sushiin. Sopisi. Näillä kokeilin ja ihan hyvältä maistui, kunhan ei laita liikaa.
Translation:
This is what Kuopio looked like on a sunny Saturday. And my dinner.
Korttelimuseon seinä tuoksui ihanasti tervalle. Kuin ukin vene pienenä kesäisin mökillä.
Ja iltapalaksi on tiedossa sushia. Ja keittiöstä kuuluvasta kilinästä päätellen myös lettuja.
Hyvä lauantai.
Peace man,
Helmi
Jälkilisäys:
Joskus mietiskelin sitä, että sopisiko chorizo sushiin. Sopisi. Näillä kokeilin ja ihan hyvältä maistui, kunhan ei laita liikaa.
Translation:
This is what Kuopio looked like on a sunny Saturday. And my dinner.
perjantai 10. elokuuta 2012
Vapaus johtaa kansaa
Minulla alkoi eilisiltana ihan out of blue pyöriä päässä lause "Vapaus johtaa kansaa!". Muistin, että lause on biisistä, joka liittyy jollakin tavalla CMX:aan, mutta minulla ei ollut mitään hajua siitä, miten biisin sävel tai muut sanat menevät. Koska oli melkein yö ja koska olin laiska, en jaksanut enää avata konetta ja tarkistaa asiaa. Mutta tänä aamuna tarkistin, ja muistin, että tämähän oli yksi parin vuoden takaisista suosikkibiiseistäni ja että kipale on tehty yhteistyössä toisen ikusuosikkini Kotiteollisuuden kanssa. Ja taisi tässä olla 51 koodiakin mukana.
Tässäpä siis teillekin perjantai-iltapäivän ratoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=G7vg2Nr8ojw
Peace man,
Helmi
Translation:
Last night I was tormented by an earworm in the form of a phrase "Vapaus johtaa kansaa" ('Freedom to lead the public / Freedom leads the public' depending on how it is interpreted). I remembered that the phrase was from a song by CMX but couldn't remember what the melody or the rest of the lyrics were. This morning I looked it up and discovered that the song was made in collaboration with Kotiteollisuus and 51 koodia.
Tässäpä siis teillekin perjantai-iltapäivän ratoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=G7vg2Nr8ojw
Peace man,
Helmi
Translation:
Last night I was tormented by an earworm in the form of a phrase "Vapaus johtaa kansaa" ('Freedom to lead the public / Freedom leads the public' depending on how it is interpreted). I remembered that the phrase was from a song by CMX but couldn't remember what the melody or the rest of the lyrics were. This morning I looked it up and discovered that the song was made in collaboration with Kotiteollisuus and 51 koodia.
torstai 9. elokuuta 2012
Herkkua jogurtista
Pakko jakaa eräs maanmainio makuyhdistelmä muillekin. Olen aina suhtautunut hieman epäluuloisesti turkkilaiseen jogurttiin ja ajatellut, että sitä syödään lähinnä Iskender-kebabin lisukkeena pitaleivän kanssa. No, viikkona eräänä ystäväni kehotti minua kokeilemaan turkkilaista jogurttia tuoreiden mustikoiden kanssa. Epäilin tätä makuyhdistelmää etukäteen suuresti, ja mietin, että se ei voi olla mitään muuta kuin pahaa, mutta koska yritän olla ennakkoluuloton, tartuin asiaa lusikasta ja maistoin. Ja voi pojat, että se olikin sitten menoa!
Olen syönyt nyt viimeisen kaksi viikkoa turkkilaista jogurttia joka päivä sekä aamiaiseksi että iltapalaksi. Tämänhetkinen suosikkini on turkkilainen jogurtti yhdistettynä mustikkakeittoon ja tuoreisiin tai pakastemarjoihin. Olinkin erittäin iloinen, kun kävin pari päivää sitten iltalenkillä ja löysin tieltä retkottamasta tämän:
Joku oli ilmeisesti katkaissut viinimarjapuskasta oksan ja päättänyt heittää sen keskelle lenkkeilyreittiäni. Oksasta riitti marjoja juuri yhteen jogurttiannokseen, enkä edes kuollut, eli mitä ilmeisimmin oksaa ei oltu viskattu kadulle myrkytystarkoituksessa. Ihminen voi toisinaan tulla niin kovin onnelliseksi ihan pienistä asioista.
Peace man,
Helmi
Translation:
I wanted to share with you one recent discovery which I made on the field of food. I've always had a somewhat suspicious attitude towards turkish yogurt and I've mainly considered it to be a side dish for Iskender kebab. A few weeks ago, however, my friend suggested me to mix turkish yogurt with fresh blueberries and try it. And oh boy what a treat it was! For the past few weeks now I've been eating turkish yougurt for both breakfast and evening snack. My favourite is to mix it with blueberry soup and fresh or frozen berries. Hence, I was very pleased the other night when I discovered a dislocated branch of a redcurrant bush lying on the street during my evening walk. The berries where just enough for one bowl of yogurt. Sometimes it doesn't take a lot to make a person happy.
Olen syönyt nyt viimeisen kaksi viikkoa turkkilaista jogurttia joka päivä sekä aamiaiseksi että iltapalaksi. Tämänhetkinen suosikkini on turkkilainen jogurtti yhdistettynä mustikkakeittoon ja tuoreisiin tai pakastemarjoihin. Olinkin erittäin iloinen, kun kävin pari päivää sitten iltalenkillä ja löysin tieltä retkottamasta tämän:
 |
| Punaviinimarjoja |
Peace man,
Helmi
Translation:
I wanted to share with you one recent discovery which I made on the field of food. I've always had a somewhat suspicious attitude towards turkish yogurt and I've mainly considered it to be a side dish for Iskender kebab. A few weeks ago, however, my friend suggested me to mix turkish yogurt with fresh blueberries and try it. And oh boy what a treat it was! For the past few weeks now I've been eating turkish yougurt for both breakfast and evening snack. My favourite is to mix it with blueberry soup and fresh or frozen berries. Hence, I was very pleased the other night when I discovered a dislocated branch of a redcurrant bush lying on the street during my evening walk. The berries where just enough for one bowl of yogurt. Sometimes it doesn't take a lot to make a person happy.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Eriskummallisia lapsia
Mainitsin Tukholma-postauksen yhteydessä, että ostin reissusta Ransom Riggsin teoksen "Miss Peregrine's Home for Peculiar Children". Sain kirjan vihdoin luettua loppuun jokunen päivä sitten ja ajattelin kirjoitella siitä muutaman sanasen.
Tarina kertoo 16-vuotiaasta Jacobista, jonka isoisä on kertonut tälle pikkupojasta saakka jännittäviä tarinoita omasta lapsuudestaan, eriskummallisia kykyjä omaavista lapsista, joiden kanssa asui ihmeellisellä saarella neiti Peregrinen ylläpitämässä lastenkodissa, sekä hirviöistä, jotka jahtaavat häntä ja muita erikummallisia kykyjä omaavia. Tajuttuaan vanhempana, että isosisän tarinoiden täytyy olla täyttä palturia, Jacob pitää isoisäänsä pelkästään seniilinä, kun tämä eräänä päivänä soittaa Jacobille ja kertoo, että hirviöt ovat päässeet hänen jäljilleen. Vasta kun Jacob todistaa omin silmin isoisänsä kuolevan näiden hirviöiden murhaamana, hän alkaa epäillä, että isoisän lapsuudestaan kertomissa tarinoissa saattaa sittenkin olla jotain perää. Epäilys vie hänet pienelle englantilaiselle saarelle, jossa isoisän lastenkoti on aikoinaan sijainnut ja pikkuhiljaa saaren ja lastenkodin salaisuudet alkavat keriytyä auki.
Kun aloitin kirjan, se tempaisi minut heti mukaansa ja luin sitä innoissani aina sen verran minkä uskalsin siihen saakka, kunnes Jacob pääsee saarelle, jossa isoisän lastenkoti on sijainnut ja alkaa päästä sisälle lastenkodin salaisuuksista. Tässä vaiheessa tarina mielestäni lässähti. Loppuosa oli lähinnä perusteluja, selittämistä ja rymistelyä. Minua vaivasi hieman myös se, että tähänkin tarinaan oli ängetty se pakollinen päähenkilöiden välinen rakkaustarina.
Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, minulle tuli kirjasta heti mieleen kaksi asiaa: X-men-sarjakuvat ja elokuvat sekä Tomi Kontion "Keväällä isä sai siivet" -kirja, jotka molemmat käsittelevät samantyyppistä aihetta melko samalla tavalla. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Toisaalta kirjan aihepiiri ja juoni ovat erittäin kiinnostavia, mutta verrattuna edellämainittuihin teoksiin, tämä häviää niille 0-100. Ehkä, jos en esimerkiksi olisi lukenut Kontiota ennen tätä, saattaisin suhtautua kirjaan toisella tavalla ja se olisi todennäköisesti tehnyt minuun suuremman vaikutuksen. Nyt oli hieman sellainen olo, että olen lukenut tarinasta jo paremman version.
Kirjassa näyttelevät suurta osaa gootti-henkiset vintage-valokuvat, jotka ilmeisesti ovat osaltaan toimineet tarinan inspiraationa. Kuvat ovat pelottavia ja toimivat mukavana tehostekeinona ja tarinan elävöittäjinä. Toisaalta, joissakin tarinan kohdissa valokuvien käyttö tuntuu hieman väkinäiseltä ja päälleliimatulta ja tulee sellainen olo, että Riggs on joutunut keksimällä keksimään juoneen jonkin jutun, että on saanut siihen tietyn valokuvan mukaan.
Pidin kirjassa ja tarinassa siitä, että se puhuu suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja herättelee lukijoita muistamaan, mihin kaikkeen erilaisuuden pelko ja suvaitsemattomuus ovat tässä maailmassa johtaneet. Varmaankin osittain kirjan vaikutuksesta johtuen päädyin lainaamaan kirjastosta viime viikolla muutaman ihmisoikeusasioita käsittelevän elokuvankin, eli Pariisin juutalaisten kohtalosta toisessa maailmansodassa kertovan "Pariisin vainotut" sekä yhdysvaltalaisesta homoaktivistista, Harvey Milkistä, kertovan "Milkin". Loistavia leffoja molemmat.
Vaikkei kirja siis omasta mielestäni ollutkaan viiden tähden arvoinen, olen kuitenkin sitä mieltä, että se on lukemisen arvoinen. Ja kirjan lopusta päätellen olen kohtalaisen varma siitä, että jatkoa seuraa, enkä ihmettelisi, vaikka kirjan pohjalta tehtäisiin myös elokuva.
Kirja on ilmestynyt jo myös suomeksi nimellä "Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille".
Peace man,
Helmi
Translation:
When I visited Stockholm a few weeks ago, I bought a book by Ransom Riggs called "Miss Peregrine's Home for Peculiar Children". I finished the book some time ago and wanted to write a few words about it. The book tells a story of a sixteen-year-old Jacob whose grandfather has all his life told him stories about the children's home located on a magical island where he spent his childhood with other peculiar children and about the monsters chasing after him. As Jacob grows older, he realises that his grandpa's stories must be made-up and when his grandfather calls him one day to tell him that the monsters are after him again, Jacob merely thinks that grandpa has lost his mind for good. It is only after Jacob witnesses the murder of his grandpa committed by these monsters that he starts to believe there might be some true to grandpa Portman's stories after all. This leads Jacob to the mysterious island where his grandpa spent his childhood and enables him to start enraveling the secrets of the home for peculiar children.
To put is short, I liked the first part of the book. However, after Jacob was let into the world of the peculiar children the story sort of lost its interest for me. The book reminded me of two things: the X-men comics and movies and a book by a Finnish author Tomi Kontio called "Keväällä isä sai siivet". They deal with the same subject in a similar manner and because of them, I felt that I already had read and seen a better version of the story. However, I liked the fact that the story was about acceptance and tolerance which also made me think about the subject in more general level. I also liked the vintage photos used to back up the story, even though in some places they seemed to be a bit embedded in the story. I'm pretty sure there will be a sequal and wouldn't be surprised if the story was eventually turned into a movie as well.
Tarina kertoo 16-vuotiaasta Jacobista, jonka isoisä on kertonut tälle pikkupojasta saakka jännittäviä tarinoita omasta lapsuudestaan, eriskummallisia kykyjä omaavista lapsista, joiden kanssa asui ihmeellisellä saarella neiti Peregrinen ylläpitämässä lastenkodissa, sekä hirviöistä, jotka jahtaavat häntä ja muita erikummallisia kykyjä omaavia. Tajuttuaan vanhempana, että isosisän tarinoiden täytyy olla täyttä palturia, Jacob pitää isoisäänsä pelkästään seniilinä, kun tämä eräänä päivänä soittaa Jacobille ja kertoo, että hirviöt ovat päässeet hänen jäljilleen. Vasta kun Jacob todistaa omin silmin isoisänsä kuolevan näiden hirviöiden murhaamana, hän alkaa epäillä, että isoisän lapsuudestaan kertomissa tarinoissa saattaa sittenkin olla jotain perää. Epäilys vie hänet pienelle englantilaiselle saarelle, jossa isoisän lastenkoti on aikoinaan sijainnut ja pikkuhiljaa saaren ja lastenkodin salaisuudet alkavat keriytyä auki.
Kun aloitin kirjan, se tempaisi minut heti mukaansa ja luin sitä innoissani aina sen verran minkä uskalsin siihen saakka, kunnes Jacob pääsee saarelle, jossa isoisän lastenkoti on sijainnut ja alkaa päästä sisälle lastenkodin salaisuuksista. Tässä vaiheessa tarina mielestäni lässähti. Loppuosa oli lähinnä perusteluja, selittämistä ja rymistelyä. Minua vaivasi hieman myös se, että tähänkin tarinaan oli ängetty se pakollinen päähenkilöiden välinen rakkaustarina.
Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, minulle tuli kirjasta heti mieleen kaksi asiaa: X-men-sarjakuvat ja elokuvat sekä Tomi Kontion "Keväällä isä sai siivet" -kirja, jotka molemmat käsittelevät samantyyppistä aihetta melko samalla tavalla. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Toisaalta kirjan aihepiiri ja juoni ovat erittäin kiinnostavia, mutta verrattuna edellämainittuihin teoksiin, tämä häviää niille 0-100. Ehkä, jos en esimerkiksi olisi lukenut Kontiota ennen tätä, saattaisin suhtautua kirjaan toisella tavalla ja se olisi todennäköisesti tehnyt minuun suuremman vaikutuksen. Nyt oli hieman sellainen olo, että olen lukenut tarinasta jo paremman version.
Kirjassa näyttelevät suurta osaa gootti-henkiset vintage-valokuvat, jotka ilmeisesti ovat osaltaan toimineet tarinan inspiraationa. Kuvat ovat pelottavia ja toimivat mukavana tehostekeinona ja tarinan elävöittäjinä. Toisaalta, joissakin tarinan kohdissa valokuvien käyttö tuntuu hieman väkinäiseltä ja päälleliimatulta ja tulee sellainen olo, että Riggs on joutunut keksimällä keksimään juoneen jonkin jutun, että on saanut siihen tietyn valokuvan mukaan.
Pidin kirjassa ja tarinassa siitä, että se puhuu suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja herättelee lukijoita muistamaan, mihin kaikkeen erilaisuuden pelko ja suvaitsemattomuus ovat tässä maailmassa johtaneet. Varmaankin osittain kirjan vaikutuksesta johtuen päädyin lainaamaan kirjastosta viime viikolla muutaman ihmisoikeusasioita käsittelevän elokuvankin, eli Pariisin juutalaisten kohtalosta toisessa maailmansodassa kertovan "Pariisin vainotut" sekä yhdysvaltalaisesta homoaktivistista, Harvey Milkistä, kertovan "Milkin". Loistavia leffoja molemmat.
Vaikkei kirja siis omasta mielestäni ollutkaan viiden tähden arvoinen, olen kuitenkin sitä mieltä, että se on lukemisen arvoinen. Ja kirjan lopusta päätellen olen kohtalaisen varma siitä, että jatkoa seuraa, enkä ihmettelisi, vaikka kirjan pohjalta tehtäisiin myös elokuva.
Kirja on ilmestynyt jo myös suomeksi nimellä "Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille".
Peace man,
Helmi
Translation:
When I visited Stockholm a few weeks ago, I bought a book by Ransom Riggs called "Miss Peregrine's Home for Peculiar Children". I finished the book some time ago and wanted to write a few words about it. The book tells a story of a sixteen-year-old Jacob whose grandfather has all his life told him stories about the children's home located on a magical island where he spent his childhood with other peculiar children and about the monsters chasing after him. As Jacob grows older, he realises that his grandpa's stories must be made-up and when his grandfather calls him one day to tell him that the monsters are after him again, Jacob merely thinks that grandpa has lost his mind for good. It is only after Jacob witnesses the murder of his grandpa committed by these monsters that he starts to believe there might be some true to grandpa Portman's stories after all. This leads Jacob to the mysterious island where his grandpa spent his childhood and enables him to start enraveling the secrets of the home for peculiar children.
To put is short, I liked the first part of the book. However, after Jacob was let into the world of the peculiar children the story sort of lost its interest for me. The book reminded me of two things: the X-men comics and movies and a book by a Finnish author Tomi Kontio called "Keväällä isä sai siivet". They deal with the same subject in a similar manner and because of them, I felt that I already had read and seen a better version of the story. However, I liked the fact that the story was about acceptance and tolerance which also made me think about the subject in more general level. I also liked the vintage photos used to back up the story, even though in some places they seemed to be a bit embedded in the story. I'm pretty sure there will be a sequal and wouldn't be surprised if the story was eventually turned into a movie as well.
tiistai 7. elokuuta 2012
Kirppiskierroksella
Aurinko paistaa ja minä istun sisällä kirjoittamassa, eli tuhlaan varmaan kesän viimeisiä lämpimiä päiviä. Kohta kyllä ajattelin lähteä ostamaan silakkafileitä, sillä tarkoituksena olisi väsätä tänään vähän silakkapihvejä, ruokaa, jota pitää saada kerran kesässä. Käytän pihvien valmistukseen tietenkin pakastefileitä enkä tuoreita, joten sinänsä vuodenajalla ei olisi niin merkitystä, mutta jotenkin silakkapihvit yhdistyvät mielessäni kuitenkin kesään.
Tamperelaiset ovat muuten tässä silakkipihviasiassakin muita suomalaisia paremmassa asemassa, sillä ainakin omasta mielestäni maailman parhaat silakkapihvit löytyvät Veijon Kokkitykistä Tammelan torilta Tampereelta (Kyllikinkatu 9). Suussasulavien kalaruokien lisäksi Kokkitykissä on loistava palvelu ja Veijo kysyy joka kerran, että mistäs päin vieraat ovat, joten sitä tuntee itsensä ihan erityiseksi. Käykää, jos liikutte siellä päin!
Kylläpäs nyt harhauduin erinomaisesti asiasta, sillä silakkapihvien sijaan tämän postauksen tarkoituksena oli raportoida lyhykäisesti Kuopion kirpputoreista. Tässä siis tulee:
Kuopiossa asuessani olen tullut vähän siihen tulokseen, että keskikokoinen kaupunki ei oikeastaan kirpparikävijän näkökulmasta tarvitse kuin yhden ison ja toimivan kirpparin (myyjän näkökulmasta tilanne voi sitten olla vähän toinen). Jos sieltä nimittäin löytää joka kerran käydessään jotain, olisi useampi kirpputori sekä uhka kukkarolle että jo ennestään liitoksistaan uhkaavasti natisevalle vaatekaapille. Kyllä Kuopiossa toki on useampi kuin yksi kirpputori, mutta melkein tälläkin pärjäisi.
Kirppari, johon tässä siis viittaan, on aivan Kuopion keskustassa, Kaupungintalon takana sijaitseva CityPörssi (Maljalahdenkatu 31).
CityPörssi toimii kahdessa kerroksessa ja sen kaikki myyntipöydät ovat lähes aina täynnä. Myyjät määrittävät tuotteidensa hinnat itse, joten kuten yleensäkin, hintavaihtelua on melkoisesti. Myös tuotteiden kunto vaihtelee. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen havainnon, että täällä on mielestäni myynnissä keskimääräistä parempilaatuista tavaraa.
Kun lähden Kuopiossa kirppiskierrokselle, menen aina ensin tänne ja yleensä sitten muualla ei tarvitse käydäkään. Viimeksi mukaan tarttui tällainen:
Hame, suomalaista vintagea, 5 euroa. Voisin heittää sellaisen villin veikkauksen, että Kuopiosta hankkimistani vaatteista n. 1/4 on ostettu CityPörssistä. Olen myynyt myös omia tavaroitani täällä ja kauppa kävi hyvin, eli jäin mukavasti voiton puolelle pöytämaksun jälkeenkin. Sen huomion kyllä tein tuolloin, että ihmiset voisivat kunnioittaa kirppiksellä myynnissä olevia tavaroita hieman enemmän. Se, että tavara on käytettyä ja että sitä myydään halvalla, ei tarkoita sitä, että sitä saa kohdella miten vain. On esimerkiksi ihan kohteliasta viedä sovittamansa vaatteet takaisin siihen myyntipöytään, josta ne on ottanutkin, eikä jättää niitä lojumaan sovituskopin lattialle.
Toinen kirppari, josta olen onnistunut löytämään muun muassa kenkiä sekä suomalaisia vintage-mekkoja, on Puijonkadulla (39) sijaitseva Rihma. Rihman hintataso on mielestäni korkeahko, mutta sieltä voi toisinaan tehdä tosiaan kelpo löytöjä.
Lisäksi Kuopiosta löytyy Kuopion Vapaaseurakunnan ylläpitämä Kirpputori Ropo (Käsityökatu 28). Olen käynyt täällä vain kerran, enkä silloin onnistunut bongaamaan mitään mielenkiintoista, mutta pitänee joskus käydä kokeilemassa uudemman kerran.
Punaisen Ristin Kontti sijaitsi aiemmin myös ihan Kuopion keskustassa, mutta muutti jokunen vuosi sitten Leväselle (Leväsentie 21). Olen käynyt uudessa myymälässä vain kerran ja olin tuolloin vähän H-moilasena tuotteiden hinnoittelun kanssa, joka tuntui himppasen yläkanttiin hilatulta, mutta toiset kyllä vannovat Kontin ja sen aarreaittojen nimeen. Itseni ei autottomana ihmisenä vain tule kovin usein Leväsen suunnalle lähdettyä.
Edellä mainittujen lisäksi Kuopion kirpputorivalikoimaan kuuluu Charlotte's Second Hand, joka sijaitsee osoitteessa Puijonkatu 12. Liike muutti tähän Maljalahdenkadulta jokunen aika sitten, enkä ole ehtinyt vielä vierailla uudessa myymälässä lainkaan. Pitänee siis ottaa tämä agendalle seuraavalla kirppistelykierroksella.
Tämän kesän seuraava ja viimeinen suurkirppis järjestetään muuten tulevana sunnuntaina eli 12.8. klo 7–16 Kuopion Satamatorilla. Tuu siis sinne tai oo suorakulmio!
Peace man,
Helmi
Translation:
When I visit flee markets in Kuopio, I always pay a visit to CityPörssi which is located in Maljalahdenkatu 31. Usually, I don't need to go anywhere else. Other flee markets in Kuopio include Rihma (Puijonkatu 39) where you can sometimes find adorable Finnish vintage dresses, Ropo (Käsityökatu 28), Charlotte's Second Hand (Puijonkatu 12) and Kontti (Leväsentie 21).
Tamperelaiset ovat muuten tässä silakkipihviasiassakin muita suomalaisia paremmassa asemassa, sillä ainakin omasta mielestäni maailman parhaat silakkapihvit löytyvät Veijon Kokkitykistä Tammelan torilta Tampereelta (Kyllikinkatu 9). Suussasulavien kalaruokien lisäksi Kokkitykissä on loistava palvelu ja Veijo kysyy joka kerran, että mistäs päin vieraat ovat, joten sitä tuntee itsensä ihan erityiseksi. Käykää, jos liikutte siellä päin!
Kylläpäs nyt harhauduin erinomaisesti asiasta, sillä silakkapihvien sijaan tämän postauksen tarkoituksena oli raportoida lyhykäisesti Kuopion kirpputoreista. Tässä siis tulee:
Kuopiossa asuessani olen tullut vähän siihen tulokseen, että keskikokoinen kaupunki ei oikeastaan kirpparikävijän näkökulmasta tarvitse kuin yhden ison ja toimivan kirpparin (myyjän näkökulmasta tilanne voi sitten olla vähän toinen). Jos sieltä nimittäin löytää joka kerran käydessään jotain, olisi useampi kirpputori sekä uhka kukkarolle että jo ennestään liitoksistaan uhkaavasti natisevalle vaatekaapille. Kyllä Kuopiossa toki on useampi kuin yksi kirpputori, mutta melkein tälläkin pärjäisi.
Kirppari, johon tässä siis viittaan, on aivan Kuopion keskustassa, Kaupungintalon takana sijaitseva CityPörssi (Maljalahdenkatu 31).
 |
| CityPörssi |
Kun lähden Kuopiossa kirppiskierrokselle, menen aina ensin tänne ja yleensä sitten muualla ei tarvitse käydäkään. Viimeksi mukaan tarttui tällainen:
 |
| Jälleen valkoisia palloja |
Toinen kirppari, josta olen onnistunut löytämään muun muassa kenkiä sekä suomalaisia vintage-mekkoja, on Puijonkadulla (39) sijaitseva Rihma. Rihman hintataso on mielestäni korkeahko, mutta sieltä voi toisinaan tehdä tosiaan kelpo löytöjä.
 |
| Etuprofiilia |
 |
| Ja morsmaikku ja sulhasmies näyteikkunassa |
 |
| Ropo |
Edellä mainittujen lisäksi Kuopion kirpputorivalikoimaan kuuluu Charlotte's Second Hand, joka sijaitsee osoitteessa Puijonkatu 12. Liike muutti tähän Maljalahdenkadulta jokunen aika sitten, enkä ole ehtinyt vielä vierailla uudessa myymälässä lainkaan. Pitänee siis ottaa tämä agendalle seuraavalla kirppistelykierroksella.
Tämän kesän seuraava ja viimeinen suurkirppis järjestetään muuten tulevana sunnuntaina eli 12.8. klo 7–16 Kuopion Satamatorilla. Tuu siis sinne tai oo suorakulmio!
Peace man,
Helmi
Translation:
When I visit flee markets in Kuopio, I always pay a visit to CityPörssi which is located in Maljalahdenkatu 31. Usually, I don't need to go anywhere else. Other flee markets in Kuopio include Rihma (Puijonkatu 39) where you can sometimes find adorable Finnish vintage dresses, Ropo (Käsityökatu 28), Charlotte's Second Hand (Puijonkatu 12) and Kontti (Leväsentie 21).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)