Ravintolapäivän antia

Ravintolapäivä koitti sunnuntaina 19.8. hieman uhkaavissa merkeissä, sillä Kuopiossa sataa ropisteli aamupäivällä. Ilmeisesti ilmojen isä päätti kuitenkin viime hetkellä olla myötämielinen kulinaristisia makunautintoja halajaville, sillä kahdentoista aikoihin paistoi jo aurinko.

Päätimme ruokaseurani kanssa yhdistää liikunnan, ulkoilun ja ruokailun ja suuntasimme Ravintolapäivän tapahtumiin vängillä. Mikäs sen hipsterimäisempää.

Aloitimme ravintolakierroksen Food Campista, joka tarjoili piknik-henkistä ruokaa Kuopion taidemuseon takapihalla.

Kerrankin museolta saa myös ruokaa

Sisäänohjaus tapahtui näin viehättävästi:

Nuoli ohjaa eteenpäin

Food Campin olivat laittaneet pystyyn kaksi siskosta, jotka olivat keksineet kysyä Taidemuseon pihaa pop-up-ravintolansa käyttöön. Meillä oli asiaankuuluvasti mukana oma piknik-viltti, jonka päällä nautiskelimme Food Campin herkuista, mutta pihalla oli myös pöytiä ja tuoleja ruokailijoiden käyttöön.

Tarjolla oli seuraavaa:

Päivän menu

Ruokalistalla oli siis tarjolla vaikka mitä ihanuuksia ja hinnat eivät todellakaan päätä huimanneet. Koska olimme nälkäisiä ja innoissamme, otimme seuralaiseni kanssa molemmat koko menun, jolle tuli hintaa yhteensä vain 9,5 euroa.

Koko setti ja vähän päälle

Itse ruoka-annosten lisäksi olimme aivan ihastuksissamme siitä, että ravintolanpitäjät olivat todellakin nähneet vaivaa ruokien esillepanon ja tarjoilun kanssa.

We ate our greens

Annoskoot olivat myös reippaat, joten koko menullä lähti nälkä erittäin tehokkaasti. "Pääruokana" oli siis couscous-feta-salaattia ja täytettyä patonkia.

Herkkuja kupeissa

Väli- tai alkupalan virkaa toimittivat dipattavat kasvikset ja jälkiruoaksi oli marinoituja appelsiineja kookosmaljassa, amerikkalaisia suklaamuffinsseja ja Hillary Clintonin cookieita.

Kaikki tarjottavat olivat aivan ihania ja niille olisivat kalvenneet monen oikeankin ravintolan annokset. Toivottavasti Food Campilaiset ottavat osaa myös seuraavaan Ravintolapäivään, sillä en malta odottaa mitä silloin mahtaisi olla tarjolla!

Vaikka mahamme olivat tupaten täynnä jo ensimmäisen kohteen jälkeen, siirryimme silti sitkeästi keskustasta Haapaniemelle, jossa oli Ravintolapäivän kartan mukaan peräti kaksi pop-up-paikkaa.

Mene oikealle

 Ruokahalu kasvoi kummasti, kun kömmimme pyörinemme ylös alla näkyvää mäkeä.

Ruokansa eteen joutuu joskus rehkimään

Kiipeäminen maksoi vaivan, sillä ylhäällä odotti lisää herkkuja. Idyllisen puutalon pihalta löytyi Los Tontos -ravintola, jossa nautimme kanttarellikeittoa ja leipää. Keitto oli myös todella hyvää ja ainakin vaikutti siltä, ettei sen tekemisessä oltu nuukailtu kerman ja voin kanssa.

Los Tontosin yhteydessä oli myös toinen Ravintolapäivän kohde, josta sai ostaa mukaan erilaisia pikkunaposteltavia.

Herkkua on siellä monenlaista

Mukaan lähti vuohenjuusto-punajuuri-leipänen sekä pari palaa pizzaa, joten iltapalakin oli turvattu.

Kanttarellikeittoa lusikoidessamme saimme myös kuulla pöytänaapureiltamme, että Emman keksileipomo oli jo ehtinyt myydä kaikki tuotteensa loppuun samoin kuin Food Camp. Keksileipomo olisi ollut seuraava etappimme, joten päätimme sen sijaan käydä tutustumassa Los Tontosin kanssa samassa puutalokorttelissa järjestettyihin pihakirpputoreihin.

Haapaniemen alueella järjestetään pihakirpputoreja kuulemma useamman kerran vuodessa, mutta itse en ole koskaan aiemmin sattunut paikalle. Kiva, että tällaista järjestetään, varsinkin, kun pihakirpputoreilta voi tehdä todellisia löytöjä edullisesti.

Eräästä vaaterekistä löytyikin asia, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, nimittäin Fjällrävenin vihreä parka.

Melkoisen valoisa Fjällräven

Takki oli juuri sopiva ja myös hyväkuntoinen, eikä sillä ollut hintaakaan kuin neljä euroa. Minulle tulee Fjällrävenin takeista aina isäni mieleen, sillä se oli varmaan ainoa merkki, jonka takkeja isä käytti. Olin tästä löydöstä siis erittäin onnellinen.

Löysin samasta rekistä myös vuorillisen talviparkan, joskin kanssa-asuja taitaa omia sen omaan käyttöönsä. Lisäksi löysin ihanan musta-valkoraidallisen pitkän hameen sekä vintage-lompakon.

Haapaniemeltä selvittyämme päätimme vielä käydä vilkaisemassa, olisiko Linnanpellolle perustetussa Bistro Villipihassa ollut vielä ruokaa jäljellä. Matkalla tapasimme Minnan.

Canthin Minna

Linnanpellolle päästyämme meitä odotti kuitenkin kyltti, jossa kerrottiin, että myös Bistro Villipiha oli saanut kaiken tarjottavansa myytyä. Onneksi kulinaristiset nautinnot eivät loppuneet siihen, sillä kotiin päästyäni sain kuulla, että meillä tarjottaisiin illalla tortilloita. Ja kuten aina, mopo lähti tortilloiden täytteiden kanssa täysin käsistä. Alla näkyvästä yksilöstä löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, jauhelihaa, ranskankermaa, avokadoa ja aurajuustoa.

Miten tässä aina käy näin ja miten tämän saa kiinni?

Loppuillan makasinkin sitten maha pystyssä ja kylkiäni pidellen vaaka-asennossa, kun en muuhun kyennyt. Kyllä ruoka sitten on hieno asia!

Toivottavasti Ravintolapäivä järjestetään pian uudestaan. Seuraavaa kertaa varten opin sen, että liikkeelle kannattaa lähteä ajoissa ja niihin paikkoihin suunnata heti ensimmäiseksi, joissa ehdottomasti haluaa käydä. Ja opin myös seuraavaa:

• Onni on ihmiset, jotka ottavat riskejä ja tekevät ja järjestävät
• Onni on ihmiset, jotka osallistuvat
• Onni on hyvässä seurassa ja hymyileviin suihin nautittu herkullinen ruoka
• Onni on aurinkoinen sää
• Onni on vatsa, johon mahtuu
• Onni on kirpputorit ja vanhat tavarat
• Onni on polkupyörä ja terveet jalat, joilla polkea
• Onni on isästä muistuttava takki
• Onni on ystävä, joka jakaa rakkauden ruokaan ja lähtee mukaan, kun pyytää
• Onni on ihminen, joka ilmoittaa kotiin saapuvalle seikkailijalle, että iltapalaksi on tortilloita

Peace man,

Helmi


Translation:

This is what the Restaurant Day looked like in Kuopio. I visited altogether three pop-up restaurants and made some finds as well.