 |
| Epämääräiseltä näyttävää ravintoa |
Ja miltä ne sitten maistuivat? No ihan paskalta.
Voi toki olla, enkä tavallaan yhtään epäile tämän mahdollisuuden olemassaoloa, että vika oli kokissa, mutta eivät todellakaan valloittaneet sydäntäni nämä riisipaperikääryleet. Täytteenä noissa oli kasviksia (kurkku, porkkana), yrttejä (thaibasilika, korianteri), salaattia (romaine), riisivermisseliä (riisinuudeleita) sekä chilissä ja limessä marinoituja katkarapuja. Ja tuossa yhdessä todella epämääräisen näköisessä rullassa jauhelihaa (kyseinen nyytti osoittautui itse asiassa parhaaksi noista).
Rullia dipattiin kastikkeeseen, jonka pohjana oli soija ja johon oli myös sekoitettu vähän chiliä, limeä, hunajaa ja jotain muita mausteita.
Raaka-aineet olivat siis kaikin puolin hyvät ja toimivat, enkä osannut hetkeäkään epäillä, että joku voisi mennä pieleen. Mutta kun meni, koska jo ensimmäisellä puraisulla meinasin yökätä ja parin rullan vatsaan väkisin ahtamisen jälkeen oli sellainen olo, että se on vuorattu limalla. Tai liimalla. Ehkä siis syytän kumminkin sitä riisipaperia.
Tai sitten olen salaa raskaana.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen ns. blogiruoka, joka on tuottanut minulle karvaan pettymyksen. Suuresti hehkutettu avokadopasta sai minut hymyilemään vain laimeasti ja lehtikaalisipsit olivat vähintäänkin omituinen tuttavuus. Tosin täytyy myöntää, että niitä meni puoli pelillistä siinä ensijärkytyksessä, kun yritin päättää, että ovatko ne pahoja, tosi pahoja vai jotain siltä väliltä.
Ajattelin antaa vielä blogipannareille (tai kahden raaka-aineen pannari/banaanipannarit, you name it), eli pelkästään kananmunista ja banaaneista valmistettaville pannukakuille, mahdollisuuden, ennen kuin tulen siihen yksiselitteiseen tulokseen, että paljon puhuttu ei välttämättä ole kovin paljon
Peace man,
Helmi
Translation:
Thai-styled spring rolls: lots of talk about nothing much. Look good, but didn't taste such.
