Tapahtuipa kerran Riiassa

Riika, Riika, tuo Latvian Pariisi. En nyt ole ihan varma, kuinka hyvin vertaus kuvaa Riikaa, mutta varmaan ainakin paremmin kuin "Joroinen, Suomen Pariisi". Pariisissakin viime kesänä vierailleena en välttämättä lähtisi rinnastamaan Riikaa ja Pariisia toisiinsa, vaikka kiva kaupunki Riika onkin. Joroisista sitten puhumattakaan.

Riian vanhassakaupungissa on vanhoja taloja

Vietin Riiassa neljä päivää ja tämän mittainen reissu oli oikein passeli kaupunkiin tutustumiseen. Minulle jäi Riiasta oikein kivoja muistoja ja hyvä jälkimaku, vaikka uskonkin, että en tule palaamaan kaupunkiin enää, ainakaan pelkälle lomalle. Neljässä päivässä ehdin nähdä ja kokea hyvin sen, mitä halusinkin.

Reissumme oli varattu Tjäreborgin Flex-kaupunkilomien kautta ja hintaa sille tuli vähän reilut kaksi ja puoli hunttia (lennot + hotelli) per nokka. Ei mielestäni paha hinta ollenkaan. Muutenkin reissusta olisi selvinnyt halutessaan melko edullisesti, sillä ruoan, ja varsinkin juoman, hintataso on Latviassa Suomea huokeampi.

Koimme pienen järkytyksen heti matkan alkuvaiheessa, kun tajusimme Suomessa lentokoneeseen noustessamme, että lento tehtäisiinkin vähän pienemmän puoleisella koneella. Varsinkin matkakumppanini sai ylimääräisiä sydämentykytyksiä ennen laskeutumista esiintyneestä turbulenssista, joka tuntui pikku lentsikassamme melko voimakkaasti. Perille kuitenkin pääsimme ja hotellimmekin osoittautui oikein mukavaksi. Se sijaitsi myös hyvällä paikalla, sillä jouduimme/pääsimme kävelemään joka aamu Riian vanhaankaupunkiin suunnatessamme Keskustorin (Centaltirgus) ja sen vilkkaan kaupankäyntikulttuurin läpi.

Keskustorin ilmalaivahalleinakin aikoinaan palvelleet paviljongit

Keskustori on muuten aivan mahtava paikka, eli siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos eksyy Riikaan. Kolutessamme läpi sen suunnattomia halleja ja piha-aluetta, tulimme siihen tulokseen, että sitä, mitä halleista ei löydy, ihminen tuskin tarvitseekaan. Ne leivät ja juustot ja lihat ja kalat ja vihannekset ja kasvikset, voihan elämä! Ehdottomasti vaikuttavin tori/kauppahalli, jossa olen koskaan päässyt vierailemaan.

Keskustorin lisäksi myös Riian vanhakaupunki on luonnollisesti näkemisen arvoinen. Siellä vietimmekin suurimman osan noista neljästä päivästä käpsytellen ympäri sen pieniä katuja ja aukioita ja vieraillen erinäköisissä pikkukaupoissa ja putiikeissa. Ja vähän tietenkin tuli katseltua myös nähtävyyksiä.

Siis kuinka söpöjä taloja voivat olla?

Eksyimme eräänä päivänä myös ihan viralliselle sightseeing tourille ja kävimme ajelemassa ympäri Riikaa ensin bussilla ja sitten pienellä veneellä. Bussikierroksella oli mahdollisuus kuunnella suomenkielistä selostusta Riiasta ja sen historiasta. Suomenkielinen selostus oli melko virkistävä kokemus, sillä selostajalla oli hyvin vahva aksentti ja jännittävä tapa katkoa lauseita kesken kaiken. Opimme kierrokselta kuitenkin paljon. Siihen kuuluva veneajelu oli myös hauska kokemus. Minusta on aina kiva tutustua kaupunkeihin hieman erilaisesta perspektiivistä. Viime keväänä osallistuin Pietarin matkalla opastetulle polkupyöräkierrokselle ja se on ehdottomasti hulvattomimpia matkakokemuksiani ikinä. Siksipä tämä veneajelukin lämmitti kovasti sydäntäni.

Maisemaa Pilsetas kanalsin tunnelin suuaukolta

Veneilyyn kuului tunnin verran ajelua ensin Pilsetas kanalsissa ja sen jälkeen Väinäjoella (Daugava).

Vähän lissee vettä

Koko kiertoajelu (tunti bussin kyydissä ja tunti veneessä) maksoi yhteensä kymmenen latia (viitisentoista euroa), eli ei mitenkään paha hinta.

Väinäjoelta oli komeat näkymät

Riika on siitä mukava kaupunki, että suurin osa tärkeimmistä nähtävyyksistä sijaisee vanhassakaupungissa kävelymatkan päässä toisistaan. Kävimme pällistelemässä useimpia nähtävyyksiä ainoastaan ulkoapäin, mutta joihinkin paikkoihin eksyimme ihan sisälle saakka.

Omasta mielestäni yksi vaikuttavimmista Riian nähtävyyksistä oli vanhankaupungin kaupungintalon aukiolla sijaitseva Latvian miehitysmuseo (Latvijas okupacijas muzejs). Rakennus itsessään ei ole mikään ilo silmälle, mutta se kertoo erittäin mielenkiintoisesti Latvian historiasta sen eri miehittäjien vallan alla. Museossa kerrotaan seikkaperäisesti esimerkiksi natsi-Saksan toimeenpanemasta Latvian juutalaisten joukkotuhosta toisen maailmansodan aikana ja varsinkin Rumbulan metsässä suoritetuista hirmuteoista. Museo veti pienen ihmisen todella hiljaiseksi ja sai konkreettisesti tajuamaan, että Latvia on joutunut kärsimään todella kovia historiansa aikana. Museoon ei ole pääsymaksua, sille voi antaa ainostaan lahjoituksia, joten museossa vierailu ei rasittanut myöskään suuresti matkabudjettia.

Vanhastakaupungista löytyi toki myös pirteämpää katseltavaa. Livin aukiolla eli Livu laukumsilla sijaitsee kuuluisa Kissatalo (Kaku maja). Tarinan mukaan talon omistanut kauppias joutui aikoinaan kiistoihin taloa vastapäätä sijaitsevan Suuren killan kanssa, koska hänelle ei suotu jäsenyyttä killassa. Kostona hän käänsi talonsa tornien nokassa olevat kissapatsaat näyttämään takapuoltaan killalle. 

Musta kissa kostopyllistämässä Kissatalon katolla

Vanhassakaupungissa nököttävät myös Kolme veljestä (Tris brali), jotka eivät nimensä aiheuttamasta ensivaikutelmasta huolimatta ole kuitenkaan lihaa ja verta, vaan ihan pelkkää kiveä. Nämä kolme keskiaikaista rakennusta on kukin tehty eri vuosisatoina. Vanhin rakennuksista on nro 17 (kuvassa oikealla), joka on kotoisin 1400-luvulta. Talon ikkunat ovat niin pienet, koska sen asukaat halusivat kuulemma välttää maksamasta "valoveroa", jota täytyi maksaa ikkunoista kadulle näkyvästä valosta. Talo nro 19 on puolestaan vuodelta 1646 ja talo nro 21 on rakennuksista uusin.

Kolme veljestä kököttävät Maza Pils ielalla

Vanhankaupungin laidalla, Brivibas bulvärisillä sijaitseva Vapaudenpatsas (Brivibas piemineklis) oli sekin varsin vaikuttava näky. Patsas on korvannut aikoinaan Pietari Suuren ratsastajapatsaan, joka katosi mystisesti ensimmäisessä maailmansodassa. Vapaudenpatsas paljastettiin vuonna 1935 ja se on latvialaisille tärkeä paikka, sillä se on maan itsenäisyyspyrkimyksien symboli. Neuvostoaikana kukkien laskemisesta patsaalle saatettiin ilmeisesti rangaista jopa karkotuksella Siperiaan, mutta nykyään patsaan juurelle lasketaan kukkia joka päivä.

Taisimme kävellä Vapaudenpatsaan ohi jokaisena Riiassa viettämänämme päivänä ja joka kerran sen edessä seisoivat kuvassakin näkyvät sotilaat, jotka suorittivat välillä myös jonkinlaista marssirituaalia patsaan edessä. Pakko kyllä sanoa, että ei käynyt miekkosia kateeksi, sillä heidän asunsa näyttivät varsin paksuilta ja meidänkin vierailumme aikaan Riiassa oli joka päivä reippaasti päälle kaksikymmentä astetta hellettä. Vettä saattaa kulua tuossa hommassa jonkin verran.

Seurasimme myös huvittuneina, kun turistit kävivät ottamassa perinteisiä "Hei katsokaa, kun seison sotilaan/vartijan vieressä" -kuvia. Olen aina miettinyt, että eikö vartijoiden/sotilaiden tee koskaa mieli noissa kuvaustilanteissa löydä hommaa läskiksi ja näyttää vaikka sormisarvia kuvattavan pään takana. Minun ainakin tekisi.

Nyt kun Riikan nähtävyyksiä on käsitelty jo jonniin verran, on aika siirtyä reissun tärkeimpään antiin: ruokaan. Ja voi poijjaat, että se oli hyvää! Voin rehellisesti sanoa, että koin matkalla sellaisen ruokaelämyksen, joka on varmasti mukana siinä elokuvassa, jonka sanotaan vilisevän ihmisen silmien ohi siinä vaiheessa, kun kuolema tulee ja korjaa mukaansa.

Minulle ei ihan oikein matkamme aikana selvinnyt, millaista on perinteinen latvialainen ruoka, mutta sen huomasimme, että club sandwichejä oli tarjolla joka paikassa sekä myös kaikkien kulinaristien suurinta herkkua eli ranskalaisia perunoita. Yritimme kuitenkin maistella myös jotakin vähän vähemmän tavanomaista apetta ja siinä myös onnistuimme. Yhden maukkaan ruokakokemuksen tarjosivat röstityppiset perunaletut kanttarellikastikkeessa. Tätä comboa voisi testata kotioloissakin. Perunaletut toimivat hyvin myös graavilohen ja ranskankerman kanssa.

Perunaa ja kanttarellikastikella sopivassa suhteessa.

Kolmantena reissupäivänä löysimme kuitenkin paikan, joka vei kielen mennessään. Aivan Kolmen veljeksen lähellä Maza Pils ielalla sijaitsee Kiploku krogs -niminen ravintola, joka on erikoistunut valkosipulia sisältävään ruokaan. Minulle ravintola oli valkosipulin suurkuluttajana taivas. Ravintolasta sai myös sellaista juustoa, jollaista en ole syönyt koskaan missään. Maistoin sekä vuohenjuustoa, että marinoitua fetaa ja molemmista meinasi lähteä taju. Varsinkin fetajuusto oli sellaista, että voin edelleen tuntea sen maun suussani. Se oli niin hyvää, että meille tuli matkakumppanini kanssa molemmille melkein tippa linssiin. Jos minut joskus tuomitaan kuolemaan ja saan valita mitä syön viimeisellä aterialla, pyydän sille varmasti kyseistä fetajuustoa.
 

Taivaallista fetajuustoa ja valkosipulileipää lähes yhtä taivaallisilla levitteillä

Ehkä tavallaan ihan hyväkin asia, että löysimme Kiploku krogsin vasta toiseksi viimeisenä päivänä, sillä luultavasti olisimme syöneet muuten koko lomamme siellä. Menimme nimittäin takaisin myös viimeisenä päivänä.

Kasviscouscousia ja aivan järrrjettömän hyvää vuohenjuustoa

Voin suositella paikkaa sydämellisesti kaikille. Ihan kaikki mitä itse ja seuralaiseni ravintolassa söimme (kaikkea piti tietenkin maistella, myös toisen ruokaa), oli aivan järjettömän hyvää. Jos siis on menossa Riikaan ja pitää valkosipulista, tämä paikka on suorastaan must vierailukohde!   

Lihhoo kera kanttarellien, perunoiden ja sinapinsiemenkastikkeen

Niin, ja sitten vielä sellainen juomiin liittyvä huomio, joka Suomessa meinaa aina unohtua eli oikea happy hour. Suomessahan tämä käsite tarkoittaa lähinnä sitä, että hilpeän tunnin aikana baarissa saattaa olla joitakin erikoishintaisia juomia, esimerkiksi euron halvempaa olutta. Vaan muualla... Eksyimme Riiassa eräänä päivänä pitämään sadetta baariin ja päätimme tilata pikku-drinksut. Sattui olemaan happy hour, mikä tarkoitti sitä, että juomia sai kaksi yhden hinnalla. Teimme siis viiden latin tilauksen, jolla kuvittelimme saavamme yhden mojiton ja yhden irish coffeen. Yllätys oli melkoinen, kun pöytään saapui tällä hinnalla kaksi aivan hervottoman kokoista irish coffeeta ja kaksi aivan valtavaa mojitoa. Että sellainen happy hour.

Vaikka tämä postaus onkin jo nyt pitkä kuin nälkävuosi, uhmaan kuitenkin silti vielä kohtaloa ja hyviä tapoja ja kirjoitan muutaman sanasen Riian ostosmahdollisuuksista. Käytimme melkein yhden kokonaisen päivän siihen, että yritimme etsiä Riian ostoskeskuksista Zaraa, Pull&Bearia, Stradivariusta ynnä muita tuttuja liikkeitä. Ei löytynyt. Mangon liikkeitä oli useampiakin ja esim. Promod sekä Oasis. Todettakoon siis näin, että mikäli reissullaan on tarkoitus shoppailla, Riika ei ehkä ole paras mahdollinen matkavaihtoehto. Mutta se, mitä Riiasta kannattaa ostaa ovat erilaiset käsityöt. Ne ovat melko edullisia ja tietenkin myös persoonallisia. Itselleni tarttui matkaan esimerkiksi aivan ihania koruja ja leluja. Lisäksi tein joitakin ostoksia Keskustorilta,  josta löysin esimerkiksi kengät ja hameen. Kaupantekokin oli mielenkiintoista, kun toinen osapuoli ei osannut englantia enkä minä latviaa tai venäjää.

Kaiken kaikkiaan reissu oli siis kiva ja täytti odotukseni ja toiveeni erittäin hyvin. Arvosanaksi annan 8,5.

Patsas, jossa on eläimiä

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, peace man,

Helmi

Ps: Pahoitteluni siitä, että Riian paikkoihin liittyviä nimiä ei ole kirjoitettu latvialaisittain vaan suomalaisittain ilman erikoismerkkejä.