lauantai 10. marraskuuta 2012

My name is Bond. James Bond.

Kävin eilen katsastamassa uuden Bondin, Skyfallin. Olen vanhempien Bond-elokuvien suurfani ja nähnyt ne kaikki lukemattomia kertoja. Bond-fanius on istutettu minuun jo pienenä mummolassa. Edesmennyt ukkini nimittäin nauhoitti Bondit aina telkkarista ja minä katsoin niitä sitten, kun olin isovanhemmillani hoidossa. Tällöin suosikkejani olivat Pallosalama, Elät vain kahdesti, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, sekä Octopussy. Bondit ovat minulle vähän niin kuin Inkkari Jonkkarit; niitä jaksaa katsoa aina.

Minulle Sean Connery on se ainoa oikea James (johtuisiko siitä, että ukkini muistutti häntä melko paljon). Bondin hahmoon kuuluu mielestäni olennaisesti herrasmiesmäisyys, seksikkyys sekä pilke silmäkulmassa, joita kaikkia Conneryn Bondissa oli. Bond-leffojen olennaisia elementtejä ovat mielestäni puolestaan nopeat autot, eksoottiset paikat, kauniit naiset, hullut vekottimet ja keksinnöt, tyylikkäät vaatteet, suuruudenhullut tai muuten sekapäiset rikolliset sekä vauhti ja vaaralliset tilanteet. Ja luonnollisesti tyylikäs ja dramaattinen tunnari.

Bondeja ja Bond-leffoja on ollut vuosien varrella parempia ja huonompia. Connerya yhdessä Bondissa, eli Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, seuranneesta George Lazenbystä on vaikea sanoa Bondina oikeastaan yhtään mitään. Sinänsä harmi, että yhteen parhaista Bond-tarinoista on castattu se kaikkein mitäänsanomattomin Bond.

Roger Mooren Bond-hahmosta sekä leffoista pidän puolestani myös lähes kaikista. Hänen Bondissaan on hyvää huumoria sekä kykyä nauraa itselleen ja olla ottamatta itseään niin vakavasti. Mooren tekemistä Bondeista löytyy myös sellaisia helmiä kuin 007 rakastettuni (Jaws!), Octopussy sekä Elä ja anna toisten kuolla.

Timothy Dalton on mielestäni myös ihan kelpo Bond, joskin hänen aikanaan itse leffat menivät aika paljon synkempään ja rankempaan suuntaan. Ilmeisesti Pierce Brosnanin myötä niihin yritettiinkin saada vähän takaisin sitä huumori-aspektia. Itse en kyllä pidä Brosnanin Bondista, enkä myöskään leffoista oikeastaan yhtään. Kun maailma ei riitä on ainoa Brosnanin Bond, josta pidän ja sekin on suurimmalta osalta Robert Carlylen ja Sophie Marceaun ansiota. Viimeinen tikki oli ehkä Madonnan tekemä Bond-tunnari Die Another Day, joka on mielestäni ihan hirveää kuraa.

Tästä syystä olinkin erittäin iloinen, kun Daniel Craigista tuli Bond Brosnanin jälkeen. Craigin Bondit ovat kuitenkin olleet tähän asti minulle jonkinasteisia pettymyksiä, sillä elokuvat ovat olleet todella synkkiä ja väkivaltaisia ja olen jäänyt kaipaamaan niistä myös joitakin tiettyjä perinteisiä Bond-elementtejä. Craigin Bond on myös ollut makuuni hieman liian vakava ja teräkseltä kalskahtava. Minulla ei siis ollut myöskään Skyfallin suhteen kovin suuria odotuksia. Ehkä osittain tästä syystä elokuva pääsi yllättämään minut ihan takavasemmalta ja nousi kirkkaasti omalle Bondien Top 3 -listalleni.

Heti alkuun täytyy kyllä tunnustaa, että Skyfall ei ole mitenkään kovin perinteinen Bond-leffa ja siinä on paljon elementtejä, joita ei tähän astisissa Bondeissa ole totuttu näkemään. Jotenkin kummallisesti se kuitenkin toimi.

Daniel Craigin aikanahan Bondeissa on vilauteltu vähän enemmän 007:än henkilökohtaista persoonaa sekä taustaa ja Skyfallissa tämä viedään vielä monta askelta pidemmälle, aina hahmon lapsuuden tarinaan ja traumoihin saakka. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ainakaan itseäni haitannut. Skyfallin juoni on myös muuten hieman poikkeuksellinen, sillä kerrankin Bond ei yritä estää suuruudenhullua rikollisneroa tuhoamasta maapalloa, vaan tarina rakentuu henkilökohtaisemman kostokuvion ympärille. Tarinassa palataan myös aivan Bond-saagan alkuun ja annetaan vihjeitä tulevasta.

Daniel Craig hoisi roolinsa hienosti ja vetosi minuun paljon enemmän kuin tähän mennessä. Ehkä se oli se pilke, jota hänellä oli tällä kertaa mielestäni enemmän silmäkulmissaan. Eikä kyllä voi sanoa, että Craigin fyysiset ominaisuudetkaan yhtään haittasivat katselukokemusta.

Leffassa heitettiin melko rankkaa herjaa Bondin iästä ja vähän vihjailtiin, että 007 alkaa olla liian vanha hommaansa. Minulla onkin vähän sellainen kutina, että Skyfall saattaisi olla Craigin viimeinen Bond. Jos näin, Bondin manttelia voisi mielestäni asetella seuraavaksi esimerkiksi Ryan Goslingin tai Michael Fassbenderin harteille...

Craigin lisäksi Skyfallissa oli tuttuna hahmona mukana Judi Denchin esittämä M. Uusina henkilöinä esiteltiin puolestaan Bondin naispuolinen agenttipuolisko (Naomie Harris), nuori IT-nörtti Q (Ben Whishaw) sekä M:n uusi pomo Gareth Mallory (Ralph Fiennes). Skyfallista puuttui tavallaan perinteinen Bond-tyttö, vaikka eräänlaisena sellaisena toimikin mystinen Sèvèrine (Bérénice Marlohe). Jostain syystä tämäkään ei kuitenkaan haitannut minua. Alkuun olin puolestani nyreissäni siitä, että Q:n hahmo oli muuttunut niin paljon, eikä elokuvassa esitelty enää hänen hulvattomia keksintöjään. Lepyin kuitenkin siinä vaiheessa, kun sitä Q:n Bondille antamaa gadgetia käytettiin juuri niin, kuin Bond-leffoissa kuuluukin.

Erityismaininnan Skyfallissa ansaitsee leffan konna eli Javier Bardemin esittämä Raoul Silva. Jos Robert Carlylen Renard oli pelottava Bond-konna, niin Silva on sitä potenssiin miljoona. Mikäli on nähnyt Coenin veljesten Menetetyn maan (No Country for Old Men) ja Bardemin Oscarin arvoisen sivuosasuorituksen siinä hyytävänä palkkamurhaajana Anton Chigurhina, voi jo aavistellakin, millaista menoa on luvassa. Sääli, että Bond-elokuvat eivät taida olla varsinaista Oscar-ehdokkuus kamaa. Jos olisivat, Bardemille voisi jälleen povata sivuosa-Oscaria Silvan roolista. Silva on pelottava, lähes Hannibal Lecter -pelottava. Pimeällä kadulla juoksisin karkuun. Jos siis ehtisin.

Tiivistäen voisi sanoa, että Skyfall yhdisteli erittäin loistavasti uutta ja vanhaa Bondia. Siinä oli tiettyjä hienoja Bond-perinteitä kunnioittavia piirteitä, mutta myös ennennäkemättömiä ja kaavaa rikkovia käänteitä. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä paketti. Ymmärtääkseni Skyfall ei ole saanut erityisen mairittelevia julkisia arvosteluja, mutta kuten sanottu, omalla listallani se meni heittämällä parhaimpien Bond-leffojen joukkoon. Suosittelen, sekä Bond-faneille että muille elokuvan ystäville. Jo ihan vaikka sen Bardemin takia.

Loppuun vielä Skyfallin tunnari, jonka esittää Adele. Myös tämä on sen verran loistavaa kamaa, että se kilpailee omalla listallani parhaan Bond-tunnarin tittelistä Chris Cornellin You know my name -tunnarin kanssa. Ja se on paljon se.


Peace man,

Helmi


Translation:

Went to see the new James Bond movie Skyfall yesterday.  Must say that I liked it awfully lot despite of the fact that it wasn't a really "traditional" Bond movie. Javier Bardem was amazing as the main villain Raoul Silva and Daniel Craig was great as Bond too, even though Sean Connery is still the one and only Bond for me.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti