Sillä toivoasi et saa menettää

Olen viime aikoina alkanut taas toivoa. Ja luottaa siihen, että asiat saattaisivat pikkuhiljaa loksahdella oikeille paikoilleen tässä elämäni universumissa. Pelkäävä ihminenkin uskaltaa näköjään tehdä suuria päätöksiä, kunhan kypsyttelee niitä tarpeeksi kauan.

Olen lämmöllä tarkkaillut helmililjaani, jonka ostin noin vuosi sitten näihin samoihin aikoihin ja jonka onnistuin kiduttamaan kuoliaaksi suunnilleen viikossa (liikaa vai liian vähän vettä, siinäpä kysymys).

Vaikka en tiedä helmililjoista ja niiden elämästä mitään (tiedän: KVG), päätin kuitenkin säilyttää tämän kyseisen yksilön ja sen ruukkuun jäljelle jääneet sipulit. Jotenkin minulla oli tunne, että siitä saattaisi vielä tulla jotain.

Ja kas kummaa, muutama kuukausi sitten lilja alkoi elää ihan omaa elämäänsä ja puskea vihreää. Ja katsokaas kuin komea hän on nyt!

It's alive!

Kukka on minulle konkreettinen muistutus siitä, että toivoa saa ja pitää. Ja että yleensä elämä kuitenkin jossain vaiheessa voittaa.


Peace man,

Helmi