Erilaisia nähtävyyksiä osa 3: Suomen viimeinen puhelinkoppi?

Hitto, olen vuodessa edennyt peräti kolmanteen osaan tässä postaussarjassa. Aikamoinen vauhti ollut siis päällä. Mutta ei anneta sen haitata, vaan otetaan käsittelyyn sarjan kolmas kohde.

Muistatteko, kun joskus vanhoina hyvinä aikoina oli puhelinkoppeja? Siis lasisia koppeja, joissa oli yleisöpuhelin, josta pystyi soittamaan joko rahalla ladattavalla kortilla tai kolikoilla. Ei se haittaa, en minkään. Mutta kyllä niitä oli. Elokuvissa on tästä todisteita. Ja Kuopiossa.

Pakopaikka tai rauhan tyyssija, päätä ite

Voi olla, että tämä kyseinen yksilö on jopa Suomen viimeinen elossa oleva puhelinkoppi. Puhelinta siinä ei tosin ole, mutta koppiin voi aina mennä fiilistelemään. Tai pakoon, jos ympäröivä maailma ja ihmiset alkavat ahdistaa. Tai jos sattuu kaipaamaan rauhaa ja yksityisyyttä kännykkäpuhelun aikana.

Yksinäinen soturi sijaitsee Kuopion automuseon pihassa osoitteessa Puistokatu 22. Jos koppia menee ihailemaan, voi samalla käydä katsastamassa kauniita vanhoja ajoneuvoja museossa tai kahvilla samassa rakennuksessa sijaitsevassa Cafe Mobiilissa. Sieltä saa muuten lounastakin.

Peace man,

Helmi


Translation:

Phone boot, a historical relic found at Puistokatu 22. Maybe even the last one in Suomi. We love our cell phones so much.

Kesä on rakkaimpani, oi mun kulta, oi mun hani

Otsikko on jonkin 90-luvun bändin (olisko ollut peräti Karkkiautomaatti) kesäisestä kipaleesta ja kuvaa erinomaisesti omia tuntemuksiani kesää kohtaan: Kesä on vaan niin paras!

Voisia kukkia

Parasta kesässä lämmön ja valon lisäksi on se, että kesällä ei koskaan tarvitse suunnitella mitään tekemistä. Voi vain napata viltin kainaloonsa ja painua ulos makaamaan. 

Lehtiä puissa

Ja myös se on ihan über-kivaa, että voi lähteä ulos alle yhden käden sormilla laskettavassa määrässä vaatteita. 

Rentukoita järvessä

Jos minulta kysyttäisiin, olisi aina kesä.

Peace man,

Helmi

Translation:

Summer: Got to love it. If I were to decide, it would always be warm and sunny.

Vanhan ystävän paluu

Olin muutama viikko sitten juhlissa, joissa tapasin erään vanhan ystäväni. Katselin häntä jo kaukaa ja mietin, oliko se todella ystäväni, vai vain joku toinen samalta näyttävä tapaus. Lähestyin häntä kuitenkin rohkeasti ja riemuni oli valtaisia, kun tajusin, että kyseessä todellakin oli se, jota olin ajatellutkin.

Tutustuimme ystäväni kanssa ensimmäisen kerran 90-luvulla ja vietimme yhdessä hienoja hetkiä. Sitten hän katosi elämästäni yllättäen ja ilman varoitusta. Sydämeni oli murtunut.

Onneksi löysimme toisemme nyt uudestaan.

Saanko siis esitellä:

My friend: Kickers

Ehkä paras sipsimäinen snacks evö. Kickersithän olivat tosiaan kuuma sana ehkä joskus 90-luvun lopulla, mutta sitten ne katosivat kaupoista. Nyt nämä ihanaiset lastuset on ilmeisesti otettu uusiotuotantoon.

Muistelen, että aiemmin Kickersejä oli myös ns. perusmakua, jota myytiin punaisessa pussissa.

Tämä kyseinen yksilö löytyi Anttilan ruokakaupasta.

Lastuset, oi lastuset

Voi kuinka monta yksinäistä viikonloppuiltaa olenkaan näiden kavereiden kanssa viettänyt.

Peace man,

Helmi