Joskus ihminen tarvitsee vähän perspektiiviä

Olen viime päivinä, tai oikeastaan kuukausina, miettinyt aika isoja asioita, edessä olevia ratkaisuja. Ja olen ymmärtänyt, että joskus asioita pitää katsoa eri perspektiivistä, jotta näkee, mistä niissä on oikeasti kyse.

Tämä ajatus tuli mieleeni, kun kävelin eräänä päivänä uimahallilta kotiin Hatsalan hautausmaan ohitse ja satuin kiinnittämään huomioni hautausmaan kivimuuriin. Oli ihan pakko kaivaa kamerakin esiin, kun näky herätti niin paljon ajatuksia.

Missä Vallu luuraa?

Niin, sammaltahan siinä on, mutta mielikuvitukseni alkoi laukata ja mietin, mitä kaikkea muuta kuva voisi esittää, jos kontekstia ei tietäisi, ja ajatukseni alkoivat rakennella tarinoita kaukaista maista ja kansoista.

Ja tulivat mieleeni myös nämä Tommy Tabermanin viisaat säkeet:

Jotka tulevat suorinta tietä, 
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, 
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, 
että eksymättä 
et löydä perille.

(Veren sokeri, Gummerus 2008)

Joskus lähelle nähdäkseen on kuljettava pitkä matka. Ja ehkä vähän eksyttäväkin.

Peace man,

Helmi


Translation:

The picture shows moss on a stone wall. In my mind however, it shows a whole new world. Cherish your imagination.