torstai 2. lokakuuta 2014

Uusia liiketoiminnan malleja

Kirjettä postittaessa on hyvä tulla tietoiseksi seuraavasta asiasta:



Suorastaan nerokas sissimarkkinointi-kampanja siltä, joka sen on keksinyt.

Peace man,

Helmi

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuopion kuvatuin tyyppi ja sen kaveri

Sen jälkeen, kun Veljmies ja Siskotyttö palautettiin omille paikoilleen torille, Kuopion katukuvaan on ilmestynyt pari muutakin tyyppiä. Täysin tuoreita naamoja. Ja sen perusteella, kuinka paljon näistä tyypeistä on räpsitty valokuvia, niiden voi hyvinkin ennustaa päihittävän suosiossa jopa keskustan vanhemmat asukkaat. Tosin joitakin ikäviä lieveilmiöitäkin suosiolla näyttää olevan...

Runsaskätinen heebo

Yllä näkyvä herra on uusista tulokkaista pienempi ja herttaisempi ja sijaitsee Kauppakadulla, HenkkaMaukan edessä olevan penkin käsinojalla. Se, ketä tai mitä tämä patsas kuvaa, ei ole itselleni selvinnyt, mutta varsinainen linssilude se on; joku on koko ajan kuvaamassa sitä.

Kuopiolainen Zorro tai Batman?
Myös keskustan toisen uuden asukkaan voi tavata Kauppakadulta, ostoskeskus Sektorin nurkalta. Tämän miekkosen tarkoitusperät ovat yhtä hämärät kuin ensimmäisenkin, mutta koska sillä on kultainen naamio, sen täytynee olla jonkinlainen supersankari, Kuopion oma Zorro tai jokin muu vastaava. Sitä, mitä kaverin päästä ja yläruumiista kasvavat kepit symboloivat, ei voi kuin arvailla. Joku kaksi- tai nelijalkainen on ilmeisesti erehtynyt pitämään patsasta myös henkilökohtaisena kusipuunaan, sillä sen verran törkyiseltä näytti maa sen jalkojen alla viikonlopun jäljiltä.

Nyt vain sitten jännityksellä odotetaan, kuinka kauan tyypit pysyvät hengissä ja yhtenä kappaleena.

Peace man,

Helmi


Translation:

The Kuopio downtown has received some new inhabitants. The first one is smaller and has several arms, the second one is equipped with a golden mask. 


perjantai 29. elokuuta 2014

Puhdasta vittuilua vai insinöörien salajuoni?

Kävin huoltoaseman naisten vessassa. Siellä odotti tällainen näky:

Kun reppu ei mahdu naulaan

Jälleen kerran esimerkki täysin älyvapaasta suunnittelusta. Vessassa oli kolme vapaata seinää, mutta luonnollisesti sen ainoa naulakko oli sijoitettu suoraan vessapaperitelineen yläpuolelle, sellaiselle korkeudelle, että  jos sattuu omistamaan laukun, joka on yhtään kookkaampi tai pidemmällä olkahihnalla varustettu, se ei mahdu naulakon ja vessapaperitelineen väliin jäävään tilaan.

Puhdasta vittuilua vai insinöörien salajuoni, siinäpä päivän kysymys. Joka tapauksessa aivan taatusti miesten tekosia.

Peace man,

Helmi


Translation:

Visited women's toilet at a gas station. The booth had three empty walls but naturally the only hook was situated above the paper machine in a way which didn't leave enough space for hanging a bigger bag there. Must have been designed by a man. 

perjantai 22. elokuuta 2014

Maalaaminen on taitolaji

On ollut taas vähän hiljaiseloa. Tämä selittyy sillä, että ostettiin asunto. Ensimmäinen oma asunto. Vaikka vielä jokin aika sitten vannoin, ettei ikinä. En minä.

Parin viime kuukauden aikana olen tehnyt sellaisen havainnon, että remppaaminen on ihan hanurista. Syvältä sieltä. Luojalle kiitos, ettei tullut ostettua omakotitaloa, saatikka ryhdyttyä rakentamaan sellaista. Yksiössäkin on jo ihan liikaa.

Itsehän olen tehnyt remppauksen saralla vain kaikkea pienempää ja kevyempää hommaa, kuten maalannut seiniä ja kattoa. Jotenkin mystisesti minulle oli muodostunut sellainen romanttinen kuva, että maalaaminen olisi kivaa. Joo, ei ole. Taitolaji se kyllä on.

En se minä ollut, se oli Pirkka!
Tänä viikonloppuna remppahelvetistä olisi tarkoitus vapautua ja siirtää tavarat vanhasta osoitteesta uuteen. Etäisyys Kirkkopuistoon pysyy kuitenkin onneksi lähes ennallaan.

Peace man,

Helmi


Translation:

It's been quiet here because we went and got ourselves an apartment. Our own apartment, not rental. During the last few months, I've learned that renovating sucks. And painting, it takes some skills.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Erilaisia nähtävyyksiä, osa 5: Kuopion ensimmäinen tehtaanpiippu

Nyt ollaan kuulkaas jännän äärellä tässä Erilaisia nähtävyyksiä -osioissa, sillä ketä nyt EI kiinnostaisi niinkin eksoottinen asia kuin Kuopion ensimmäinen tehtaanpiippu.

Setämies ja sen piippu

Piippu löytyy Kuopion torisataman rannasta ja sen voi paikallistaa, kun kulkee Varastokatua vähän matkaa Scandicille päin (näkyy myös Kirkkokadun ja Varastokadun risteyksestä). Piippu on sijoitettu kätevästi kahden punatiilisen kerrostalon piha-alueelle.

Piipun on siis vuonna 1875 pystyttänyt paikallinen teollisuuspohatta Gustav Ranin, jonka vanhaa Satamakadun varrella sijaitsevaa myllyä voi muuten vielä hetken käydä ihailemassa nykykunnossaan, ennen kuin se muutetaan törkeän hintaisiksi asunnoiksi. En siis aio muuttaa myllyn torniin asumaan.

Kuvat on nyysitty jälleen talouden miespuoliselta henkilöltä

Yllä vielä piippu koko komeudessaan.

Ja kuvat on muuten otettu huhtikuussa, mikä selittää kuuran maassa. Eli kyllä täällä Itä-Suomessa ihan kesä on, vaikka sataakin jatkuvasti.

Peace man,

Helmi


Translation:

This is the story of Kuopio's first smokestack. It was built in 1875 by a local big shot Gustav Ranin. The pipe is located in Varastokatu (from the crossroad of Kirkkokatu and Varastokatu towards Scandic Hotel and Väinölänniemi), on the backyard of two apartment blocks. 

And don't be scared, it is full summer in Kuopio. The pictures are taken in April which explains the frost.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tupakkamysteeri

Kirkkokadulla, Musiikkikeskuksen kohdalla, vastakkaisella puolella tietä tapahtuu mystisiä asioita. Siellä näyttää tältä:

Syöpäkääryleiden viimeinen leposija

On näyttänyt jo vuosia. Päivästä toiseen ja viikosta viikkoon. Vanhat tupakat korjataan aina pois ja uudet tuoreet ilmestyvät tilalle.

Minua kiinnostaa kovasti, että miksi. Mikä on syy tämän toiminnan takana? Onko kyseessä jokin tupakoinninvastainen kampanja, yksittäisen ihmisen mielenilmaus tupakkayhtiöitä vastaan vai hullu performanssitaideteos?

Vai tykkääkö joku vain yksinkertaisesti käydä tupakalla tuossa tietyssä paikassa ja polttaa jokaisesta tupakastaan yhdet savut?

Koska olen lomalla, minulla olisi nyt mahdollisuus ratkaista tämä mysteeri. Ehkä linnoittaudun joku sateinen yö termospullon kanssa väijyyn musiikkitalon kulmille ja selvitän arvoituksen.

Siinäpä voisikin sitten olla aihe uuden menestyksekkään nuortenkirjasarjan avausosaan "Kirkkopuiston Helmi ja tupakkamysteeri".

Peace man,

Helmi

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Tästä ei eväs parane eli uusi blogiruoka in making

Yksinkertainen on kaunista, niin aina. Ja yleensä se on myös hyvää.

Jos ei tästä tulee seuraavaa supersuosittua hittiblogiruokaa, niin sitten ei mistään. Saanko esitellä hyvä herrasväki: Munapitsa!

Munasta on moneksi

Epämääräisestä nimestään huolimatta itse ruoassa ei ole mitään epämääräistä. Se valmistuu näinkin simppelisti ja  yksinkertaisista aineksista:

Tarvitset:

  • Pari kananmunaa
  • Purkillisen tonikkalaa (sortti is your choice)
  • Paprikan
  • Punasipulin
  • Fetajuustoa maun mukaan
  • Oliiveja maun mukaan
  • Valkosipulia maun mukaan
  • Juustoraastetta (pari desiä)
Koristeluun:
  • Avokado
Valmistus:

1. Riko kananmunat uuninkestävään vuokaan ja hauduta uunissa 225 asteessa sen verran, että pohja hyytyy ihan himppasen.
2. Heitä sekaan pilkotut vihannekset ja muut täytteet. Mausta maun mukaan. Esim. chilimauste, mustapippuri, paprikamauste ja sitruunapippuri toimivat hyvin. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste
3. Kypsentele uunissa, kunnes pohja on kypsä eli jähmeä, siis munakasmainen. Vartti–puoli tuntia riittänee uunin tehokkuudesta riippuen (meidän vanhalla Stömbergillä menee aina vähän normaalia pidempään). 
4. Tsiipaloi avokado ja levittele palaset pitsan pinnalle.
5. Anna mennä ääntä kohti.

On oikeasti hyvää. Vannon. Ja variaatiovaihtoehdoissahan on vain ruokakauppa rajana.

Peace man,

Helmi

Translation:

Behold, this is the new hit blog food: eggpizza!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Erilaisin nähtävyys evö

Käväisin päivänä eräänä Kuopion torilla, joka on vihdoin ja viimein vapautunut suurimmaksi osaksi remontin ikeen alta, ja kah, mikäs se siellä nökötti...

Poika on tullut kotiin

Itse Veljmies on päässyt takaisin paraatipaikalleen Kauppahallin eteen lähes neljän salaisessa paikassa vietetyn evakkovuoden jälkeen. Ja kuten kuvasta näkyy, patsaasta on nyt poistettu aiemmin keväällä suurta kohua kuopiolaisten keskuudessa aiheuttaneet ilkivaltasuojat, jotka patsaaseen oli evakkouden aikana kiinnitetty.

Vielä kun saisivat veden tuohon altaaseen, niin pääsisi tavallinen veronmaksaja uittamaan siihen jalkojaan.

Veljmiehen ihmeellisistä seikkailuista ja patsaaseen liittyvästä kohusta voi lukea lisää Savon Sanomista.

Peace man,

Helmi


Translation:

The Veljmies statue has been relocated at the Kuopio market square after almost a four years of absence at a secret location. All it needs now is some water for its pool.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Lasten kynästä näkee totuuden

Mikäli joku on joskus pohtinut, että minkä näköinen tyyppi täällä ruudun takana säätää, alla oleva kuva antaa osviittaa.


Bloggari itse

Piirros on 2,5-vuotiaan kummityttöni näkemys, joten voi olla, että kohteen yksityiskohtien kuvauksessa on otettu hieman vapauksia. Taitelija kuitenkin korosti, että minulla on kuvassa silmät päässä. Pakko sen on siis olla näköinen.

Lapset, ei niistä aina välillä voi olla tykkäämättä.

Peace man,

Helmi


Translation:

If you ever wondered what I look like, the picture above presents me. That is, according to my 2,5 year old niece.




sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ruokaa ja historiallisia rakennuksia Kuopion Ravintolapäivässä

Seuraavaa Ravintolapäivää vietetään 17.5.2014. Henkilökohtaisesti olen vähän tipahtanut kärryiltä koko Ravintolapäivästä, kun tuntuu, että se on niin usein. Mutta koska nyt satuin bongaamaan tuon päivämäärän, kerron muillekin.

Kuopiosta löytyy tämän hetken tietojen mukaan Ravintolapäivänä 10 popup-mestaa.

Itseäni kiinnostaisi kovasti esimerkiksi Kuopion lääketieteen opiskelijoiden toisen vuosikurssin Kuopion kaupungintalolla (Tulliportinkatu 31) pitämä Herkkuklinikka, josta saa suolaisia ja makeita leivonnaisia.

Kuopion taidemuseon sisäpihalle (Kauppakatu 35) pystytettävässä Kahvila Kuppikaakussa on myös tarjolla suolaisia ja makeita leivonnaisia ja tämän lisäksi kuopiolaisen Lupu-yhtyeen musisointia.

Ja onpa Ravintolapäivänä mahdollisuus päästä tutustumaan Kuopion vanhimpaan taloonkin, sillä Taivaallisia leivoksia -popup-ravintola tarjoaa leivoksia ja livemusiikkia Vanhassa pappilassa (Kuninkaankatu 12).

Ravintolapäivänä voisi siis ruokailun ohella tehdä samalla todellisen külttuurikierroksen. Toivotaan, että ilma suosii tapahtumaa.

Tarkemmat tiedot Kuopion popup-ravintoloista löytyvät Ravintolapäivän sivuilla olevasta hakupalvelusta.

Peace man,

Helmi


Translation:

The next Restaurant Day will be held on 17.5.2014. According to the current information on the event's website, there will 10 pop-up restaurants in Kuopio. In addition to food, the restaurants offer other kinds of experiences as well, such as a visit to the Kuopio City Hall (restaurant Herkkukulma, Kauppakatu 35) and to Kuopio's oldest building (restaurant Taivaallisia leivoksia, Kuninkaankatu 12). 



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ei niin erilainen nähtävyys

Olen todella huono kuopiolainen, myönnän sen. Ehdin asua täällä yli viisi vuotta käymättä kertaakaan Puijon tornissa.

Pyhäinhäväistys.

Onneksi asia on nyt korjattu.

Puijon kalteva torni

Jotenkin Puijon torni on kuulunut päässäni niihin asioihin, joista ajattelee, että "Ei se nyt NIIN siisti voi olla", "Eihän siellä tarvitse käydä, jos on kuitenkin käynyt Näsinneulassa ja Eiffel-tornissa".

Niin sitä voi  ihminen olla väärässä. Tulin, näin, vaikutuin. Ja nyt olen vakaasti sitä mieltä, että jos Kuopiossa on yksi paikka, joka jokaisen turistin pitää nähdä, se on nimenomaan Puijon torni. Tai siis se maisema, joka tornista avautuu.

Kappale kauneinta Kuopiota

Tältä näytti 75 metrin korkeudessa.

Sisäänpääsy torniin maksaa 6 €. Tornissa pystyy myös ruokailemaan hyvinkin hienosti sen pyörivässä ravintolassa, sekä nautiskelemaan kahvia ja muita virvokkeita sekä pientä purtavaa tornin kahviossa.

Kesällä on ehkä käytävä tornikaljalla, vaikka sille tulisikin vähän ylimääräistä hintaa.

Triviatietona mainittakoon, että nykyinen torni on jo Puijon kolmas. Ensimmäinen 16-metrinen puinen torni rakennettiin vuonna 1856 ja toinen 24-metrinen tiilitorni 1906. Nykyinen torni on valmistunut 1963. Pitkät on siis perinteet.

Lisätietoa Puijon tornista löytyy Puijon sivuilta.

Peace man,

Helmi


Translation:

Puijo Tower is one of Kuopio's main attractions. I thought it was nothing special until I visited it recently. You should too if you come to Kuopio. The view is quite amazing.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Blogiruoka ei välttämättä ole pahaa

Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön...

No tavallaan syön, tavallaan en. Lupasin antaa blogiruoalle vielä yhden mahdollisuuden banaanipannukakkujen muodossa. Ultimaattumini oli kuultu, tai oikeastaan luettu, ja viime perjantai-iltana eteeni ilmestyi tällainen setti:

Banaanipannarit ja niiden ystävät

Jos yhdistää jäätelön, kermavaahdon, tuoreet mansikat, mustaherukkahillon ja vaahtokarkkivaahdon ei tavallaan voi epäonnistua kamalan pahasti. Mutta täytyy myöntää, että nuo pannukakut itsessäänkin olivat aika maukkaita. Ei uskoisi, mitä parista banaanista ja kananmunasta voi saada aikaan.

Huh, uskoni blogeihin ja ihmiskuntaan on jälleen palautettu.

Peace out,

Helmi


Translation:

Turns out that some of the food appraised on blogs can actually be tasty. This version of 'blog pancakes' (pancakes made out of bananas and eggs only) was excellent Friday night food. 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Erilaisia nähtävyyksiä osa 4: Ökytalot

Mikä voisikaan olla parempaa sunnuntaipäivän ajanvietettä kuin käydä hiippailemassa ympäri kyliä ja stalkkeroida ökytaloja. Eli toisin sanoen kadehtia muiden ihmisten elämää ja miettiä, miten se on muotoutunut sellaiseksi kuin on. Parasta tämä tietenkin on, jos ottaa eväät mukaan.

Kuopion keskustan tuntumassa hyvä paikka ökytalojen bongaamiseen on niin sanottu rikkaiden rinne bussiaseman takana (funkkista ja kiveä, tykkään kovasti). Takaan, että kateus herää, kun yöllä sängyssä pohtii, että niissä taloissa olisi kyllä kiva asua.

Toinen loistava paikka on Rönö, saarimainen kompleksi, jonne pääsee Vänärin kautta (eli voi todellakin uskotella itselleen olevansa lenkillä).

Rönössä on hienojen talojen lisäksi tarjolla muutenkin kivoja maisemia, sillä sinne Vänäriltä menevältä sillalta voi ihailla Kuopion silhuettia ja bongata Puijon tornin.

Panostavaa draamaa Kuopiosta
Lisäksi sillalla voi käydä ihastelemassa (tai yökkimässä) rakkauslukkoja, joita onnelliset avioparit ovat käyneet kiinnittämässä sillan kaiteisiin.

Rakkautta kaltereissa
Ja Rönössä on sitten niitä taloja.

Mieti nyt, kun saisit mennä kesäisin "omaa" pientä puusiltaa pitkin lähisaareen tai pulahtaa uimaan omasta rannasta ja palata sen jälkeen takaisin 300 neliöiseen taloosi. Ei huono.

Siellä ne ovat

Eurojackpottia odotellessa...

Peace out,

Helmi

PS: Postauksen kuvat on kylmän viileästi realisoitu mieheltä, joka lähettää minulle rakkauskirjeitä pääsiäismunissa.


Translation:

If you want to see some massive and impressive houses in Kuopio, go to Rönö. Then you know what it feels like to be envious of someone elses home. And beach. And bridge.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Blogiruoka on pääasiassa pahaa

Kokeilin tässä jokunen aika sitten thaimaalaisia kevätrullia, joista vauhkottiin jossain vaiheessa (no varmaan silloin vuosi sitten) vähän joka blogissa ja turuilla ja toreilla. Törkeän äheltämisen jälkeen sain aikaiseksi tällaisia:

Epämääräiseltä näyttävää ravintoa

Ja miltä ne sitten maistuivat? No ihan paskalta.

Voi toki olla, enkä tavallaan yhtään epäile tämän mahdollisuuden olemassaoloa, että vika oli kokissa, mutta eivät todellakaan valloittaneet sydäntäni nämä riisipaperikääryleet. Täytteenä noissa oli kasviksia (kurkku, porkkana), yrttejä (thaibasilika, korianteri), salaattia (romaine), riisivermisseliä (riisinuudeleita) sekä chilissä ja limessä marinoituja katkarapuja. Ja tuossa yhdessä todella epämääräisen näköisessä rullassa jauhelihaa (kyseinen nyytti osoittautui itse asiassa parhaaksi noista).

Rullia dipattiin kastikkeeseen, jonka pohjana oli soija ja johon oli myös sekoitettu vähän chiliä, limeä, hunajaa ja jotain muita mausteita.

Raaka-aineet olivat siis kaikin puolin hyvät ja toimivat, enkä osannut hetkeäkään epäillä, että joku voisi mennä pieleen. Mutta kun meni, koska jo ensimmäisellä puraisulla meinasin yökätä ja parin rullan vatsaan väkisin ahtamisen jälkeen oli sellainen olo, että se on vuorattu limalla. Tai liimalla. Ehkä siis syytän kumminkin sitä riisipaperia.

Tai sitten olen salaa raskaana.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen ns. blogiruoka, joka on tuottanut minulle karvaan pettymyksen. Suuresti hehkutettu avokadopasta sai minut hymyilemään vain laimeasti ja lehtikaalisipsit olivat vähintäänkin omituinen tuttavuus. Tosin täytyy myöntää, että niitä meni puoli pelillistä siinä ensijärkytyksessä, kun yritin päättää, että ovatko ne pahoja, tosi pahoja vai jotain siltä väliltä.

Ajattelin antaa vielä blogipannareille (tai kahden raaka-aineen pannari/banaanipannarit, you name it), eli pelkästään kananmunista ja banaaneista valmistettaville pannukakuille, mahdollisuuden, ennen kuin tulen siihen yksiselitteiseen tulokseen, että paljon puhuttu ei välttämättä ole kovin paljon

Peace man,

Helmi


Translation:

Thai-styled spring rolls: lots of talk about nothing much. Look good, but didn't taste such.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kun elämä yllättää

Luin joskus jostain ohjeita, kuinka palata tyylikkäästi blogitauolta. Niissä sanottiin, ettei saa missään nimessä kommentoida taukoaan esim. niin, että "onpas kulunut aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne" tai ettei saa mennä antamaan katteettomia lupauksia tyyliin: "tästedes lupaan kirjoittaa tänne useammin". En siis aio tehdä kumpaakaan näistä. Totean ainoastaan, että ensi viikolla on taas pääsiäinen (mihin tämä kevät ja vuosi oikein menivät???).

Odotin kovasti, että pienet noidat olisivat lahjoneet minua tänään ainakin miljuunalla virpomavitsalla, mutta eipä tullut yhtäkään. Pitänee alkaa itse askartelemaan. Ja kerrankin, kun olisi ollut tikkariakin jemmassa. No, more for me.

Pääsiäiseen kuuluvat Kinder-munat kuin nyrkki nenään. Omassani (siis munassa, ei nenässä) oli tällä kertaa hieman erilainen yllätys. Ovat ilmeisesti Kinderin tehtaalla päätyneet siihen, että lelut ovat muovin tuhlausta. Tai sitten siellä suunnittelu-/pakkausosastolla on ollut töissä joku tyyppi, jolla on astetta enemmän kevättä rinnassa. Mutta kyllä tämä toki ne tämän vuoden kälyiset Disney-hahmot voittaa, eli en valita.

Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Peace man,

Helmi


Translation:

I'm not saying that I will be spending here more time in the future, just that it's Easter next week. Again.