Uimahallihommista ja itsetunnosta

Koska nyt on syksy ja syksyllä pitää harrastaa hulluna kaikkia uusia (tai vanhoja) asioita, ajattelin kirjoitella tänne muutamia juttuja myös harrastuksiin liittyen. Nämä tulevat luultavasti olemaan aiheiltaan melko puolueellisia reportaaseja, koska omista kiinnostuksen kohteistaan ja harrastuksistaan on hirveän paljon mielenkiintoisempaa ja helpompaa kirjoittaa, kuin ei kiinnostavista asioista tai sellaisista aktiviteeteista, joita ei ole koskaan kokeillut, joten yrittäkää kestää.

Tämä ensimmäinen harrastusaiheinen postaus käsitelköön vesijuoksua.

Innostuin vesijuoksusta muutama vuosi sitten  ja sen jälkeen olen käynyt polkemassa altaassa vähintään kerran viikossa. Vesijuoksu mielletään monesti ehkä hieman mummojen touhuksi, mutta se on osoittautunut itselleni ihan täydelliseksi lajiksi. Arvostan sellaisia liikuntamuotoja, joiden jälkeen ei tee mieli oksentaa tai jotka mahdollistavat sängystä nousemisen myös seuraavana aamuna. Pidänkin vesijuoksussa siitä, ettei sitä harrastaessa tule perinteisellä tavalla kuuma tai hiki, sitä voi tehdä juuri niin raskaasti tai kevyesti kuin hyvältä tuntuu ja juostessa voi päivittää myös viikon kuulumiset, jos altaaseen saa mukaan ystävän. Urheilusuorituksen kruunaa sauna. Tämä on luksusta ihmiselle, jolla ei ole omaa saunaa tai edes saunavuoroa.

Vesijuoksussa on myös se hyvä puoli, että laji ei vaadi erityisen suuria rahallisia investointeja. Juoksemaan pääsee uimalipun hinnalla ja useimmissa uimahalleissa on vesijuoksuvöitä, joita saa käyttää ilmaiseksi. Tekniikkaakaan ei ole kovin vaikea oppia, sillä juoksu tapahtuu melko lailla samalla periaatteella kuin maallakin. Kunhan muistaa, että vedenpinnan ja leuan väliin pitäisi jäädä ilmaa ja jalkojen tulisi viedä liikettä eteenpäin, pärjää jo hyvin.

Juoksutekniikkaa voi myös vaihdella. Eräs omista suosikkitekniikoistani esimerkiksi on taaksepäin juokseminen. Tämä tosin herättää kanssajuoksijoiden keskuudessa aina jonkin verran ihmetystä ja hilpeyttä, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että taaksepäin juoksu ottaa ihan eri lihaksiin kuin eteenpäin juoksu. Vesijuoksu sopii siis mainiosti sellaisillekin ihmisille (itseni mukaan lukien), joilla uintitekniikka ei ole kovin hyvin tai juuri lainkaan hallussa. Vyö kantaa, jollei muuten pysy pinnalla.

Käyn itse juoksemassa Niiralan uimahallissa (Hannes Kolehmaisen katu 3, kertalippu 4,50 euroa ilman alennuksia). Hallissa on juoksulle hyvät puitteet, sillä siellä on hallin toisesta aikuistenaltaasta jatkuvasti kolme rataa varattuna vesijuoksijoille. Hallissa on myös paljon lainattavia vöitä sekä muita erilaisia vesiliikuntavälineitä (mm. aurinkoja, lötköpötköjä ja vesijumppakeppejä), joita kuka tahansa voi käyttää. Vesijuoksualue on yleensä ainakin iltapäivisin ja iltaisin melko täynnä, mutta mukaan mahtuu, kunhan ei ole kovin kärsimätön.

Kuopiossa on myös toinen uimahalli Lippumäessä Petosella. Koska halli on sen verran kaukana, minun ei ole tullut koskaan vierailtua siellä. Molemmista halleista löytyy kuitenkin lisätietoa Kuopion kaupungin sivuilta osoitteesta http://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit. 

Olen yrittänyt levittää vesijuoksun ilosanomaa ympäri ystävä- ja tuttavapiiriäni, mutta usein tuntuu, että varsinkin naisilla esteenä edes lajin kokeilulle on uimahalliin meno ja uimapuvussa tai bikineissä hengailu, eli epävarmuus omasta kehosta. Olenkin tullut vähän siihen tulokseen, että uimahallissa käynnistä pitäisi tehdä naisille eräänlainen kansalaisvelvollisuus, sillä jos missään, nimenomaan uimahallissa voi päästä sinuiksi oman kroppansa ja ulkonäköpaineidensa kanssa. Trust me, koska näin on käynyt minullekin.

Kävin jokunen vuosi sitten silmien laserleikkauksessa. Ennen leikkausta en ollut käynyt uimahallissa varmaan kymmeneen vuoteen, sillä näköni oli niin huono, etten nähnyt ilman laseja juuri mitään ja koin uimisen lasien tai piilareiden kanssa hankalaksi. Voitte siis arvata, että minua jännitti, kun menin laserleikkauksen ja vuosien tauon jälkeen uimahalliin ensimmäisen kerran. Jotenkin olin siinä harhaisessa uskossa, että koko muu maailma omistaa täydelliset mallivartalot ja saan uimahallissa karmean alemmuuskompleksin ja häpeäkohtauksen, kun vien sinne persjalkaisen kroppani.

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä uimahallin saunanlauteilla huomasin ja tajusin ihan konkreettisesti, että maailmassa todellakin on kaikennäköisiä, -kokoisia ja -muotoisia ihmisiä, yksikään kroppa ei ole toisensa kopio ja jokaisella meistä on omat kauniit ja ongelmalliset ruumiinosamme. Toisilla meistä on enemmän selluliittia ja toisilla vähemmän, toisilta puuttuu rinta tai molemmat, toisilla ne ovat pienet ja toisilla suuret, toisilla jotain siltä väliltä. Toisilla on tummempi iho ja toisilla vaaleampi, toisilla on arpia tai ihottumaa siellä ja toisilla täällä, kukaan ei ole täydellinen ja on kuitenkin.

Tästä alkoi omalla kohdallani matka kohti terveempää ja parempaa itsetuntoa. Kyllähän se oma selluliitti edelleenkin välillä harmittaa, mutta ei tunnu kuitenkaan enää niin vakavalta asialta, eikä ainakaan estä tekemästä hauskoja asioita. Suosittelenkin jokaiselle vartaloneurooseista kärsiville uimahallikäyntiä. Ja jos menette, niin kokeilkaa sitä vesijuoksua samalla! Youtubesta löytyy tarvittaessa lisäohjeistusta:

Hyvä terveys: Oikeaoppinen vesijuoksutekniikka

Peace man,

Helmi


Translation:

Because it's autumn, I'm going to write a few posts about hobbies (mainly my own). This first one is about aqua jogging which I've been doing once a week for a couple of years now. It's fun and you can still get up from bed in the next morning because it won't make you hurt like hell. It's also a great excuse for going to the sauna. As a bonus, you can improve your self-esteem: In the swimming hall, you will realise that everyone else is not perfect either.