Salainen puutarha

Kaiken tämän sateen keskellä Itä-Suomessa on välillä vilahtanut aurinkokin, nopeasti, mutta kuitenkin.

 Ja on sateessakin hyvät puolensa, se saa luonnon loistamaan.

Minulla ei ole mitään hajua siitä, mitä nuo ylläolevat kukat ovat, mutta kauniita ne ovat joka tapauksessa. Ja omassa pihassa. Tai ainakin melkein.

Tämän päivän sääennustuksen mukaan juhannuksena saattaisi paistaa aurinko ja olla lämmintä. Pidetään sormet ja varpaat ristissä sen puolesta.

Peace man,

Helmi

Kesän hetelmiä

Auringon, helteen, loman, juhlien ja piknikkien jälkeen kesässä ovat parasta maut. Kesään kuuluvat olennaisesti ainakin jäätelö, mansikat, kevätsipuli, kesäkurpitsa, makkara, kala ja grillattu halloum-juusto. Se on jännä, että muina vuodenaikoina kyseiset ruoka-aineet eivät maistu ollenkaan niin hyviltä kuin kesällä.

Itselleni kesän tuovat myös kirsikat.

Kirsikka-köllykkäisiä

Äiti opetti syömään ja sillä tiellä ollaan edelleen. Hyvältä maistuivat tänäkin vuonna nämä ensimmäiset.

Peace man,

Helmi


Translation:

Warmth, sun and cherries, that is what my summer is made of.

Kiitos niille, ketkä osaavat

Meillä täällä kalakukkokaupungissa on uusi kirppari, Kirpparilla.fi. Tai ei se oikeastaan kovin uusi ole, sillä se taisi aueta jo joskus vuodenvaihteen tienoilla. Minulle, laiskalle ihmiselle, se kuitenkin on uusi, sillä kävin siellä tänä viikonloppuna ensimmäisen kerran.

Syy siihen, miksi sivistyksessäni on tähän mennessä ollut aukko kyseisen kirpputorin suhteen on se, että Kirpparilla.fi sijaitsee Leväsellä (Leväsentie 2 B), ja minulle on yksinkertaisesti ollut liian vaikeaa raahata itseni keskustasta niinkin kauas. Nyt otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja ihan PYÖRÄILIN Leväselle. Aika kreisiä. Ja kyllähän se kannatti, vaikka hiki tulikin, sillä löysin yhden aivan ihastuttavan asian.

Punainen paholainen

Okei, kuvassa se ei ehkä näytä mitenkään ihmeelliseltä, mutta itse olen aivan in love. Mekko on vähän 50-luvun henkinen, istuu loistavasti ja helma on hauskan pituinen, eli ulottuu hieman polven alle. Mekko on myös ilmeisesti itse tehty, koska lappuja siitä ei löydy. Pakko arvostaa ihmisiä, jotka osaavat ommella tällaisia ihanuuksia ja sitten vielä myyvät niitä edullisesti (2,5 euroa) kirpputorilla meidän ompelutaidottomien iloksi. Tässä tulee varmasti istuttua piknikillä useampaankin kertaan tänä kesänä.

Kirpparilla.fi on itsepalvelukirpputori ja tavaraa siellä oli aika paljon, sillä kirpparin tilat ovat todella isot. Hinnoissa on samanlaista vaihtelua kuin muillakin itsepalvelukirpputoreilla, eli siellä on mahdollisuus tehdä edullisia löytöjä, mutta halutessaan myös maksaa 10 euroa Marimekon 20 vuotta vanhasta raitapaidasta, joka on kulahtanut, reikäinen ja likainen. Ja kuten edellä mainitusta voi päätellä, myös tavaran kunto vaihtelee laidasta laitaan.

Kirpputori on mielestäni erittäin kiva lisä Kuopion kirpparitarjontaan ja uskoisin, että tulen itsekin vierailemaan siellä tästä eteenpäin tasaisen epäsäännöllisesti. Kirpparilla.fi on myös omat verkkosivut, joiden kautta voi tehdä esim. pöytävarauksia.
  
Leväsen reissulta tarttuivat mukaan myös nämä.

"We are in Paris, love!", shouted the flowers

Siis nuo kukat. Eikö näytä melkein ovelasti siltä, kuin oltaisiin Pariisissa?

Tässä yhteydessä voisi muuten mainita, että Kuopion torin suurkirppikset järjestetään tänä kesänä sunnuntaina vielä 30.6. ja 11.8. Eka meni jo.

Peace man,

Helmi


Translation:

Kuopio has a fairly new second hand market (i.e. flee market) located in Levänen (Leväsentie 2 B) which I visited for the first time this weekend. Must say that I respect people who know the art of sewing and sell their masterpieces with a low price to us who cannot sew at all. 

The flowers were picked on way home, not bought.

Erilaisia nähtävyyksiä osa 3: Suomen viimeinen puhelinkoppi?

Hitto, olen vuodessa edennyt peräti kolmanteen osaan tässä postaussarjassa. Aikamoinen vauhti ollut siis päällä. Mutta ei anneta sen haitata, vaan otetaan käsittelyyn sarjan kolmas kohde.

Muistatteko, kun joskus vanhoina hyvinä aikoina oli puhelinkoppeja? Siis lasisia koppeja, joissa oli yleisöpuhelin, josta pystyi soittamaan joko rahalla ladattavalla kortilla tai kolikoilla. Ei se haittaa, en minkään. Mutta kyllä niitä oli. Elokuvissa on tästä todisteita. Ja Kuopiossa.

Pakopaikka tai rauhan tyyssija, päätä ite

Voi olla, että tämä kyseinen yksilö on jopa Suomen viimeinen elossa oleva puhelinkoppi. Puhelinta siinä ei tosin ole, mutta koppiin voi aina mennä fiilistelemään. Tai pakoon, jos ympäröivä maailma ja ihmiset alkavat ahdistaa. Tai jos sattuu kaipaamaan rauhaa ja yksityisyyttä kännykkäpuhelun aikana.

Yksinäinen soturi sijaitsee Kuopion automuseon pihassa osoitteessa Puistokatu 22. Jos koppia menee ihailemaan, voi samalla käydä katsastamassa kauniita vanhoja ajoneuvoja museossa tai kahvilla samassa rakennuksessa sijaitsevassa Cafe Mobiilissa. Sieltä saa muuten lounastakin.

Peace man,

Helmi


Translation:

Phone boot, a historical relic found at Puistokatu 22. Maybe even the last one in Suomi. We love our cell phones so much.

Kesä on rakkaimpani, oi mun kulta, oi mun hani

Otsikko on jonkin 90-luvun bändin (olisko ollut peräti Karkkiautomaatti) kesäisestä kipaleesta ja kuvaa erinomaisesti omia tuntemuksiani kesää kohtaan: Kesä on vaan niin paras!

Voisia kukkia

Parasta kesässä lämmön ja valon lisäksi on se, että kesällä ei koskaan tarvitse suunnitella mitään tekemistä. Voi vain napata viltin kainaloonsa ja painua ulos makaamaan. 

Lehtiä puissa

Ja myös se on ihan über-kivaa, että voi lähteä ulos alle yhden käden sormilla laskettavassa määrässä vaatteita. 

Rentukoita järvessä

Jos minulta kysyttäisiin, olisi aina kesä.

Peace man,

Helmi

Translation:

Summer: Got to love it. If I were to decide, it would always be warm and sunny.

Vanhan ystävän paluu

Olin muutama viikko sitten juhlissa, joissa tapasin erään vanhan ystäväni. Katselin häntä jo kaukaa ja mietin, oliko se todella ystäväni, vai vain joku toinen samalta näyttävä tapaus. Lähestyin häntä kuitenkin rohkeasti ja riemuni oli valtaisia, kun tajusin, että kyseessä todellakin oli se, jota olin ajatellutkin.

Tutustuimme ystäväni kanssa ensimmäisen kerran 90-luvulla ja vietimme yhdessä hienoja hetkiä. Sitten hän katosi elämästäni yllättäen ja ilman varoitusta. Sydämeni oli murtunut.

Onneksi löysimme toisemme nyt uudestaan.

Saanko siis esitellä:

My friend: Kickers

Ehkä paras sipsimäinen snacks evö. Kickersithän olivat tosiaan kuuma sana ehkä joskus 90-luvun lopulla, mutta sitten ne katosivat kaupoista. Nyt nämä ihanaiset lastuset on ilmeisesti otettu uusiotuotantoon.

Muistelen, että aiemmin Kickersejä oli myös ns. perusmakua, jota myytiin punaisessa pussissa.

Tämä kyseinen yksilö löytyi Anttilan ruokakaupasta.

Lastuset, oi lastuset

Voi kuinka monta yksinäistä viikonloppuiltaa olenkaan näiden kavereiden kanssa viettänyt.

Peace man,

Helmi

Terveisiä Tampereelta

Näin viikon myöhässä

Olkaa hyvät

Aurinkoa viikonloppuun, vaikka ilma ei sen suhteen kovin lupaavalta näytäkään...

Helmi

Ystäväni flunssa

Rakas flunssa,

tiedän kyllä, että olen mielestäsi ihan sairaan kuuma tapaus, etkä haluaisi olla päivääkään erossa. Olen kuitenkin miettinyt, että voitaisiinko pitää pieni tauko, kun alkaa jo vähän ahdistamaan, että roikut niin sitkeästi kiinni koko ajan. Lisäksi sinulla on se idiootti kaveri, räkä, joka tunkee itsensä ihan joka paikkaan, eikä anna minun edes hengittää rauhassa. Ja yskästä en viitisi edes alkaa puhua.

Voitaisiinko siis ihan ystävinä sopia, että tavataan seuraavan kerran vasta vuoden päästä? Tai vaikka kahden?

Vicks VapoRub taistelee flunssan idioottikavereita vastaan ystvänsä paperin kanssa

Peace man,

Helmi

Pakkomielteitä eli voiko puuroon laittaa tabascoa

Wuhuu, meikä on tulessa! Jo toinen postaus tällä viikolla.

Minulla on paha tapa jäädä jumiin tiettyihin ruoka-aineisiin ja tuotteisiin. Jumitus lähti varmaan aikoinaan liikkeelle sitruunapippurista ja paahdetuista tomaattileivistä, joita siskoni teki ja joiden päälle sitruunapippuria ripotteli. Yhdistelmä maistui aivan sairaan hyvältä ja siitä se sitten lähti. Yhdessä vaiheessa tunginkin sitruunapippuria ihan kaikkeen, ja ihmiset, jotka joutuivat syömään kanssani samaa ruokaa, saivat harmaita hiuksia, kun kaikki maistui pelkälle sitruunapippurille.

Muita addiktoivia ruoka-aineita tai tuotteita kohdallani ovat olleet sitruunateejauhe, punaviinimarjat, chili, valkosipuli, fetajuusto, aurajuusto, mozzarella, creme fraiche, näkkileipä, hapankorppu, chorizo ja meetrvursti. Jossain vaiheessa olin niin addiktoitunut vihreään tabascoon, että mietin vakavissani, voisiko sitä sekoittaa kaurapuuroon.

Viime aikoina olen alkanut huolestuttavan usein puristaa limen mehua vähän kaikkeen mitä syön. Ja odotan myös jännityksellä, kuinka minulle käy wasabin kanssa. Sekin on alkanut poltella mielessäni sen verran usein, että vainoan alkavan addiktion.

Olen kovasti pohtinut, mistä nämä addiktiot syntyvät, mutta en ole keksinyt vielä yhtäkään järjellistä selitystä. Tietäisiköhän Wikipedia? 

Peace man,

Helmi

Vanhuus ei tule yksin – se tulee termospullon kanssa

Olen viime aikoina huomannut, kuinka raivostuttavan paikkansapitäviä esi-isien ja -äitien sanonnat ovat. Luulen tämän huomion liittyvän jotenkin aikuisuuteen ja siihen, että olen tajunnut, että milleniumista on oikeasti yli 10 vuotta. Siis kuinka vanha voi ihminen olla (ai mikä ikäkriisi?)!

Raivostuttavan tosia sanontoja ovat esimerkiksi "Jokaista juhlaa seuraa arki" ja "Kaupungissa menee rahaa, vaikkei kukkaroaan aukaisekaan". Erityisen raivostuttava on kuitenkin ikään liittyvä sanonta "Vanhuus ei tule yksin", sillä tämäkin on niin totta! Itsellenihän vanhuus on tullut termospullo-ilmiön kanssa.

Olen aina pitänyt tosi mummomaisena sitä, jos ihmisillä on ollut esim. bussi- tai junamatkoilla tai vaikka luennoilla termospullo mukana. Olen tuijottanut heitä silmiäni pyöritellen, tuhahdellut nenääni, ja vannonut kovaan ääneen, että MINÄHÄN en ikinä ala raahata termaria mukanani mihinkään julkisille paikoille (jos ei sitten kyse ole makkaranpaistosta talvipakkasella, mikä ehdottomasti edellyttää minttukaakaota). Mutta kappas, että olen joutunut kuluvan vuoden aikana pyörtämään päätökseni tämänkin periaatteen suhteen.

Aloin itseni iloksi opiskella viime syksynä avoimessa yliopistossa, ja minulla on ollut opintoihini liittyviä lähiopetuspäiviä noin yksi viikonloppu kuukaudessa. Ensimmäisenä lähiopetusviikonloppuna katsoin tuhahdellen paikalle tuotuja termareita. Seuraavana viikonloppuna jo hieman kaivaten. Kolmannen lähiopetusviikonlopun lähestyessä aloin vilkuilla omaani, äidin aikoinaan lahjoittamaa termaria, hieman sillä silmällä. Ja sitten, ihan yks kaks se tapahtui ja minusta tuli mummo! Nykyisin tärkeimpiin lähiopetukseen valmistautumiseen liittyviin rutiineihini kuuluu kahvinkeittimen lataaminen täyteen edellisenä iltana ja termarin nostaminen sen viereen, etten vahingossakaan unohda ottaa sitä mukaan.

Termari on terästä, kuten sen omistava mummokin

Nyt olen jo harkinnut termarin ottamista mukaan työmatkoille. Tosin kävelen töihin, että kahvin juonti termarista kävellessä saattaisi olla hieman epäkäytännöllistä, mutta jotenkin mahdollisuus pitää kahvia mukana missä ja milloin vain, kuulostaa vain järjettömän hyvältä. Eivätkös mummot juo myös tosi paljon kahvia, että tämä vain vahvistaa teoriaani mummoutumisesta. Kauniita ja Rohkeita en ole alkanut vielä seurata, mutta toisaalta, kun se Ritskekin nyt lähti Kaunareista pois, niin en tiedä, kannattaakokaan.

Ja seuraavassa postauksessa voisin sitten varmaan esitellä kahvinkeittimeni, koska olen nyt lähtenyt tälle kodinkone-linjalle.

Loppuun vielä top7-suosikkini erilaisista sanonnoista:

1. Kun on sama pää kesät talvet, niin sattuuhan niitä vahinkoja.
2. Myöhäistä on katua, kun torakka persettä kaivaa.
3. Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku. 
4. Pieru on paskan postimies.
5. Tulis joulu, että sais yölläkin syödä.
6. Ei kalu kylässä parane.
7. Ei ole synti olla savolainen, mutta se on iso häpeä.

Peace man,

Helmi
 

Hienoja tv-hetkiä

Kivaa pääsiäistä! Omalla kohdallani tämä juhlapyhä on sujunut oikein mainiosti. Tulin moikkaamaan entistä kämppistäni Ääslinnaan ja olemme tähän mennessä ehtineet muun muassa eksyä jonkin jännittävän hevi-bändin keikalle Häppäriin ja tanssiryhmä Tigersin keikalle Setikselle. Lisäksi olemme käyneet pääsiäislounaalla syömässä karitsaa ja mämmiä, kuunnelleet laadukasta 90-luvun jytämusiikkia Spotifysta ja ihastelleet keväältä ja koirankakalta tuoksuvaa Savonlinnaa ulkoilmassa.

Tällä hetkellä rakas ex-avopuolisoni yrittää pilata minulta tv:n näyttämällä sieltä Nolot vartalot -ohjelmaa, jossa esiintyy tällä kertaa muun muassa sisäänpäin kasvaneesta nännistä kärsivä nainen, kivesongelmainen herra, man boobsinen mies sekä parrakas nainen. Juuri nyt ohjelmassa näytetään, kuinka kokonainen rugby-joukkue tutkii kiveksiään. Laatusarja siis. Joka on eilisillan jälkimainingeista kärsivälle ihmiselle tällä hetkellä ehkä bit too much.

No, onneksi kävimme vuokraamassa äsken Polttarittaret-leffan. Laatudraamaa tiedossa siis myös loppuillasta. 

Peace man,

Helmi

Kun silmäni mä auki saan

Aamut, jolloin saa herätä rauhassa, syödä aamiaista pitkän kaavan mukaan ja lukea hömppälehtiä hartaasti, ovat parhaita. Minulla on tällä hetkellä näitä aamuja viikossa yksi lisää, ja voi pojat, kuinka olen niistä iloinnut!

Ja oli muuten hyvä juttu, etten haksahtanut siihen blenderiin, sillä vanha kunnon uskollinen Bamix on toiminut paremmin kuin hyvin smoothien tekovälineenä. Alla yksi mallia kiivi-mandariini-turkkilainen jugurtti-mustikkakeitto-lime ja kauralese.

Aamiainen, joka sisältää hedelmäisen asian

Kitusiini viime aikoina ahtamista vitamiinipommeista huolimatta onnistuin nappaamaan itselleni jostain ihanaakin ihanamman kevätflunssan. Tämän päivän taidan siis viettää pitkälti leffojen parissa. Onnistuin nimittäin vihdoinkin muutaman kuukauden ahkeran kyttäyksen jälkeen yhyttämään kirjaston Tänään palautetut -hyllystä Leonardo Di Caprion tähdittämän Inceptionin. Lisäksi nappasin hyllystä mukaani the Wrestlerin, Gone Baby Gonen sekä Paranoian.

Että eiköhän se näillä. Oikeastaan elämä tuntuu juuri nyt aika kivalta.

Peace man,

Helmi
 

Ihana Taina

Ettepäs arvaakaan, minne pääsen lauantaina! Tajusin eräänä kauniina päivänä, että tulevana lauantaina eli 23.3. kuopiolaisia hemmotellaan hyvällä musiikilla, hurtilla huumorilla ja komeilla miehillä.

Luvassa on nimittäin:

Ihku paperi!

SEMMARIT Musiikkikeskuksella klo 19! Olen ihan innosta pinkeänä! Ja toivon vähän salaa, että herrat olisivat sitten illalla irrottelemassa Introssa...

Lauantaita odotellessa ehdin kuunnella vielä ainakin sata kertaa Semmareiden suosikkibiisini, joka on tietenkin tuo otsikonkin niin vihjailevasti mainitsema Taina. Video sopii muuten loistavasti aiheeseen, joka on ollut esillä Tahdon 2013 -kampanjan myötä.

Lippuja Semmareiden keikalle saattaisi vielä saada, sillä omanikin hain vasta eilen.

Peace man,

Helmi

Tuhannen ja yhden yön aarteita

Sain jokin aika sitten siskoltani lahjuksen, joka sai sydämen sykkimään normaalia kiivaampaan tahtiin.

Punainen kaunotar

Tuhat ja yksi yötä, jonka takakansi väittää kirjan olevan vuodelta 1927. Vaan ei vuosiluvulla niin väliä, mutta nuo kuvat. En kestä, kuinka kauniita ne ovat!

Kun selailen opusta, sisäinen Klonkkuni huokailee kovaan ääneen: "My precious!"

Vaan eipä hyvä tuuri loppunut siihen, sillä sain seuraavana päivänä mummiltani toisen kirja-aarteen.

Kalevala vuodelta 1947. Pakko myöntää, että en ole koskaan varsinaisesti lukenut Kalevalaa. Voi olla, että sitä oli pakko opiskella jonkin verran kouluaikoina, mutta aika huonosti se on lapasessa.  Ajattelinkin nyt korjata virheeni ja tutusta paremmin Väinämöiseen, Lemminkäiseen, Ilmariseen ja muihin Kalevalan tyyppeihin.

Siellä jossain se Väikkä seikkailee ja soittaa hauenluista kantelettaan

Lisäksi mummin kirjahyllystä löytyi Eino Leinon kootut. Tumma on aina ollut lempi-Leinoni ja kun nyt luin sitä monen vuoden tauon jälkeen, tajusin, että sehän kertoo minusta: Eniten pelkään elämää.

Onneksi minulla, kuten maammon marjallakin, on toivoa. Ja kohta on kevät.

Peace man,

Helmi

Blendata vai eikö blendata, siinäpä pulma

Olen pohdiskellut viime aikoina blenderin hankkimista. Minulla on visio, että tekisin sillä itselleni viikonloppuaamuisin ihania smoothie-sörsseleitä, joihin tulisi esimerkiksi kiiviä ja sitruunaa ja mustikoita ja turkkilaista jugurttia ja kaikkea muuta ihanaa. Painonhallintaa parhaimmillaan.

Ja Sara la Fountainkin kertoi jossakin naistenlehdessä vinkin, että pakastettuja hedelmäkuutioita on tosi näpsäkkää tunkea blenderiin. Tulisi siis ne viimeiset ananaksen jämätkin aina käytettyä järkevästi, kun niiden pakastamiselle olisi joku syy.

Mainitsin haavestani viikonloppuna siskontytölleni. Hän kertoi hankkineensa itselleen blenderin vuosi sitten samanlaisella agendalla ja käyttäneensä sitä tähän mennessä kerran. On jokseenkin todennäköistä, että itselleni kävisi samoin.

Ja onhan minulla tietenkin Bamix. Tiedättekö sellaisen 90-luvun loppupuolella kulta-aikaansa eläneen sauvasekoittimen, jossa on mukana jos jonkinmoista härpäkettä? Virallista tv-shop -kamaa. Että ehkä yritän tehdä sillä niitä smoothieita nyt ensi alkuun ja mietin blenderiä sitten uudestaan (tosin kävin jo ihan vähän katselemassa, että Clas Ohlsonilta sellainen irtoaisi n. 36 ja Kodin Ykkösestä n. 39 eurolla).

Legendaarinen Bamix ja bonuksena vielä toinen hieno härpäke eli maidonvaahdotin

Nyt vaín pitäisi käydä vielä ryöstämässä mummin pakkanen, jotta saisi pakastemarjoja kaikkia niitä herkullisia smoothieita varten. Huoh. On tää välillä vaan vaikeaa.

Peace man,

Helmi
 

Kun aina ei onnistu

Minulla oli viikonloppuna vieras ja vakaana aikeenani oli tehdä jonkinlainen "Päivä Kuopiossa" -tyyppinen postaus runsaine kuvineen. Agendallamme oli nimittäin niinkin jännittäviä asioita, kuin bussiajelua Matkukseen ja takaisin, herkuttelua Introssa ja Komediafestivaalin pre-weekend keikkaa Pannuhuoneella ja Henkassa.

Joskus asiat jäävät kuitenkin ihan ajatuksen tasolle. Ei tullut kuvan kuvaa. Mistään.

Sunnuntaina, kun raahauduimme keskustan Mäkkäriin hampurilaisille, seuralaiseni tiedusteli avuliaasti, olisinko halunnut, että hän ottaa puolestani kuvan ruoastani. Jäi sekin ottamatta.

Hauskaa oli silti!

Peace man,

Helmi 

Ravintolapäivää pukkaa jälleen

Vuoden 2013 ensimmäistä Ravintolapäivää vietetään sunnuntaina 17.2. Päiväksi pystyyn pistettyjä herkuttelupaikkoja löytyy tulevana sunnuntaina jälleen myös Kuopiosta, ja kattaus on melkoisen kiinnostava, sillä valikoimasta löytyy hyvin erityyppisiä herkkuja tarjoavia paikkoja. Ennakotietojen mukaan kuopiolaisilla on mahdollisuus herkutella ainakin italialaisilla, venäläisillä ja aasialaisilla mauilla.

Keskusta-asujaa ilahduttaa lisäksi se, että ihan Kuopion ytimestä löytyy viisi Ravintolapäivän kohdetta. Lisäksi Särkilahden seuduilta näyttäisi löytyvän yksi ja Lehtoniemestä (?) kaksi pop-up-ravintolaa.

Kenties Ravintolapäivän karttaan ilmestyy Kuopion kohdalle sunnuntaihin mennessä vielä lisääkin vaihtoehtoja.

Alla vielä paikat, jotka näkyvät kartalla tällä hetkellä:

Café Pihkova
Klo 11–15
Venäläisiä herkkuja Kuopion keskustassa
Puijonkatu 19
(50 asiakkaalle)

Sunnuntaibrunssi
Klo 10–16
Runsas brunssi ja mukavaa musiikkia
Maaherrankatu 21
(200 asiakkaalle)

Aitoja makuja Aasiasta
Klo 10–18
Kotiruokia Vietnamista, Intiasta ja Kiinasta
Tulliportinkatu 22
(50 asiakkaalle)

Kahvila Nauttimo Kuopiossa
Klo 13–18
Kotileivonnaisia tunnelmallisessa miljöössä
Kasarmikatu 2
(50 asiakkaalle)

Trattoria Sorrento
Klo 11–20
Aito italialainen ravintola
Kirkkokatu 33
(200 asiakkaalle)

Muffala
Klo 12–16
Muffalasta suolaiset ja makeat herkkumuffinit
Hauenkoukku 3
(100 asiakkaalle)

Millan kahvila
Klo 10–14
Kahvia, mehua ja leivonnaisia
Rakovalkeankatu 11
(50 asiakkaalle)

Emman ja Eemelin kahvila
Klo 12–16
Makeiden leivonnaisten kotikahvila
Satulapolku 5
(50 asiakkasalle)

Edellinen Ravintolapäivä meni meikäläiseltä ohi, kun olin reissussa, mutta jospa sitä nyt jälleen kunnostautuisi syömisen suhteen. Viitseliäisyydestä osallistuminen ei ainakaan voi jäädä kiinni, kun yksi paikoista on melkein naapurissa.

Peace man,

Helmi


Translation:

Restaurant Day is here again and will be celebrated on February 17th. The Kuopio area already has 8 pop up restaurants and hopefully more will appear on Restaurant Day's map.
   

Sillä toivoasi et saa menettää

Olen viime aikoina alkanut taas toivoa. Ja luottaa siihen, että asiat saattaisivat pikkuhiljaa loksahdella oikeille paikoilleen tässä elämäni universumissa. Pelkäävä ihminenkin uskaltaa näköjään tehdä suuria päätöksiä, kunhan kypsyttelee niitä tarpeeksi kauan.

Olen lämmöllä tarkkaillut helmililjaani, jonka ostin noin vuosi sitten näihin samoihin aikoihin ja jonka onnistuin kiduttamaan kuoliaaksi suunnilleen viikossa (liikaa vai liian vähän vettä, siinäpä kysymys).

Vaikka en tiedä helmililjoista ja niiden elämästä mitään (tiedän: KVG), päätin kuitenkin säilyttää tämän kyseisen yksilön ja sen ruukkuun jäljelle jääneet sipulit. Jotenkin minulla oli tunne, että siitä saattaisi vielä tulla jotain.

Ja kas kummaa, muutama kuukausi sitten lilja alkoi elää ihan omaa elämäänsä ja puskea vihreää. Ja katsokaas kuin komea hän on nyt!

It's alive!

Kukka on minulle konkreettinen muistutus siitä, että toivoa saa ja pitää. Ja että yleensä elämä kuitenkin jossain vaiheessa voittaa.


Peace man,

Helmi

Geokätkyilyä

Kanssa-asuja tuli tässä iltana eräänä ulkoa sisään ja kertoi käyneensä hieman "harrastamassa". Mukaan oli tarttunut tällainen:

Salaperäinen laatikko

Jonka sisältä paljastui kaikkea vielä salaperäisempää

Joku oli käynyt vähän geokätköilemässä. Vaikea varmaan arvata, mitä lisäsimme settiin.

Aikas hassua.

Peace man,

Helmi

Kevään Kuvia

Hyvien Kuvien kevätkausi 2013 strattaa huomenna eli 31.1. Ensimmäinen näytös on tuttuun tapaan klo 17.30 ja toinen klo 20.00. Kausilippu kustantaa sen 20 euroa.

Keväällä 2013 on luvassa muun muassa Puhdistus (31.1.), Argo (7.2.) ja Barbara (28.2.) eli mielenkiintoista settiä jälleen tarjolla.

Lisää tietoa Hyvistä Kuvista ja sen ohjelmistosta löytyy elokuvakerhon sivuilta ja aiempi aihetta käsittelevä teksti täältä.

Peace man,

Helmi


Translation:

The movie club Hyvä Kuvat starts its spring semester on Thursday at Kino Kuvakukko (Vuorikatu 27) on 17.30 and 20.00. The season card which entitles entrance to every movie costs 20 euros.

Pientä suolaista

Kenellekään tätä blogia seuranneelle on tuskin jäänyt epäselväksi, että ruoka on lähellä sydäntäni. Ja erityisesti kaikki suolainen.

Kokeilin tuossa päivänä eräänä väsätä lehtitaikinasta ja tonnikalasta pientä suolaista, ja koska herkut onnistuivat yli odotusten, laitan hyvän eli reseptin kiertämään.

Tonnikalapestofetakierteet

Pohja:

• Paketti valmista lehtitaikinaa (esim. Sunnuntain isot lehtitaikinalevyt, riitävät kahteen satsiin)

 Täyte:

• n. 150 g pippurituorejuustoa (muukin maku varmasti passaa)
• n. 1/3 prk vihreää pestoa (esim. Pirkka)
• 1/2 sipuli
• n. 1 dl fetajuustoa murusteltuna
• n. 1 dl juustoraastetta
• 1 kananmuna voiteluun

Kauli taikina levyksi. Tämä kannattaa tehdä suoraan hieman jauhotetun leivinpaperin päällä, sillä peston öljy sotkee helposti paikat. Voitele levy tuorejuustolla ja sen jälkeen pestolla. Ripottele päälle tonnikala, sipuli, fetajuusto ja juustoraaste. Mausta maun mukaan.

Kääri levy rullalle kuin kääretorttu. Leikkaa rullasta parin sentin levyisiä paloja. Käännä palan häntä aina sen alle ja litistä palaa hieman kädellä. Voitele kananmunalla ja ripottele vielä halutessasi päälle juustoraastetta.

Paista kierteet +225 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta saa väriä. Yhdestä rullasta tulee kierteiden paksuudesta riippuen noin 10 kierrettä.

Tältä ne sitten suunnilleen näyttävät

Ja sitten eikun ääntä kohti!

Peace man,

Helmi


PS. Päätin lopettaa painostani valittamisen, kun kävin tällä viikolla uimahallissa ja kuuntelin vierestä, kun kaksi noin 10-vuotiasta hoikkaakin hoikempaa tyttöä oli huolissaan siitä, että heidän painonsa on noussut. Mistähän tämä puhe on opittu, jollei aikuisilta?

PPS. Lopetan painostani valittamisen ainakin silloin, kun lähellä on alle 18-vuotiaita. 

I heart Kuopion kaupunginorkesteri

Tänään se sitten oli, Kuopion kaupunginorkesterin Painajainen Musiikkikeskuksessa -kauhumusiikkikonsertti. Eikä se kyllä pettänyt odotuksia: Musiikki oli loistavaa, orkesteri vielä loistavampi, herra Kauhumestari yhtä sympaattinen kuin aina ennenkin ja se säikähdyspuolikin tuli hoidettua.

Aulassa odotti tällainen kaveri

Konsertissa kuultiin musiikkia muun muassa elokuvista Vertigo, Tappajahai, Psyko ja Halloween7.

Elokuvia katsoessa ja niiden musiikkia kuunnellessa sitä aina välillä miettii, että mistä se kaikki ääni syntyy. No taitavista ihmisistä ja heidän soittimistaanhan se syntyy. Nyt olikin kiva nähdä, että mikä yksittäinen ääni mistäkin soittimesta.

Taustakuvatkin olivat hienot

Konsertissa esiteltiin myös hieman niitä musiikin keinoja, joilla erilaista tunnelmaa elokuvissa voi synnyttää. Kulttuuria ja uuden oppimista samassa paketissa siis. Tykkään!

Tässäpä kuulemaamme kauhumusiikkia muillekin:

Kauniita unia,

Helmi

Naura Kuopiossa helmikuussa

Ajattelin, että vinkkaan jo hyvissä ajoin etukäteen Kuopion Komediafestivaalin pre-weekendistä, joka järjestetään Kuopiossa tänä vuonna 8.–9.2.2013. Luvassa on siis kattava setti stand up-komiikkaa Inrossa, Henry's Pubissa ja Pannuhuoneella.

Perjantaina 8.2. lavalle nousevat Tomi Walamies, Jukka Lindström ja Ismo Leikola (Intro klo 19) sekä Mika Eirtovaara, Pete Kosonen ja Teemu Vesterinen (Henry's Pub klo 22).

Lauantaina 9.2. naurattavat puolestaan Mikko Vaismaa, Anders Helenius ja Teemu Vesterinen (Intro klo 19) sekä Tomi Haustola, Jack Björklund ja Mika Eirtovaara (Henry's Pub klo 22).

Lisäksi lauantaina voi käydä katsomassa uusia stand up -lahjakkuuksia Keltanokat lavalle -showssa Pannuhuoneella klo 21.

Lisätietoja löytyypi osoitteesta: www.komediafestivaali.fi

Peace man,

Helmi

Sussiii

Kuten jo blinipostauksen yhteydessä uhkailin, kävin testaamassa myös niitä Intron susheja viikonloppuna.

Muistelen, että viime vuonna Intron sushilistalla oli yksi vielä suurempi annos, sillä nyt isoimpaan annokseen kuului 9 sushi-palaa. Vähän minua kiinnostaisi tietää, riittääkö jollekin ihmiselle oikeasti ruoaksi pelkkä yhdeksän sushin setti. Itse voisin vetää helposti kerralla vaikka sen 20 kipaletta. Tästä syystä vatsani huusikin alkupaloja, ja niitähän löytyi.

Lazy shrimps

Annos näyttää tässä kännykkäkuvassa ehkä hieman epäilyttävältä, mutta kysessä oli siis friteerattuja katkaravunpyrstöjä chilimajoneesilla. En ole ennen syönyt, mutta toimivat erinomaisesti.

Ja sitten oli sen pääruoan vuoro:

Illan kutsuvieraat

Rapulinjalla jatkettiin, sillä lautaselta löytyi 3 jättikatkarapunigriä, 3 jokirapu-californianmakia ja 3 kylmäsavulohimakia (15,90 €).

Omaksi suosikikseni nousivat nuo kylmäsavulohimakit, joissa oli mätiä päällä, mutta muutkin olivat hyviä. Tykkäsin siis kovasti ja ainoana miinuksena oli tosiaan se, että tuo suurinkin annoskokko oli meikäläisen makuun liian pieni.

Ensi vuonna jälleen!

Peace man,

Helmi

PS. Kerroin joskus aiemmin, että kokeilin itse tehdyissä susheissa täytteenä chorizoa, joka toimi roolissaan yllättävän hyvin. Viimeksi laajensin näitä täytekokeiluita kanaan. Kanasushia on kai jopa ihan "oikeasti" olemassa. Kana toimi täytteenä myös kivasti, varsinkin avokadon kanssa, eli kannattaa kokeilla!


Translation:

I tried bar Intro's sushies on Friday and enjoyed them a lot. The only down side was that the biggest portion (9 sushies) was a wee too small for my taste. Thank God for appertisers!

Kauhun hetkiä Musiikkikeskuksella

Jos et ole koskaan käynyt kuuntelemassa Kuopion kaupunginorkesteria, niin nyt olisi hyvä tilaisuus korkata tämä neitsyys. Kaupunginorkesterilla on nimittäin 23.1. klo 19 Kuopion Musiikkikeskuksella kauhuelokuvista tuttua musiikkia sisältävä konsertti, Painajainen Musiikkikeskuksella. 

Kaupunginorkesteri esittää konsertissa musiikkia muun muassa elokuvista Psyko ja Bram Stokerin Dracula. Kauhumestarina häärii itseoikeutetusti herra Almila.

Liput konserttiin maksavat 18,50 (aikuiset) ja 12,50 (alle 16-vuotiaat). Sen verran karmaiseva konsertti on luvassa, että sitä ei suositella alle 7-vuotiaille.

Huh, pelottaa jo nyt!

Peace man,

Helmi


Translation:
 
The Kuopio Symphony Orchestra helds a frightening concert at the Kuopio Music Centre on 23.1.2013 at 19 pm. The orchestra plays music featured in horror movies, such as Hitchcock's Psycho and the Bram Stoker's Dracula. If you havent's seen the orcherstra playing before, now is the perfect time!

Tammikuu on ruokailijan parasta aikaa

Rakastatko ruokaa? Rakastatko erityisesti ruokaa, jonka kanssa saa hieman näperrellä ja joka on esteettisesti kaunista? Asutko Kuopiossa tai Kuopion lähellä tai oletko tulossa käymään täällä ennen tammikuun loppua?

Mikäli vastasit edellisiin kysymyksiin kyllä, onneksi olkoon, sinulla on kissan päivät! Kuopiossa sattuu nimittäin olemaan nyt tammikuussa mahdollisuus herkutella sekä sushilla Introssa että blineillä Isä Camillossa. Savossa tämä on kuulkaas luksusta!

Intron sushia olen menossa testaamaan vasta perjantaina, mutta blinit kävin kokeilemassa jo viikonloppuna. Olen syönyt blinejä ainoastaan kerran aiemmin ja silloinkin ne olivat itse tehtyjä. Ilmeisesti en ole ihan niin taitava kokki, kuin mitä villeimmissä unelmissani olen joskus kuvitellut, sillä omista blineistäni ei voi puhua samana päivänäkään Isä Camillon blinien kanssa. Itse asiassa ne omatekoiset olivat kohtalaisen pahoja, joten suhtauduin lievällä varauksella blineihin ylipäänsä. Onneksi minulle on iskostettu pienenä hyvin päähän, että kaikkea pitää maistaa useammin kuin kerran. Tämä blinikokemus ei nimittäin ollut pettymys. 

Isä Camillon blinilistalta voi tilata blinejä usealla eri höysteellä ja kahdessa eri koossa. Koska olen aina ollut sitä mieltä, että ruoassa enemmän on enemmän, tilasin blinejä kalalla ja mädillä. Annokseen kuului kaksi lettua (lettuja sai tilata lisää samaan hintaan), joiden täytteiksi tuli kylmäsavulohta, graavisiikaa, siian- ja kirjolohenmätiä sekä smetanaa, sipulia ja tilliä. Annos kustansi 22,50 euroa.

Siinä he lepäävät rivissä

Mielestäni parasta ruokaa on aina ollut sellainen ruoka, jota saa itse kasata ja näperrellä ja tehdä siitä oman näköistä. Blinit istuvat tähän määritelmään vallan loistavasti.

Ja siinä he ovat letulla

Olimme ruokaseurani kanssa molemmat aluksi sitä mieltä, että kaksi bliniä ei riitä mihinkään. Annos oli kuitenkin todella täyttävä. Tilasimme kolmannet blini-letut, mutta itseltäni jäi siitä viimeisestä lopulta puolet syömättä. Ja minulla oli iso nälkä!

Suosikkitäytteekseni nousivat graavisiika ja siianmäti (jonka kuvittelen olevan tuota kellertävää) sekä tietenkin smetana.

Lämpimästi suosittelen siis tätä kulinaristista nautintoa. Bliniviikot kestävät Isä Camillossa 30.1.2013 saakka. Listaa voi käydä kurkkaamassa ravintolan verkkosivuilla.

Peace man,

Helmi

PS. Ja sitä Intron sushia on muuten tarjolla 19.1. saakka, että kipin kapin sinnekin! 


Translation:

If you are into blinis, I recommend a visit to Isä Camillo restaurant on January when they have their traditional blini weeks. I went, I saw, I fell in love.  

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Viime vuoden loppu oli hiljaiseloa ja samoin tämän vuoden alku. Nyt on kuitenkin akut ladattu ja muistivihko pursuaa postausaiheita!

Kameran akusta ei tosin voi sanoa samaa. Alan uumoilla, että pitkään palvellut, aataminaikainen digipokkikseni alkaa olla saattohoidon tarpeessa. Vanhuksella pystyy ottamaan ehkä kolme kuvaa, ennen kuin se hyytyy ja akku on laitettava lataukseen. Se taitaa siis olla kameran vaihto edessä tai siirtyminen älypuhelimeen. Nyyh! Yritän nauttia kuitenkin näistä viimeisistä hetkistämme yhdessä täysin rinnoin.

Mitenkään pehmeä ei ole ollut pudotus tähän vuoteen. Syynä on lähinnä tämä:

Yksi ja kaksi kirjaa

Mukava kasa kirjoja, joita olen viime viikkoina kahlannut läpi. Jotenkin kaikkien asioiden kaikki deadlinet tuntuvat osuvan tammikuulle. Onneksi nyt on ollut niin kura ilma (lue: pimeää, harmaata ja lumista), ettei ole tehnyt paljon mieli hengailla ulkona, vaan on ollut ihan mukava uppoutua kirjojen pariin, vaikkakin sitten oppikirjojen.

Mutta tästä se taas lähtee! Myöhästyneet hyvän onnen toiviotukset vuodelle 2013 :)

Peace man,

Helmi


Translation:

Back in business. My camera is dying though. Must get a new one at some point.